Arvoista pysyvää turvallisuutta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Psykoterapeutti Maaret Kallio korostaa aidon läsnäolon merkitystä hyvän elämän avaimena. Silloin ihmissuhteet ja itsetuntemus voivat paremmin.

– Kun katsotaan onnellisuustutkimuksia, ihmissuhteet näyttäytyvät siellä hyvin voimakkaasti. Tällä tarkoitetaan aivan muutamaa syvintä ihmissuhdetta. Jos ihmisellä on somessa 15 000 tykkääjää, niin se on todellisen onnellisuuden kannalta aivan yksi lysti, sanoo psykoterapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija Maaret Kallio.
Hän on suurelle yleisölle tunnettu muun muassa kirjojensa, televisio-ohjelmien sekä Helsingin Sanomien bloginsa kautta.
Kallio on erityisesti ihmissuhteiden ja itsetuntemuksen asiantuntija, joka on omalla alallaan saavuttanut arvostetun aseman.
Kallion monipuolisen koulutus- ja työhistorian suunta on ollut aina sama. Ennen psykoterapeutin koulutustaan Kallio oli opiskellut itsensä jo sosionomiksi, seksuaaliterapeutiksi ja työnohjaajaksi.
– Olen aina halunnut syvemmälle ja käsittää paremmin ihmisen mieltä.
Kallio haluaa ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, ja miksi ihmissuhteet voivat mennä mutkalle tai sotkuun, vaikka periaatteesa asiat ovat yksinkertaisia.
– Silti ihmissuhteet ovat samalla hirmuisen vaikeita. Nämä teemat ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka.
Arvostetusta asemastaan huolimatta Kallio ei ole ajatellut tehneensä uraa. Hän ei ole tavoitellut titteleitä, vaan halunnut oppia uutta.
– Ajattelen, että olen aina mennyt sitä kohti, mikä minua on kiinnostanut.
Nyt Kallio työskentelee kolmatta vuotta omassa yrityksessään.
– Yrittäjyydessä hyvää on esimerkiksi vapaus, on ihanaa kun voi halutessaan esimerkiksi viettää pitkää aamua lasten kanssa. Mutta vapaus ei tule ilman vastuuta, ja yrittäjyyden kääntöpuolella on esimerkiksi se, ettei ole koskaan palkallisia lomia eikä sairauslomakaan ole aivan yksinkertainen juttu.

 

Kallion työn voi jakaa kolmeen eri kategoriaan. Niissä onnistumista arvioidaan hyvin vaihtelevilla mittareilla.
– Psykoterapeuttina teen vastaanottotyötä, eli yksilöpsykoterapiaa sekä pariterapiaa. Terapian etenemistä arvioidaan jatkuvasti yhdessä asiakkaan kanssa. Koko ajan katsotaan, mihin suuntaan ollaan menossa.
Vastaanottotyössä asiakkaiden muutos tapahtuu hitaasti.
– Mutta juuri niin oikea muutos tapahtuukin, hitaasti. Ei ole kyse mistään äkkimuutoskursseista.
Toinen Kallion työ on kouluttaminen ja kolmas kirjoittaminen.
– Kummastakin tulee paljon suoraa palautetta, ja sitä haluankin. Se auttaa kehittymään.
Kirjoittamiseen kuuluvat kirjojen lisäksi muun muassa blogitekstit. Kirjoittaminen on yksinäistä työtä, ja kirjaa tehdessä kuluu kuukausitolkulla yksin tekstin äärellä. Kun työstä saa lukijoilta tulevaa henkilökohtaista palautetta, se koskettaa kirjoittajaa.
– Palaute palkitsee. On tärkeä mittari, kun saa kuulla kuinka joku kirjoitus on kolahtanut jollekin ihmiselle tai auttanut jäsentämään jotakin asiaa.
Kallion kirjoittama Helsingin Sanominen verkkosivuilla ja printtilehdessä ilmestyvä Lujasti lempeä -blogi on erittäin suosittu. Esimerkiksi alkusyksystä julkaistu lapsuuden käsittelemisen tärkeyttä koskenut blogikirjoitus tavoitti yli 110 000 lukijaa. Silti Kallio sanoo, etteivät kirjoituksen jako- tai lukukerrat kerro tekstin merkityksestä.
– Tietenkin ajattelen tuollaisista määristä, että wau. Hyvä, että sitä luetaan. Mutta samalla olen aina myös kokenut tärkeäksi käsitellä aiheita, jotka eivät välttämättä koske kaikkia.
Näitä aiheita ovat muun muassa seksuaalista väkivaltaa tai lapsen kuolemaa käsittelevät kirjoitukset. Vaikka ne eivät kuulu kaikkien elämänpiiriin, ovat kirjoitukset äärimmäisen tärkeitä heille, joita aiheet koskettavat.
– Kirjoittajana minua ohjaa enemmän aihe kuin sen suosittuus.

 

Syyskuussa Kalliolta ilmestyi uusi kirja nimeltä Inhimillisiä kohtaamisia. Kirjassa Kallio pyrkii viemään lukijansa lempeästi mutta konkreettisesti kohti myötätuntoista kohtaamista sekä oman itsen että muiden kanssa.
Kallion mukaan Suomessa kärsitään monenlaisesta kohtaamisvajeesta.
– Meillä on paljon vajetta siinä, tuleeko ihminen todella perälle saakka nähdyksi ja hyväksytyksi. Monella ihmisellä on voimakkaita riittämättömyyden ja näkymättömyyden kokemuksia.
Nähdyksi tulemisen nälkä voi johtaa siihen, että ihminen tavoittelee kaikkea, mikä ei lopulta tuo hyvää elämää. Nykymaailman informaatiotulvassa on helppo kadottaa se, mikä on todella oleellista.
– Kun katsotaan tutkimuksia hyvän, oikeasti merkityksellisen elämän elementtejä, niin kyllä ne löytyvät ihmissuhteista ja siitä miten tulemme oman mielemme kanssa toimeen.
Merkityksellisten elementtien tilalle on kuitenkin koko ajan tarjolla runsaasti muuta, nopeampaa ja pinnallisempaa sisältöä.
Kalliokin myöntää, että muun muassa nykyajan sosiaalisen median luomia odotuksia on vaikea ohittaa. On helpompaa yrittää saada paljon tykkäyksiä vaikkapa jollekin kuvalle, kuin hyväksyä omaa itseään.
– Se on juuri näin. Mutta ei kukaan ole väittänytkään, että hyvä elämä olisi välttämättä helppoa. Esimerkiksi vanhemmuus tai pitkä parisuhde ovat monella tavalla monimutkaisia ja vaikeita asioita, mutta samaan aikaan valtavan antoisia ja merkityksellisiä.
Merkityksellisten asioiden sijaan epäolennaisiin asioihin keskittyminen tuottaa Kallion mukaan pidemmän päälle tyhjyyden tunnetta.
– Se on tänä päivänä hyvin tavallista ja mielenterveysongelmat ovat myös hyvin tavallisia.
Kallion mukaan onnellisuus lepää kahdella perustalla. Niistä mielihyvä tuottaa nopeita ja helppoja elämyksiä, arvot sen sijaan vahvaa ja pysyvää turvallisuutta.
– Mielihyvää lisääviä asioita on helppo tehdä, ja ne tuottavat mielihyvää nopeasti. On helpompaa tehdä niitä kuin kohdata hankalia asioita ja käsitellä niitä.

 

Ihmisen kyky käsitellä vaikeita asioita tekee suhteista vahvempia ja ihmisistä läheisempiä. Tätä kykyä kannattaa tavoitella ja vahvistaa.
– Silloin mennään arvojen puolelle, ja siellä tulee vaikeiden asioiden jälkeen suuria palkintoja.
Jokaisen arvoista paljastaa paljon ihmisen itsensä valitsema ajankäyttö. Se kertoo, mitä kukin pitää tärkeänä.
– Tai siitä, miten on onnistunut kuuntelemaan ja myös toteuttamaan omia arvojaan.
Monen kokema tyhjyyden tunne voi juontua asioista, joita ihminen ei välttämättä itse edes tavoita. Häpeän ja pettymyksen tunteita voi herätä, jos syytä ahdistukselle ei itse ymmärrä.
– Vastaanotollani on usein keskusteluita siitä, että elämässä on kaikki periaatteessa hyvin, mutta silti oma olo on varsin huono. Sitä ristiriitaa on monen vaikea ymmärtää ja sietää itsessään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maaret Kallio punnitsee jatkuvasti, elääkö hän omien arvojensa mukaan. Kallion oma hyvä elämä rakentuu pienessä piirissä, johon kuuluu paljon perheen kanssa olemista ja luonnon keskellä viihtymistä. Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi lasta.
– Perheaikamme on hyvin arkista ja tavallista. Ei todellakaan mitään ekstreme-kokemuksia, vaan esimerkiksi yhdessä ruoan valmistamista ja syömistä. Lapsien kanssa tehdään myös yhdessä läksyjä. Mutta tässäkään olennaisinta ei ole se tekeminen, vaan se oleminen ja tavoitettavuus toinen toisille.
Kallion mukaan ihmissuhteissa korostuvat parisuhde sekä vanhemmuus. Parisuhteessa mietitään liian usein, miten toisen saisi muuttumaan.
– Ydin on kuitenkin juuri siinä, että ensisijaisesti voimme vaikuttaa itseemme.
Kirjassaan Kallio painottaa läsnäolon merkitystä parisuhteessa.
– En tarkoita, että pitäisi koko ajan olla sataprosenttisesti läsnä, mutta joka päivä olisi tärkeää olla niitä aitoja läsnäolon hetkiä. Pitäisi malttaa kuunnella ja vastaanottaa. Se tuo ihmiset takaisin yhteyteen ja lähemmäksi.

 

Parisuhde mitataan usein arjessa. Toistuvat teot ja arjen rakenne ratkaisevat, kuinka hyvin parisuhde toimii.
– Ihmiset miettivät ja odottavat usein jotakin juhla- tai vuosipäiviä, ja ne voivatkin olla kivoja, mutta eivät ne suhteen onnistumisen kannalta kovin merkityksellisiä ole. Kiire on kohtaamisille myrkkyä.
Vanhemman tulisi uskaltaa olla oman lapsensa edessä aito, eli vajavainen ihminen.
– Pitää olla. On hirveää, jos lapsella on joku virheetön mestari vanhempana. Vanhempi on lapselle hyvin vahva malli, josta lapsi katsoo, että miten ihmisyyden kanssa tullaan toimeen. Lapsi sisäistää asioita myös sen mukaan, miten vanhempi kohtaa elämää.
Se, miten vanhempi kohtaa ongelmia, vaikuttaa lapsen kykyyn sietää epätäydellisyyttä ja epävarmuutta. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta kyky käsitellä epämiellyttäviä tunteita on ihmiselle erittäin olennainen.
– Vanhemmat saattavat yrittää tehdä lasten olot hyvin leppoisiksi ja yrittää, että lapset eivät joutuisi kohtaamaan mitään negatiivisia asioita. Se on iso karhunpalvelus, koska miten sitä sitten osaa toimia maailmassa, jossa väistämättä joutuu kohtaamaan paljon pettymyksiä ja riitoja.
Kallion mukaan hyvästä elämästä kyllä puhutaan paljon yhteiskunnassa, mutta puheeseen on etenkin viime vuosina sisältynyt paljon tuulesta temmattua puhetta.
– Suoraan sanottuna on paljon aivan huuhaata, eräänlaisia onnen pikakursseja. Niillä sitten tavoitellaan huippuonnellista elämää viidessä viikossa, mikä on ihan puppua. Ihmisille yritetään myydä paljon sellaista, mikä ei ole mahdollista ja mikä itseasiassa lisää pahoinvointia.
Negatiivisista tunteista ei tarvitse yrittää kokonaan päästä eroon.
– On hyvin inhimillistä toivoa, että pääsisi, mutta se ei ole asia, jonka voisi itse valita. Tässä ehkä näyttäytyy myös kysymys siitä, mikä todella on ihmisen käsissä ja mikä ei ole. Elämä ei suinkaan ole pelkkä asennekysymys.
Olennaista on sen sijaan osata rauhoittaa ja tyynnyttää tunteita oman mielen sisällä.
– Ihmisen tulisi myös kyetä erottamaan toisistaan tunteet ja teot. Ne linkittyvät helposti yhteen, että jos suutun, niin heittelen tavaroita. Mutta eihän se todellisuudessa mene näin yksi yhteen, vaan voi suuttua ja kokea vihaa, mutta silti kyetä hillitsemään sitä.
Vaikka olosuhteet kotona eivät olisikaan täydelliset, tulisi lapsella kuitenkin olla turvallinen olo.
– Vanhemmilla voi ja saa olla erilaisia murheita ja ongelmia. Kyse on siitä, miten vanhempi kannattelee itseään, kannattelee lastaan ja saa itsekin apua.

 

Teksti: Jukka Vuorio
Kuvat: Milka Alanen

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone