Psykologi ja paripsykoterapeutti Suvi Laru on työssään niin sanotussa kaksoisroolissa: hän työskentelee terveysalalla ja hänen puolisonsa sairastaa vakavaa ja parantumatonta pitkäaikaissairautta. Larun työkyky on pysynyt yllä laajan avun, oman avoimuuden, läheistensä sekä työyhteisön tuen ansiosta.
Diagnoosi tuli vuonna 2012 koko perheelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aivan yhtäkkiä Suvi Larun puoliso sai kuulla olevansa vakavasti ja parantumattomasti sairas. Mitään ennakkomerkkejä siitä ei ollut.
Perheessä elettiin ruuhkavuosia. Lapsi oli kaksivuotias, ja Suvi Laru oli palannut äitiysvapaalta työhönsä vuotta aiemmin. Puolison ura oli hyvässä vaiheessa.
– Tilanne oli hyvin yllättävä. Moniin sairauksiin pystyy ehkä ennakko-oireiden takia asennoitumaan, mutta meillä ei ollut mitään aavistusta asiasta, Suvi Laru kertoo.
Sairausteemaa ja surua oli kuitenkin ollut. Suvi Larun hyvä ystävä oli menehtynyt vakavaan sairauteen vajaa vuotta aikaisemmin. Myös iäkkäitä lähipiirin ihmisiä oli sairastunut hiljattain.
– Elämäntilanteemme oli tuolloin hyvin herkkä, Laru kuvailee.
LÄHEISEN PERHEENJÄSENEN SAIRASTUMINEN on aina shokki ja kriisi koko perheelle, oli kyse sitten fyysisestä sairaudesta tai mielen sairaudesta, Suvi Laru sanoo. Jos perheessä on kaksi aikuista, kriisi vaikuttaa tavalla tai toisella myös parisuhteeseen.
Jos sairastuneen omainen on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilainen, hän joutuu tilanteessa niin sanotusti kaksoisrooliin: samalla kun työssä pitäisi auttaa tukea tarvitsevia, myös vapaa-ajalla täytyisi tukea oireilevaa läheistä.
Tilanne voi olla monille hyvin raskas ja avun hakeminen tuntua ristiriitaiselta oman aseman vuoksi.
Myös Laru oli työelämässä kaksoisroolissa, sillä puolisonsa sairastumisen aikaan hän teki terapiatyötä.
Terapeuttina hän tiesi, että sairaus voi aiheuttaa perheessä monenlaisia tunteita ja koetella parisuhdetta. Senkin hän tiesi, että parisuhteen molemmat osapuolet voivat kokea kriisin eri vaiheet eri tahdissa ja eri tavoin. Ammatti ei silti suojannut Larua omilta vaikeilta tunteilta.
– Jokainen on oman elämänsä kriisissä omana itsenään, ja siinä jokainen on aika raakile, itsekin olin. Kokemukset olivat niin rankkoja, että niissä ei paljoa auta, vaikka olisi minkä tahansa aiheen ammattilainen, Laru sanoo.
Työn tekemistä puolison sairastuminen tavallaan tuki. Kokemus elämän arvaamattomuudesta ja raadollisuudesta toi syvempää ymmärrystä asiakkaiden vaikeuksia kohtaan.
– Pääsin nopeammin kiinni syviin teemoihin, Laru sanoo.
AMMATTITAITO PUSKI LÄPI siinä, miten Laru suhtautui avun hakemiseen. Ihan ensi hetkistä sairauden toteamisen jälkeen Laru alkoi etsiä perheelleen ja itselleen apua.
– Joka ikisessä kulmassa kysyin lääkäreiltä ja hoitajilta, miten meidät läheiset on tilanteessa huomioitu. Myös omaisten on tärkeää hakea apua, muistaa omat verkostonsa ja pitää hyvää huolta itsestään. Meillä puolison sairaus on fyysinen, mutta myös fyysiset sairaudet usein haastavat mieltä ja kokonaisvaltaista jaksamista perheessä, Laru sanoo.
Aktiivinen avun hakeminen oli ratkaisevaa oman mielenterveyden säilyttämisessä, Suvi Laru sanoo.
– Olen varmaan saanut lähes kaiken mahdollisen tuen, mitä voi saada.
Koko puolison sairastamisen ajan Laru on käyttänyt yksin ja perheineen niin työterveyshuollon, järjestöjen, yksityisten kuin kunnan palveluita. Sairauteen liittyvät sopeutumisvalmennuskurssit, vertaisryhmät ja terapia ovat tulleet tutuiksi. Myös koko työuran ajan jatkunut oma työnohjaus on ollut tärkeää.
Larun mukaan vielä yhdeksän vuotta sitten sairastuneen läheisten ei ollut kovin helppoa saada tukea, ellei sitä itse osannut vaatia. Nykyisin tilanne on hieman parempi.
– Hyvin moni eri taho tarjoaa apua, mutta edelleen sitä on itse osattava hakea. Eri järjestöistä löytyy tukimuotoja eri sairausteemoihin, ja sairastuneelle ja läheisille on tarjolla vertaistukea ja myös erilaisia matalan kynnyksen palveluita, kuten puhelinapua ja chat-keskusteluryhmiä. Työterveyshuoltoakin kannattaa muistaa hyödyntää.
LARU KERTOI PUOLISON SAIRASTUMISESTA ja omasta tuen tarpeestaan avoimesti työyhteisössään. Tuolloin Larun työnantaja oli Väestöliitto, nykyisin Laru työskentelee Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana ja toimii myös Väestöliiton hallituksessa.
– Myös työyhteisöissäni minua on tuettu vaikeuksissa ja annettu vinkkejä, millaisia tukimuotoja on hyödynnettävissä.
Laru pohtii, että muidenkin kaksoisroolissa olevien sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten olisi tärkeä pystyä puhumaan töissä työn ja perheen yhteensovittamisen teemoistaan. Kotitilanteistaan kannattaa olla avoin, vaikka varsinkin läheisen mielen sairastumiseen voi liittyä myös häpeän tunteita.
– Ajattelen, että sote-alalla jos missä tulisi ymmärtää, että elämässä voi tulla eteen erilaisia haasteita. Työasiat pitää hoitaa ammattimaisesti, mutta tunteiden pitäisi myös saada tulla työyhteisössä kuulluksi. Tunteet ovat kiinteä osa työelämää, ja tavalla tai toisella työhön tai omaan rooliin sote-ammattilaisena vaikuttavia tunteita on tärkeä kyetä tunnistamaan ja tarvittaessa sanoittamaan.
Kaikille läheisen sairastumisesta puhuminen ei ole helppoa. Mielenterveyspotilaan omaisella leimautumisen pelko voi vaikuttaa siihen, haluaako aiheesta puhua esimerkiksi työyhteisössä.
– Toki asioiden jakamiseen vaikuttaa myös oma persoona ja se, miten asioita ja tunteita on oppinut käsittelemään. Kun läheinen on sairastunut, saatetaan ajatella, että oma vointi ei ole niin tärkeä. Näin ei ole. Yhden perheenjäsenen sairaus muuttaa aina muidenkin perheenjäsenten elämän.
LARUN MUKAAN SOTE- JA KASVATUSALAN työpaikoille ja työyhteisöihin tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, että vaikeissa kotitilanteissa työn ja perheen yhteensovittaminen voi olla hankalaa.
– Työyhteisöön olisi hyvä luoda sellaiset raamit, että on tilaa tuoda erilaisia elämäntilanteita esille, ja että kollegalta uskaltaa kysyä vilpittömästi, mitä hänelle oikeasti kuuluu.
Miten työkaverina voisi tukea kaksoisroolissa olevaa?
– Jos huomaa, että jokin teema työssä liippaa työkaveria liian läheltä eikä hän jaksa kenties kannatella sitä, sanoita asiaa. “Huolehdin ja välitän sinusta niin paljon, että tuon huoleni esille.” Tai voi kysyä, onko kollegalla tarvetta puhua. Työkaverille kannattaa myös muistuttaa, että on erilaisia tukimuotoja, joista voi saada apua.
Työnantajan ja esimiehen rooli luottamuksellisen ja avoimen puhekulttuurin luomisessa on tärkeä.
– Esimiehen ei ole tarpeen tietää kaikkia yksityiskohtia eikä tarvitse ruveta terapeutiksi, mutta on tärkeää, että työntekijät pystyvät puhumaan asioista, joihin tarvitsevat kenties tukea ja mitkä voivat vaikuttaa omaan työssä jaksamiseen. Olisi myös hirveän tärkeää, että työntekijöillä olisi mahdollisuus työnohjaukseen ja erilaisia tapoja jakaa hankalia asiakasasioita.
Esimiesten ja työterveyshuollon tulisi myös ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat erilaisia joustoja kriisin tullen. Toista työntekijää voi auttaa, että on jonkin aikaa kokonaan pois töistä sairauslomalla, toista taas paremmin se, että on koko ajan töissä ja rutiinit säilyvät samoina. Myös työtehtäviä voitaisiin muokata tarpeen mukaan.
– Itse kuulun niihin ihmisiin, joille työ antaa tukea ja lisää hyvinvointia. En ole joutunut perhetilanteen vuoksi olemaan sairauslomalla. Laaja apu on auttanut siinä, että olen ollut koko ajan työkykyinen enkä ole itse alkanut oireilla. Työtehtäviäni on myös voitu mukauttaa niin, että olen voinut yhdistää työn ja muun elämän, Suvi Laru sanoo.
Omassa esimiestyössään Parisuhdekeskus Katajassa Suvi Laru on luonut avoimuuteen omia mallejaan. Hän esimerkiksi pitää jokaisen työntekijän kanssa kuukausittain keskusteluita, joita kutsutaan “jaksukeskusteluiksi”.
– Keskusteluiden ansiosta pysyn kartalla siitä, mikä ylläpitää työntekijän hyvinvointia, ja voin kiinnittää huomiota tiimin tukemiseen. Kun työyhteisö voi hyvin, myös työt tulevat hoidetuksi hyvin.
Suvi Larun mielestä elämän kriiseistä ja sairastumisen aiheuttamista tunteista pitäisi kaiken kaikkiaan puhua yhteiskunnassa avoimemmin. Siten apua on helpompi saada.
– Maailma voi järkkyä ja mullistua tosi monin tavoin ja ennakoimattomasti. On tärkeää, että kriisien herättämiä tunteita sanoitetaan, ja että myös työpaikoilla voidaan puhua mieltä painavista asioista. On hyvä, että omat verkostot tietävät elämäntilanteesta.
Eri järjestöillä on iso rooli hiljaisuuden ja tabujen murtamisessa. Parisuhdekeskus Kataja ja FinFami ovat pitäneet esillä muun muassa sairauden vaikutusta parisuhteeseen ja sote-alan ammattilaisten kaksoisroolin merkitystä. Mieli ry on lanseerannut Hyvän mielen työpaikka -merkin, joka kannustaa työpaikkoja edistämään mielenterveyttä työpaikoilla muun muassa huolehtimalla työyhteisön jäsenten keskinäisestä välittämisestä. Parisuhdekeskus Kataja ry on saanut työpaikkana kyseisen tunnustuksen.
MONILLA SAIRASTUNEEN OMAISILLA voi olla hankaluus palautua työstä normaaliaikanakin, kun kodin tilanne kuormittaa. FinFamin tuoreen omaiskyselyn mukaan korona-ajan aiheuttama poikkeustilanne on vain lisännyt sote-ammattilaisten työstressiä, joten kotitilanteen ja töiden aiheuttama kokonaisstressi huitelee jo aivan tapissaan.
Myös Parisuhdekeskus Katajan kyselyiden mukaan sellaisissa parisuhteissa, joissa ei ole saatu apua kriiseihin, voidaan korona-aikana erityisen huonosti.
Suvi Larun mukaan poikkeusaikoina työyhteisön tuki kaksoisroolissa olevalle korostuu entisestään.
– Johdon, esimiesten ja työterveyshuollon tuki erilaisissa elämäntilanteissa oleville työntekijöille on nyt todella tärkeää.
Yhdeksän vuoden aikana Larun puolison sairaudessa on ollut vaikeita vaiheita ja rankkoja hoitojaksoja. Kriisin läpikäyminen on ollut pitkä prosessi. Elämä on ollut surullista, ja raskaat teemat ovat läsnä – joskus enemmän ja joskus vähemmän, Laru sanoo.
Tällä hetkellä perheessä on Suvi Larun mukaan hyvä vaihe. Viimeisimmät rankat hoidot ovat takana. Nyt perheessä suunnitellaan varovaisesti kesän lomamatkoja aivan kuten muissakin perheissä koronatilanteen keskellä.
– Elämme tavallista ja normaalia arkea niissä puitteissa, mitä voimme, ja nautimme elämästä sairaudesta huolimatta. Kun sairaus todettiin, puolisoni sanoi jossain vaiheessa jo paljon minua aikaisemmin, että se voi tuoda perheemme elämään myös hyvää. Silloin en itse ajatellut samoin, mutta nyt pystyn näkemään sairastumisessa myös vilpittömästi hyvää, Laru sanoo.
Kun puolison sairaus tuli, Laru päätti, että hän haluaa työssään edistää sellaisten perheiden elämää, joissa on sairautta.
Ammatilliset tehtävät ovat viime vuosina laajentuneet teeman suuntaan, ja Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana hän pääsee aiheeseen käsiksi lähes päivittäin. Vapaa-aikana hän myös toimii muun muassa Syöpäklinikan tukijat ry:n hallituksessa.
Päätöksen vuoksi Laru on myös halunnut puhua puolisonsa sairaudesta julkisesti. Asiasta on sovittu yhdessä puolison kanssa.
– Puhuminen ja teeman kanssa työskenteleminen on auttanut minua myös ymmärtämään itseäni.
Teksti: Elina Jäntti
Kuvat: Marika Finne
Lisätiedot ja yhteydenotot
