Silloin elämä menee paussille. Oma elämä jää toissijaiseksi, kun toisella on hätä. Olet valmis auttamaan. Olethan niin ollut aina. Omat tunteet jäävät toissijaiseksi. Ei ole aikaa tuntea ahdistusta, pelkoa tai omaa hätää siitä, että tässä sitä ollaan taas. On vain se toinen ja sen toisen auttamisen ensisijaisuus. Miksi huolehtisin itsestäni, kun eihän mulla mitään sairautta ole?
Omat unelmat jäävät toissijaiseksi. Ei ole aikaa unelmoida, ei edes haaveilla. Niiden aika on sitten joskus, ei ainakaan nyt. Niiden aika on sitten joskus, sitten kun tilanne ei enää ole tämä. Hoidetaan tämä nyt ensin tästä alta pois, ajattelet. Tämä on vain välivaihe. Välivaihe, jossa omaa elämää ei ole, vaan missiona on se toinen. Se sairastunut, hänen tarpeensa, hänen valintansa sekä valitsemattomuudet.
Mutta entä, jos, rakas kanssakulkijani, sinulle annettaisiin lupa tähän kaikkeen? Lupa omiin unelmiin, omaan elämään, omiin tunteiden tarkkailuihin. Lupa omaan aikaan, lupa olla olematta saatavilla. Lupa nauttia elämän kauniista hetkistä, lupa pirskahdella kaikista niistä ilon aiheista, jotka ympäröivät sinut. Lupa kokea kiitollisuutta vain ja ainoastaan siitä, että olet juuri siinä.
Lupa lähteä elämään omaa elämää. Lupa laittaa puhelin lentokonetilaan koko illaksi, ettei kukaan pysty tavoittamaan sinua. Lupa mennä omien kavereiden kanssa iltaa istumaan. Lupa nauraa, vaikka toisella ei menisi hyvin. Sulla on lupa mennä hyvin. Mä annan sen nyt tässä sulle, mene ja tee.
Tämä lupa ei missään nimessä poista sitä ääretöntä välittämistä ja rakkautta läheisestä, jonka elämän yksi osa-alue on mielenterveys- tai päihdeongelma, tai haluan sanoa -sairaus. Edelleen rakastat läheistäsi maailman eniten, vaikka laittaisit itsesi, etkä läheistäsi, elämän ensimmäiselle sijalla. Se, jos mikä on rohkeutta luopua väärästä vastuusta. Siitä vastuusta, jonka ei tarvitse olla sun käsissä.
Haluan sanoa tämän sinulle, jotta ymmärtäisit saman, jonka minä, kanssakulkijasi, olen ymmärtänyt matkan varrella. Jos jotain kävisi, niin eihän se ollut sun valinta. Jos taas käsissäsi on tämä väärä vastuu, kantaisit omantunnon tuskaasi loppuelämän niskassasi, jos jotain kävisi, vaikka et tosiasiassa ole voinut toisen valintoihin ollenkaan vaikuttaa.
Tehtävänäsi läheisenä on olla lähellä, tukena, apuna tietyissä rajoissa. Tehtävänäsi ei ole elää toisen elämää hänen puolestaan. Sitä ei voi kukaan tehdä, ei edes rakkauden voimalla, ei vaikka kuinka haluaisi. Eihän kenenkään hautajaisissa jaeta kirkkainta kruunua sille, kuka yritti pelastaa eniten. Paras apu on hyvinvoiva läheinen vierellä. Se jaksaa parhaiten auttaa, joka lepää eniten. Se jaksaa parhaiten auttaa, jolla on oma elämä elettävänä. Se jaksaa parhaiten auttaa, jolla on rohkeutta tähän kaikkeen.
Teksti: Olga K
Lisätiedot ja yhteydenotot
