FinFamin alue- ja kuntavaalikysely 2025
FinFami toteutti alue- ja kuntavaalikyselyn, jossa kartoitettiin eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kantoja mielenterveysomaisille tärkeistä aihealueista.
Tutustu puolueiden näkemyksiin.
Kysymykset:
- Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
- Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
- Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
- Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
- Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Tutustu puolueiden puheenjohtajien vastauksiin:
Anders Adlercreutz, Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP)
Sari Essayah, kristillisdemokraatit (KD)
Minja Koskela, vasemmistoliitto
Lisää tietoa
Haluatko lukea lisää mielenterveysomaisten tilanteesta sekä FinFamin alue- ja kuntavaalitavoitteista?
Anders Adlercreutz, RKP:n puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
RKP haluaa varmistaa, että hoito on helposti saatavilla ja että hoitojonot lyhenevät, mm. kehittämällä digitaalisia palveluja sekä hyödyntämällä palveluseteleitä.
Tavoitteemme on, että mielenterveyspalveluita on nopeasti saatavilla. Matalan kynnyksen palveluja, kuten chat- ja puhelinpäivystyksiä, on oltava tarjolla.
RKP haluaa myös lisätä matalan kynnyksen vastaanottoja ja vahvistaa terveyskeskusten resursseja mielenterveysongelmien ehkäisyyn.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Parhaan mahdollisen tuen ja avun antamiseksi on tärkeää, että koko perhe otetaan huomioon. RKP haluaa, että mielenterveysongelmista kärsivien läheiset saavat riittävää tukea ja keskusteluapua. Tämä tarkoittaa panostuksia tukipalveluihin sekä kokonaisvaltaista hoitoa, jossa huomioidaan koko perhe.
Psykiatria- ja päihdehoidon resursseja tulee lisätä, ja psykososiaaliset palvelut, mukaan lukien lyhytpsykoterapia, on turvattava.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
RKP haluaa taata, että oppilas- ja opiskelijahuolto toimii kouluissa ja että se on osa moniammatillista tiimiä. Psykiatrinen sairaanhoitaja-, koulukuraattori- ja koulupsykologikohtainen oppilas- tai opiskelijamäärän tulee olla enintään 500.
Oppilaiden tulisi saada mahdollisuus säännölliseen kuraattorikäyntiin ja matalan kynnyksen vastaanottoja nuorille on lisättävä.
Perheille, joissa on tukitarpeita, on tarjottava kotipalvelua, ja neuvolapalvelujen saatavuutta on lisättävä siten, että sitä on tarjolla myös lapsen jo aloitettua koulunkäynnin. Haluamme myös kehittää teinineuvolatoimintaa yhtenä perheneuvolatoiminnan osa-alueena.
Terapiatakuu astuu voimaan toukokuussa, se on erittäin tärkeä ensimmäinen askel – me RKP:ssa haluamme pitkällä tähtäimellä laajentaa terapiatakuuta koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
RKP painottaa, että hoitohenkilökunnalla on oltava hyvä työympäristö, kilpailukykyinen palkka sekä mahdollisuuksia urakehitykseen ja täydennyskoulutukseen.
Vuokratyövoiman käyttöä tulee vähentää ja hoitohenkilökunnan rekrytointia parantaa. Silloin työtaakka voidaan pitää kohtuullisella tasolla. Työhyvinvointiin, hyvään johtamiseen ja henkilöstön jaksamiseen on panostettava enemmän.
Haluamme myös, että psykoterapeutin opinnot tehdään maksuttomiksi. On tärkeää, että hallitus on sitoutunut vahvistamaan psykoterapiapalveluiden saavutettavuutta uudistamalla psykoterapeuttikoulutus kaksiportaiseksi ja säätämällä ensimmäisen portaan koulutus maksuttomaksi.
On tärkeä varmistaa, että hoitohenkilökunnan kielitaito on riittävällä tasolla.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Vastuu mielenterveyden edistämisestä ja ongelmien ehkäisemisestä kuuluvat kaikille yhteiskunnan toimijoille.
Järjestöt tuottavat korvaamattomia palveluita ja ovat tärkeä osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. RKP haluaa varmistaa, että kolmannen sektorin toimintaedellytykset turvataan riittävällä rahoituksella ja tiiviimmällä yhteistyöllä. Pienemmillä toimijoilla ja järjestöillä on oltava realistiset mahdollisuudet osallistua hankintoihin, ja siksi osahankintoja on edistettävä.
Lisäksi RKP korostaa sujuvaa yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden, yksityisen sektorin ja järjestöjen välillä, jotta mielenterveyspalvelut ovat kokonaisvaltaisia ja saavutettavia.
Sari Essayah, KD:n puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Keskeistä on lisätä ennaltaehkäiseviä ja matalankynnyksen palveluita. Tarvitsemme helposti saavutettavia, kynnyksettömiä mielenterveyspalveluita.
Mielenterveysongelmista kärsivät eri ikäiset ihmiset. Ongelmiin tulee puuttua niin perusterveydenhuollossa kuin työterveyshuollossa. Osana sosiaalipalveluja on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa.
1.5.2025 voimaan tuleva lasten ja nuorten terapiatakuu turvaa yhdenvertaisen pääsyn lyhytpsykoterapiaan ja muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Lakiuudistuksella tavoitellaan nuorten kasvavien mielenterveysongelmien varhaisempaa tunnistamista ja nopeampaa hoitoa.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Mielenterveyspotilaan hoidon yhteydessä tulee kiinnittää huomiota omaisen jaksavuuteen. Tilanne olisi syytä kartoittaa heti hoitosuhteen alussa. Omaisen huomioiminen on tärkeää myös mielenterveyspotilaan hoidon onnistumisen kannalta. Tässä tulee tehdä yhteistyötä erityisesti kolmannen sektorin kanssa.
Omaisen jaksavuuteen vaikuttaa myös riittävä tiedonsaantioikeus. Mielenterveyspotilaan onnistunut hoito ja palveluiden saatavuus lisäävät myös omaisen jaksavuutta, koska usein palveluiden huono saavutettavuus kuormittaa läheisiä eri tavoin, kun läheinen kompensoi hoitopolun puutteita.
Mielenterveysongelman hoidossa ominaista on, että hoidontarve voi olla vuosia ja että sairaudessa on erilaisia vaiheita. Myös kuormitus omaisen jaksamiseen pitkäaikaista.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Mielenterveyspotilaan yhteydessä tulisi automaattisesti huomioida vaikutukset koko perheeseen. Erityisesti, kun perheessä on huollettavia lapsia. Avun tarpeen kartoittaminen onnistuu muun muassa neuvola- ja kouluterveydenhuollon ennaltaehkäisevissä palveluissa.
Myös tässä tulee panostaa kolmannen sektorin yhteistyöhön.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Työhyvinvointiin panostaminen ja työn kuormittavuuden vähentäminen ovat keskeisiä keinoja parantaa työssäjaksamista ja alan houkuttelevuutta. Työhyvinvoinnille tarvitaan hyvinvointialueella strategia ja työkykyjohtamiselle on asetettava selkeät tavoitteet ja mittarit.
Hoitohenkilökunnan jaksamisesta on huolehdittava, ja palkkaus sekä työsuhdeasiat on saatava kuntoon.
On myös huolehdittava edellytyksistä jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja täydennyskoulutukseen. Resurssit on suunnattava hoitotyöhön, ei monen tason johtajien palkkoihin ja raskaan hallinnon ylläpitämiseen.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Yritysten ohella kolmannen sektorin toimijat, kuten sosiaali- ja terveysjärjestöt, ovat hyvinvointialueiden keskeisiä kumppaneita. Näiden järjestöjen asiantuntemusta ja toimintaa tulee hyödyntää entistä tehokkaammin.
Tiedot järjestöjen toiminnasta on integroitava hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin, ja niiden työ on kytkettävä tiiviisti osaksi alueiden palvelukokonaisuuksia. Järjestöjen osallistamista kannattaa vahvistaa esimerkiksi hyvinvointialue- ja palvelustrategioiden sekä hyvinvointisuunnitelmien laatimisessa.
Yhteistyön helpottamiseksi hyvinvointialueille voidaan nimetä järjestökoordinaattori, joka vastaa järjestöyhteistyöstä.
Järjestöjen ja seurakuntien työtä on viisasta hyödyntää laajasti osana perhekeskusten toimintaa. Erityisesti matalan kynnyksen palveluja on kehitettävä yhteistyössä kuntien ja järjestöjen kanssa.
Sote-järjestöjen hyvinvointialueella tekemä terveyden- ja hyvinvoinninedistämistyö on huomioitava toiminta-avustuksin ja varmistettava toimivat yhteistyörakenteet.
Harry Harkimo, Liike Nyt -puolueen puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
– Hoitotakuu 1 viikko perusterveydenhuollossa koskien myös mielenterveyspalveluita. Tavoitteena on nopeuttaa hoitoon pääsyä ja varmistaa, että apua saa viivytyksettä.
– Omalääkärimalli: Jokaiselle asukkaalle nimetään oma vastuulääkäri, joka ohjaa oikeaan hoitoon ja seuraa hoitoprosessia jatkuvasti.
– Lääkäreille tehokkaampi suoritepalkkaus, jotta hoitojonot lyhenevät ja hoitoon pääsy nopeutuu.
– Tekoälyn, digitalisaation ja ammattilaisten yhteistyön edistäminen hoidon tarpeen arvioinnissa, hoidossa ja pitkäaikaisseurannassa.
Liike Nyt tukee paremmin saatavilla olevia mielenterveyspalveluita terapiatakuun avulla. Kun mieli järkkyy, apua on saatava helposti ja nopeasti. Tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Terapiatakuulla vaikuttavaksi todetut psykoterapeuttiset hoidot kuuluvat mielenterveysongelmissa terveydenhuollon julkisesti rahoitettuihin palveluihin. Tarvitaan monipuolisempia ja joustavampia keinoja, kuten lyhytkestoisia psykoterapiapalveluita tuotettuna myös digitaalisin palveluin.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
- Vertaistukiryhmät, perheterapia ja kriisineuvonta ovat näissä tilanteissa tärkeitä kanavia: Näiden palveluiden tulee olla helposti saatavilla, ja niiden yhteystietojen tulee löytyä helposti digitaalisista kanavista.
- Omalääkärimalli: Mallissa on varattava aikaa myös läheisten tilanteen kartoittamiseen ja tukemiseen.
- Hyvinvointialueiden saumaton yhteistyö erilaisten järjestöjen kanssa kuten, FinFami, Mieli ry, ADHD-liitto ja Pelastakaa lapset. Yhteistyö vahvistaa perheiden ja läheisten tukipalveluita ja helpottaa avun löytämistä.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
– Vahvistamalla nuorten tukipalveluita, erityisesti niiden palveluiden, jotka auttavat nuoria mielenterveysongelmissa, kriisitilanteissa, koulunkäynnin haasteissa ja sosiaalisissa vaikeuksissa. Koulujen kuraattori- ja psykologipalveluiden tulee olla helposti saatavilla.
– Hyvinvointialueiden saumaton yhteistyö erilaisten järjestöjen kanssa kuten, FinFami, Mieli ry, ADHD-liitto ja Pelastakaa lapset. Järjestöyhteistyö tarjoaa lisäresursseja ja monipuolisia tukipalveluita lapsille ja nuorille.
– Sähköisten kanavien hyödyntäminen: kriisiapu, chatit, puhelin, whatsapp, some-kanavat, joista saa neuvoja/vertaistukea 24/7. Nuoret viihtyvät netissä, hakevat apua sieltä.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
– Sote-irtisanomiset julkisella sektorilla tulee lopettaa: Tavoitteena on turvata henkilöstöresurssit ja varmistaa työpaikkojen pysyvyys.
– Eläkkeelle jääneille hoitajille verohuojennuksia: Tämä kannustaisi heitä jatkamaan työssä ja voisi auttaa myös mielenterveysalan henkilöstöpulassa.
– Suoritepalkkauksen parantaminen: Tavoitteena on varmistaa nopeampi hoitoon pääsy ja tarvittavat hoitotoimenpiteet, jotta potilas saadaan kuntoon. Lisäksi henkilöstön palkitseminen suorituksesta voi motivoida ja parantaa työhyvinvointia.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyön turvaaminen vaatii avointa viestintää, yhteistä sitoutumista ja selkeitä yhteisiä tavoitteita, jotka saavutetaan yhteistyön voimin.
Antti Kaikkonen, keskustan puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Mielenterveyspalveluissa tulee vahvistaa oikea-aikaisuutta eli apua pitää saada silloin, kun kokee sitä tarvitsevansa. Siksi resursseja pitää kohdistaa erityisesti peruspalveluihin, toimintatapojen uudistamiseen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen.
Keskusta haluaa keventää kansallista ohjausta ja siirtää päätösvaltaa palveluiden järjestämisestä hyvinvointialueille, jotta myös mielenterveyspalvelut voidaan järjestää mahdollisimman hyvin asiakkaan tarpeet huomioiden.
Yhtenä konkreettisena keinona ovat vapaaehtoisten ja viranomaisten ylläpitämät Walk-in päivystykset siellä, missä ihmiset luontaisesti liikkuvat kuten kauppakeskuksissa. Niistä saa kohdennettua tietoa mielenterveyspalveluista ja ne madaltavat kynnystä hakeutua nopeammin mielenterveyspalveluiden pariin.
Mielenterveyspalveluiden saatavuus ei saa olla ongelma ja apua tulee tarjota lähipalveluina kaikissa avopalveluiden yksiköissä ja perhekeskuksissa tarpeen mukaan.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Perheiden tilanteet on kohdattava palveluissa aina kokonaisuutena, ei vain yhden sairastuneen perheenjäsenen kautta. Omaiset voivat sairastua itsekin vaikeassa tilanteessa. He tarvitsevat tukea ja tietoa hoitavilta tahoilta ja vertaisryhmistä.
Perhekeskustoimintamallin vahvistaminen kaikkialla Suomessa on vaikuttava tapa läheisten huomioimiseen mielenterveyden sairauksien kohdatessa.
Perheen tuen ja avun tarve pitäisi arvioida heti ja säännöllisin väliajoin yhteistyössä hoitavan tahon kanssa. Paljon apua tarvitseville perheille pitäisi nimetä vastuutyöntekijä. Kotipalveluja tulisi olla saatavilla vanhemman sairastumisesta lähtien.
Psyykkisesti sairastuneelta tulee kysyä, miten hän toivoo omaisten olevan mukana hoidossa.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Kouluissa ja muissa yhteisöissä toimivien aikuisten osaamista mielenterveyteen liittyvien haasteiden ja tilanteiden tunnistamisessa pitää vahvistaa.
Lasten, nuorten ja heidän perheidensä mahdollisiin mielenterveysongelmiin tulee kiinnittää erityistä huomiota terveystarkastusten yhteydessä. Näin voidaan ongelmiin puuttua jo varhaisessa vaiheessa ja estää tilanteiden paheneminen.
Keskusta on sitoutunut vahvistamaan nuorten tarvitsemaa mielenterveyden tukea oppilaitoksissa nostamalla oppilas- ja opiskelijahuollon resursseja (mm. kuraattorit, psykologit, kouluterveydenhoitajat) ja koulunuorisotyötä lisäämällä.
Etenkin lapset tarvitsevat tietoa ja apua ymmärtääkseen vanhemman sairautta.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Reilu ja vastuullinen työnantajapolitiikka on paras tapa varmistaa osaavan työvoiman saatavuus. Siihen kuuluu mm. hyvä ja vuorovaikutteinen johtaminen, työhyvinvoinnista huolehtiminen sekä henkilöstön osallistaminen palveluratkaisuja ja työtänsä koskevaan, suunnitteluun, päätöksentekoon ja kehittämiseen.
Henkilökunnan mahdollisuutta keskittyä oman osaamisalueensa tekemiseen on lisättävä esimerkiksi toimivimmalla tietojärjestelmillä ja työn organisoinneilla. Työssä kehittymistä ja mahdollisuuksia urapolkuihin on parannettava esimerkiksi jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia tarjoamalla.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Tärkeintä on turvata järjestöjen toiminnan ja olemassaolon mahdollisuudet. Keskusta katsoo, että Orpon-Purran hallituksen pitää tarkastella uudelleen järjestöavustuksiin kohdistuvat rahoitusleikkauksensa, jotka ovat liian suuria ja osin jopa toimintaa lamauttavia.
On kyse myös asenteista ja suhtautumisesta järjestöihin. Hyvinvointialueiden pitää nähdä kolmannen sektorin hyvinvointia ja ennaltaehkäisyä vahvistava työ julkisen sektorin kustannuksia ja menoja säästävänä toimintana.
Tärkeää on kuulla hyvinvointialueilla jo palvelujen suunnitteluvaiheessa ennen päätöksentekoa järjestöjä, joilla on osaamista, kokemusta ja aitoa kosketuspintaa alueen asukkaiden elämään ja sen tuomiin haasteisiin.
Minja Koskela, vasemmistoliiton puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Tärkeintä on saada perusterveydenhuoltoon lisää osaamista ja resursseja hoitaa mielenterveysongelmia. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden matalamman kynnyksen oikea-aikaiseen terapiajaksoon nykyistä huomattavasti laajemmalle joukolle osana julkista terveydenhuoltoa.
Palveluiden perustasolle tarvitaan myös lisää moniammatillisuutta eli psykososiaalista tukea, sosiaalityötä ja koordinaatiota. Näin ihmisten pomputtelu paikasta toiseen vähenee.
Mielenterveydeltään oireilevat päihteidenkäyttäjät jäävät usein hoidon katveeseen. On tärkeää, että sairauksien kasaantuessa kaikkia sairauksia kyetään hoitamaan. Esimerkiksi alkoholisti voi tarvita sekä katkaisuhoitoa että terapiaa. Tällä hetkellä tämä tunnistetaan monissa paikoissa liian huonosti.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Hyvinvointialueiden tulisi ylipäätään investoida ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön ja osana tätä tarjota systemaattisesti sairastuneiden läheisille vertaistukea ja muita tarvittavia palveluita yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa.
Nykyistä sote-rahoitusmallia tulisi korjata siten, että hyvinvointialueilla olisi tosiasialliset edellytykset panostaa ennaltaehkäisyyn ja saavuttaa sitä kautta myös pidemmän aikavälin kustannussäästöjä.
Minimissään on huolehdittava siitä, että jos läheinen esimerkiksi saattaa oireilevan ihmisen päivystykseen tai on yhteydessä hyvinvointialueelle, häneltä kysytään omaa vointia ja ohjataan eteenpäin.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Lasten ja nuorten tarvitseman tuen toteuttaminen edellyttää toimivaa yhteistyörakennetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä koulutuksen ja varhaiskasvatuksen välillä.
Viime kädessä kyse on kuitenkin myös resurssikysymys: tarvitaan riittävästi aikuisia, joilla on aikaa kohdata lapset ja nuoret.
Hyvinvointialueiden resurssien turvaamisen lisäksi kouluissa on oltava riittävä määrä koulukuraattoreita ja -psykologeja.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Henkilöstön riittävyys on ensisijaisesti rahoituskysymys, jota nykyinen hallitus on valitettavasti heikentänyt lukuisilla leikkauksilla. Sote-palveluissa on oltava myös aikaa ja resursseja henkilöstön kouluttamiseen, jotta esimerkiksi mielenterveysosaamista ja perhelähtöistä työotetta voidaan vahvistaa.
Lisäksi moniammatillisuuden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden vahvemman integraation edistämisessä on vielä paljon tehtävää.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset ovat tällä hetkellä vaakalaudalla niiden rahoitukseen tehtyjen isojen leikkauksien vuoksi. Siksi tilanteen korjaamiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia toimia.
Hyvinvointialueiden tulee omalta osaltaan rahoittaa sote-järjestöjä ja rakentaa toimivat yhteistyörakenteet niiden kanssa, mikä voi myös osaltaan helpottaa julkisten palveluiden kuormitusta ja ennaltaehkäistä ongelmia. Valtakunnan tasolla järjestöihin kohdistuneet leikkaukset tulee perua.
Antti Lindtman, SDP:n puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
SDP:n yksi kärkiteemoista tulevissa vaaleissa on hoitoon pääsyn parantaminen. Haluamme, että lääkäriltä toiselle pompottelun sijaan jokaisella ihmisellä on oma tuttu lääkäri ja hoitaja. Haluamme toteuttaa koko Suomessa kahden viikon hoitotakuun ja siirtyä aidosti toimivaan omalääkäri-omahoitaja -malliin.
Nopea hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa on avain vaikuttaviin mielenterveyspalveluihin. Digitaaliset ensivaiheen palvelut ja niiden helppo saatavuus ovat tärkeitä, samoin kuin mielenterveysongelmien parempi tunnistaminen hoitotyössä.
Mielenterveyspalvelujen tarve on suuri, mutta panostukset ovat riittämättömiä verrattuna häiriöiden aiheuttamiin kustannuksiin.
Hoito painottuu nykyisellään liikaa erikoissairaanhoitoon, vaikka ongelmat kytkeytyvät laajemmin terveyshaasteisiin. Palvelut ovat erityisen heikosti saatavilla perustasolla sekä lasten ja nuorten kohdalla. Siksi tarvitaan lisää resursseja, ennaltaehkäisyä ja mielenterveystaitojen vahvistamista.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Tärkein tuki sairastuneen läheisille on hoitoon pääsyn parantaminen ja jonotusaikojen lyhentäminen. Tilanne, jossa ihminen joutuu odottamaan pitkään tarvitsemaansa hoitoa, kuormittaa merkittävästi myös läheisiä.
Sairastuneen läheiset saavat tukea myös erilaisista kansalaisjärjestöistä. Järjestöavustukset on turvattava, ja niiden jatkuvuus on varmistettava.
Hyvinvointialueiden ja kuntien on sovittava selkeistä periaatteista sote-järjestöjen toiminnan tukemiseksi. Järjestöjen ja niiden vapaaehtoisten tulee saada maksutta tai kohtuuhintaan tiloja käyttöönsä, eivätkä järjestöt saa jäädä väliinputoajiksi.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Riittävästi resursoidut palvelut takaavat lapsille ja nuorille tarvittavan tuen. Tärkeää on panostaa palveluohjaukseen, tiedottamiseen ja matalan kynnyksen tukeen heidän omassa ympäristössään.
Perheen aikuisten kriisitilanteissa on huolehdittava myös lasten avuntarpeesta ja toisin päin. Järjestöillä on tärkeä rooli perheille tarjottavien matalan kynnyksen palvelujen tuottajina sekä asiantuntijoina.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Henkilöstöpula on iso ongelma. Panostamalla osaaviin ja hyvinvoiviin ammattilaisiin, voidaan parantaa palveluiden tehokkuutta ja vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla on rekrytointivaikeuksien takia täyttämättömiä virkoja, ja palveluissa joudutaan käyttämään kallista vuokratyövoimaa. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan suunnitelmallista työtä työntekijöiden hyvinvoinnin tukemiseksi sekä työnantajakuvan vahvistamiseksi. Esimerkiksi työntekijöiden mielenterveyttä tukevilla toimilla voidaan vähentää sairauspoissaoloja ja helpottaa ammattilaisten rekrytointia.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli ehkäisevän työn sekä varhaisen tuen ja osallisuuden tarjoajina. Yleishyödyllinen järjestötoiminta edistää ja vahvistaa asukkaiden mielen hyvinvointia ja mielenterveyttä.
On tärkeää, että kunnat ja hyvinvointialueet tukevat ja kuulevat sekä omaisjärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä päätöksiä tehdessään.
Mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy on taloudellisesti ja inhimillisesti edullisempaa kuin ongelmien hoito. Järjestöt tavoittavat ja osaavat kohdentaa tukea ryhmille, jotka eivät välttämättä käytä julkisia palveluita, kuten maahanmuuttajille, nuorille, ikäihmisille tai heikossa asemassa oleville perheille. Tällä tavalla ne paikkaavat aukkoja palvelujärjestelmässä ja luovat yhä kattavamman turvaverkon.
Petteri Orpo, kokoomuksen puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Mielenterveyden oireisiin pitää saada apua nopeasti, matalalla kynnyksellä ja heti ensimmäisestä kohtaamisesta. Myös hoidon jatkuvuus ja palveluiden saumattomuus on tärkeää, jotta ihminen saa tarvitsemansa avun eikä siirry uudelleen jonoon. Juuri tätä tarkoitusta varten on säädetty 1.5.2025 voimaan astuva lasten ja nuorten terapiatakuu.
Mielenterveyden oireilun tunnistamiseen ja matalan kynnyksen avun tarjoamiseen on kehitetty toimintamalleja, kuten terapiat etulinjaan, jotta jokaisella sote-ammattilaisella on työkaluja tukea asiakkaan mielenterveyttä.
Kokoomuksen mielestä mielenterveyspalveluiden saatavuuteen täytyy löytää ratkaisut esimerkiksi oikealla palveluiden porrastuksella, riittävän vahvojen peruspalveluiden tarjoamisella, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn keskittymisellä ja matalan kynnyksen palveluiden tarjoamisella.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Psyykkisesti sairastuneen läheiset saavat valitettavan usein liian vähän tukea, vaikka sairastuminen vaikuttaa merkittävästi läheisten elämään. Kokoomus haluaa, että omaiset eivät jää yksin.
Hyvinvointialueiden tulee järjestää palvelut siten, että omaiset saavat riittävästi tietoa tilanteesta ja heille tarjotaan keskusteluapua. Hyvinvointialueiden kannattaa hyödyntää myös järjestöjen tarjoamaa tukea ja vertaistukitoimintaa.
Läheisen kuormituksen kannalta on todella tärkeää, että psyykkisesti sairastunut saa tarvitsemansa avun nopeasti. Psyykkisesti sairastuneen hoidon jatkuvuus ja saumattomuus täytyy saada kuntoon, jotta läheisten ei tarvitse kuormittua siitä, onko apua saatavilla.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Perheenjäsenen psyykkinen oireilu vaikuttaa voimakkaasti myös lapsen ja nuoren mielen hyvinvointiin. Kun aikuinen perheellinen sairastuu, tulisi palveluissa tunnistaa myös lapsen tilanne ja katsoa, että mielenterveyden häiriöistä kärsivän lähipiiri löytää ja saa tarvittaessa apua.
Hyvinvointialueet ovat perustaneet perhekeskuksia, joihin on koottu lapsiperheiden tarvitsemia palveluja. Perhekeskuksessa pystytään vastaamaan avuntarpeeseen kokonaisuutena ja hyödyntämään alueen järjestöjen osaamista.
Hyvinvointialueiden tulee huolehtia, että lasten ja perheiden parissa toimivat ammattilaiset osaavat tunnistaa, ottaa puheeksi ja tukea jos perheen tai lapsen tilanteesta nousee huoli. Tiedonkulun ja eri toimijoiden välisen yhteistyöhön on oltava sujuvaa.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Kokoomus on valmis kääntämään kaikki kivet henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi. Hyvinvointialueilla on tehtävä hartiavoimin työtä sen eteen, että työolot alueella ovat hyvät.
Toimiva työnjako, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, hyvä johtaminen ja ammatillinen tukevat jaksamista ja työmotivaatiota. Työntekijöiden pitää voida keskittyä osaamistaan vastaaviin työtehtäviin ja tarvittaessa henkilöstön työnjakoa tulee tarkistaa. Henkilöstölle pitää olla mahdollisuuksia riittävään lisä- ja täydennyskoulutukseen.
Hyvinvointialueilla täytyy panostaa hyvään johtamiseen, toimintatapojen kehittämiseen, kannustaviin urapolkuihin ja palkkausjärjestelmän kannustavuuteen. Koulutusmäärien lisääminen ja kansainvälinen rekrytointi osaltaan helpottavat henkilöstöpulaa.
Lääkäreiden osalta Suomessa on erityinen pula psykiatrian erikoislääkäreistä. Hallitus on viime syksystä alkaen lisännyt lääkärien koulutusmääriä 70:llä, eli noin 10 %. Tarpeen tullen koulutusmääriä ja koulutuksen rahoitusta pitää edelleen lisätä.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Järjestöt ovat hyvinvointialueiden yhteistyökumppaneita, joiden osaaminen ja tarjoama tuki tulee pystyä hyödyntämään hyvinvointialueilla. Sote-uudistuksen jäljiltä monet järjestöt ovat joutuneet haastaviin tilanteisiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn hajautuessa kunnille ja hyvinvointialueille. Avustuksia myöntävät tahot jakautuivat samalla kahteen.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, esimerkiksi vertaistukitoiminnan varmistaminen ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö vaativat yhteensovittamista paitsi järjestöjen, myös kuntien kanssa. Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee aktiivisesti hyödyntää järjestöjen osaamista.
Sofia Virta, vihreiden puheenjohtaja
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Ensikäynnille pitää päästä heti kun sille on tarve – mielen haasteissa avun saaminen kestää nykyisellään liian kauan. Kaiken lähtökohta on arvostava ja kiireetön kohtaaminen sekä luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen, siksi ammattilaisten pysyvyyteen on panostettava.
On varmistettava, että ihminen otetaan aina vakavasti ja joku ottaa kopin hänen tilanteestaan. Asetelma, jossa ihminen lähetetään lääkereseptin kanssa yksin kotiin ilman jatkosuunnitelmaa on kestämätön.
Apua on saatava tarvittaessa myös anonyymisti ja tuotava myös lähemmäs ihmistä, esim. liikkuvien psykiatristen palveluiden kautta. Olemme Vihreissä esittäneet mielenterveysambulanssien pilottia. Etäpalveluita on oltava käytössä heille, joille ne toimivat – tämä on tärkeää erityisesti alueilla, joilla välimatkat ovat pidemmät. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla itsemurhien ehkäisytyöryhmä ja olemme myös esittäneet turvakoteja itsetuhoisille.
Päihdeongelma ei saa olla este mielenterveysavun saamiseksi. Vihreät myös laajentaisi terapiatakuuta kattamaan myös muita ikäryhmiä kuin lapsia ja nuoria asteittain tavalla, jolla turvataan henkilöstön saatavuus.
Emme kuitenkaan tarvitse terapiayhteiskuntaa vaan yhteiskunnan, jossa hyvän mielenterveyden edellytyksiin panostetaan, jolloin ennaltaehkäisy, hyväksyvä ja turvallinen yhteiskunta on kaiken a ja o. Esimerkiksi turvallisen lapsuuden ja ehjän nuoruuden edellytyksiin panostaminen turvaa parempaa mielenterveyttä myös aikuisuuteen.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Kun läheisen mieli järkkyy, vaikuttaa se aina jollakin tapaa myös läheisiin – ja siksi olisi äärettömän tärkeää tunnistaa nykyistä paremmin myös mielenterveysomaiset osana palvelujärjestelmää ja tuen tarvetta.
Usein läheiselle saattaa riittää pienet asiat, jotka vaikuttavat hänen jaksamiseensa. Että henkilöstö näkee ja kohtaa myös hänet. Että joku kysyy, miten jaksat. Että ohjataan tai tarjotaan vertaistuen mahdollisuutta, moni ei tiedä esim. järjestöjen työstä ja siksi palveluohjaus on tärkeää.
Esimerkiksi Turussa psykiatrisen sairaalan aulassa on tavattavissa kokemustoimijoita myös läheisten näkökulmasta. Vastuu ei silti saisi jäädä yksin järjestöjen harteille: apua on saatava julkiselta puolelta matalalla kynnyksellä.
Merkittävä este voi muodostua tiedon jakamisen puutteista. On tärkeää pitää huolta potilaiden tietosuojasta, mutta sen puitteissa ja potilaan suostumuksella on tärkeää pitää läheisiä ajan tasalla hoidosta.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. On selvää, että lasten tulisi tulla näkyväksi aina myös aikuisten palveluissa.
Tein aiemmin töitä FinFamin hankkessa, jossa luotiin vertaistuellista mallia nuorille, joilla oli kokemusta läheisen mielenterveys- tai päihdeongelmasta ja liian usein kävi ilmi, että nuori ei ollut saanut itse mitään apua, ei aina edes silloin, kun vanhempi oli joutunut osastohoitoon.
Vanhemman sairastumisen ei tarvitse tarkoittaa “huonoa” vanhemmuutta, mutta perheelle on varmistettava riittävät tukipalvelut, jotta lasten arki on ehjää ja turvallista. Lapsille ja nuorille tulee olla tarjolla mahdollisuus omaan tukeen ja keskusteluapuun vanhemman sairastuessa.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Hallituksen leikkaukset sotesta näkyvät suoraan alan ammattilaisten työvuoroissa ja jaksamisessa. Silloin käy helposti niin, että omaisten huomioimiseen ei riitä resurssia.
Hallituksen tulee lopettamaan sotesta leikkaaminen. On varmistettava, että hyvinvointialueilla panostetaan henkilöstön riittävyyteen, hoidon jatkuvuuden turvaamiseen mikä mahdollistaa työn tekemisen vähemmällä eettisellä kuormalla, johtamisosaamiseen ja työhyvinvointiin.
Henkilöstön tulee voida vaikuttaa työhönsä ja olla osallisena päätöksenteossa ja kehitystyössä. Tiedonvaihdon tulee toimia ja ammattilaisille tulee turvata lisä- ja täydennyskouluttautumismahdollisuudet, jotka valitettavasti nyt on monin paikoin ajettu minimiin.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Yksikään hyvinvointialue ei kykene turvaamaan asukkaiden hyvinvointia ilman järjestöjen panosta. Hallituksen järjestöleikkaukset tulevat näkymään kasvavana paineena julkisiin palveluihin, pitenevinä hoitojonoina ja kallistuvina kustannuksina erityisesti mielenterveyden puolella.
Vaikeassa ajassa korostuu alueiden ja järjestöjen saumaton yhteistyö. Yhteistyötä tulee tiivistää kehittämällä yhteisiä palvelupolkuja järjestöjen ja julkisten palvelujen kumppanuudella. Järjestöjen ja hyvinvointialueen välisen yhteistyön koordinoinnista täytyy olla nimettynä vastuuhenkilö ja yhteistyölle täytyy olla luotuna toimiva rakenne.
Oleellista on varmistaa, että järjestöt tunnistetaan tasavertaisina kumppaneina ja pitää huolta, että asenteet eivät estä yhteistyön mahdollisuuksia. Järjestöissä tehdään korvaamatonta kokemus- ja vertaistyötä, jonka lisäksi järjestöissä on valtavasti ammattiosaamista ja kyvykkyyttä kouluttaa, vaikka Stea ei enää järjestöjen koulutustyötä saakaan tukea – mitä pidän käsittämättömänä linjauksena.
Perussuomalaiset
1. Miten vaikutetaan siihen, että mielen oireillessa hyvinvointialueen asukas saa apua heti ensikäynnillä?
Potilaan tila, tarpeet, tuki ja toiveet täytyy selvittää. On tärkeää pystyä sopimaan jatkotapaamisesta tai esimerkiksi lähetteestä heti ensikäynnin aikana.
Tilanne voi olla erityisen vaikea ja yllättävä ensimmäistä kertaa oireileville, ja on tärkeää, että rauhoittamisen ohella potilaan ohjeistus hoitopolustaan tehdään huolellisesti.
Vertaistukikanavat ovat erittäin suositeltavia, sillä muut potilaat tuntevat parhaiten sairauden, hoitolinjojen hyvät ja huonot puolet ja terveydenhoitojärjestelmässä navigoinnin realiteetit.
2. Miten vaikutetaan siihen, että hyvinvointialueen mielenterveyspalveluissa tarjotaan tukea myös sairastuneen läheisille?
Potilaalle kannattaa kertoa omaisen mahdollisuudesta osallistua hoitotapaamisiin. Läheisen ymmärryksen lisääminen ja sitoutuminen hoitopolkuun auttavat potilaan ja läheisen jaksamista.
Koska usein myös läheisen jaksaminen on koetuksella, heidän tilanteensa on syytä huomioida terveydenhuollon piirissä. Läheisiä on muistutettava uupumuksen tai masennuksen riskeistä, kannustettava ottamaan omaa aikaa ja kehotettava hakemaan apua matalalla kynnyksellä, jos omia oireita ilmenee.
Vertaistuki on läheisille yhtä tärkeää ja hyödyllistä kuin oirelevillekin, ja samoista syistä.
3. Miten varmistetaan, että lapset ja nuoret saavat hyvinvointialueella tarvitsemansa tuen tilanteessa, jossa perheenjäsen oireilee psyykkisesti?
Tapauskohtaisesti (oireilun vakavuus, toimintakyky, lasten iät jne.) hoitohenkilöstöllä voi olla velvollisuus ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Potilaalta on kysyttävä lapsista ja varmistettava, että vanhemmat tai lähipiiri pystyy takaamaan turvallisen ympäristön.
Vanhemmalle voi olla sietämätön tuska, että lapset näkevät vanhemman oireilevan. Varmasti useimmissa perheissä vanhemmat suhtautuvat myönteisesti siihen, että psyykkisestä oireilusta kertovaa materiaalia on tarjolla myös lapsen ehdoilla.
4. Miten varmistetaan, että hyvinvointialueella on riittävä, hyvinvoiva ja ammattitaitoinen henkilöstö työskentelemässä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin parantamiseksi?
Esitämme aluevaaliohjelmassamme keinoja henkilöstöasioihin. Työvoimaa on saatava koulutusmääriä lisäämällä ja houkuttelemalla paluumuuttajia Suomeen. Maahanmuutosta ei ole tässä asiassa apua, sillä kielitaidon puute tekee alalla työskentelyn mahdottomaksi.
Tällä hetkellä järjestöissä työskentelee kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka voisivat työskennellä myös julkisella puolella.
Työoloja on parannettava esimerkiksi sitomalla henkilöstön palkkoja hoitokertojen lukumäärään ja asiakastyytyväisyyteen ja huolehtimalla tietojärjestelmien yhdenmukaistamisesta ja toimivuudesta.
Työn kuormittavuutta voidaan vähentää parantamalla paremmalla työnjohdolla – vuorojen ajoittuminen ja säännöllisyys on usein tahdosta kiinni. Turvallisuuden puute vähentää jaksamista. Perussuomalaisten vaatimuksesta hallitus on kriminalisoinut sinivilkkusabotaasin.
5. Miten turvataan hyvinvointialueiden ja järjestöjen tekemä yhteistyö?
Tavoitteemme on, että kolmas sektori toimisi samoilla reunaehdoilla kuin muut yksityiset toimijat. Kolmannen sektorin tulisi tarjota ja toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluita kilpailukykyiseen hintaan.
Niiltä osin, kun kolmas sektori toteuttaa aidosti julkista ja yksityistä palvelutarjontaa täydentävää toimintaa, tulee määritellä tarkkaan, mitä tehdään ja miksi, ja toiminnan vaikuttavuutta on säännöllisesti arvioitava.
Järjestöjen moninaisuus, lähtökohtainen voittoa tavoittelemattomuus ja usein pieni koko vaikeuttavat mahdollisuuksia saada viestiään kuuluviin päättäjille. Siksi kattojärjestöt ovat tarpeellisia.