Vanhemman mielenterveyden ongelmat koskettavat aina koko perhettä. Lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien tilanne on tunnistettava nykyistä paremmin, sillä heillä on merkittävästi kohonnut riski sairastua mielenterveyden ongelmiin ja syrjäytyä.
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat ovat Suomessa näkymätön ryhmä. Vaikka avuntarve ei aina näy ulospäin, tämän päivän Suomessa lapsiomaisia on paljon. Tutkimuksen mukaan jopa joka neljännen lapsen vanhemmalla on ollut lapsen elinaikana mielenterveyden ongelmia. Pahimmillaan tilanne perheessä on voinut johtaa siihen, että lapsi ajautuu omaishoitajan rooliin. Omaishoitajan asemassa olevia lapsia ja nuoria arvioidaan olevan noin 20 000-40 000.
– Heidän tunnistamisensa on kansainvälisestikin mitattuna heikolla tasolla ja tukipalvelut riittämättömiä. Tähän on saatava muutos, vaatii FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.
Tutkimukset puhuvat karua kieltään. Mielenterveyden ongelmilla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse, useimmiten alle 25-vuotiaana. Monesti sairaus johtaa yksinäisyyteen, opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelma on myös yksi merkittävimmistä tekijöistä nuoren syrjäytymiselle. Vanhemman itsemurha kolminkertaistaa lapsen itsemurhariskin.
– Tutkimusten mukaan riittävän ajoissa annettu apu perheille suojaa lasta vanhemman psyykkisen sairauden tuomilta riskeiltä, muistuttaa Hytönen.
Kun tilanne kotona huolestuttaa, lapsi tai nuori voi muuttua näkymättömäksi huolehtijaksi, joka jättää omat tarpeensa syrjään. Perheen lapselle voi myös langeta mittavia vastuita oman vanhempansa tai sisarustensa hoivasta ja perheen arjen sujumisesta. Näin ei saa olla. Kenenkään alaikäisen ei tule kantaa aikuiselle kuuluvaa huolenpitovastuuta sairastuneesta vanhemmastaan ja perheen arjesta.
Suomen sosiaali ja terveys ry:n (SOSTE) tuoreen Sosiaalibarometri 2020 mukaan koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vaikutukset iskivät kaikkein kovimmin jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin. Ammattilaisten huoli mielenterveyskuntoutujista ja lapsista, jotka eivät saa tukea vanhemmaltaan, kasvoi edellisvuoteen verrattuna.
– Koronan aiheuttama poikkeusaika kärjisti tilanteita monessa perheessä, jolloin mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väsymys saattoivat korostua. Tilanteessa perheet jäivät ilman tukea, jota ei ole normaalioloissakaan riittävästi tarjolla.
Lapsiperheet eivät jaksa hakea apua muuttuneen arjen ja epätietoisuuden keskellä. Ongelmana on myös palveluiden pirstaleisuus. Tieto eri palveluista vaatii valveutuneisuutta ja varsinkaan lapset eivät aina tiedä, mistä apua voi saada.
– Lasten ja nuorten kohdalla varhaiskasvatus ja koulut ovat avainasemassa: kun kotien seinien sisälle on mahdotonta nähdä, on tärkeää, että henkilökunta osaa kysyä ja ohjata lapsen tai nuoren avun äärelle. Päiväkoteihin ja kouluihin tarvitaankin lisää varhaisen puuttumisen ja psykososiaalisen tuen resursseja.
Perheiden palvelut, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus on taattava, myös poikkeusaikana.
– Perhetyötä annetaan yleensä erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi, mutta nyt tehtävää tulee laajentaa niin, että se tunnistaisi omaistilanteessa olevat lapset ajoissa.
Lisätiedot ja yhteydenotot
