Itsemurha on valtava järkytys lähipiirille. Avun tarjoaminen äkillisessä kriisitilanteessa sekä myöhempi jälkihoito on läheisten selviytymisen kannalta keskeistä.
Valtakunnallista itsemurhan tehneiden muistopäivää vietetään sunnuntaina 15.11. Aihe koskettaa läheltä monia perheitä ja läheisiä.
Vuosittain noin 800 ihmistä tekee itsemurhan Suomessa. Huolestuttavaa on, että itsemurhat ovat keskeinen kuolemansyy nuorilla. Suomi on EU:n kärkimaita nuorten itsemurhakuolleisuudessa. Tiedetään, että erityisesti nuorilla läheisen itsemurha lisää riskiä omaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Musertavan surun lisäksi itsemurhan kohdannut omainen kokee syyllisyyttä, vihaa, ahdistusta ja häpeää. Myös hylätyksi tulemisen tunteet ja sosiaalisen leimautumisen kokemukset ovat yleisiä.
Itsemurha vaikuttaa erityisesti nuorten ystävyyssuhteissa. Ystävän itsemurha horjuttaa raskaasti nuoren turvallisuuden tunnetta ja hän voi syyttää tapahtuneesta itseään. Usein itsemurha tulee yllätyksenä ja siitä seuraa raskaita kysymyksiä, joihin ei ehkä koskaan voi saada vastauksia.
Vaikeiden tunteiden ja kysymysten käsitteleminen on ensisijaisen tärkeää kaikille läheisensä menettäneille. Itsemurhaa yrittäneen tai itsemurhan tehneen läheisen tulee saada tarvitsemaansa tukea matalan kynnyksen periaatteella. Avun tarjoaminen äkillisessä kriisitilanteessa sekä myöhempi jälkihoito on omaisen selviytymisen kannalta ehdotonta.
Monet kansalaisjärjestöt kuten FinFami tarjoavat tietoa ja vertaistukea läheisensä menettäneille. Valitettavasti tällä hetkellä julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa apua on kuitenkin tarjolla vain satunnaisesti, eikä läheisten tukemiselle ole olemassa yhtenäisiä rakenteita. Tähän tulee saada muutos.
Ulkopuolinen apu on tarpeen, koska lähipiirissä ei usein ole keinoja tai voimavaroja itsemurhan tai sen yrityksen käsittelyyn. Samalla vähennetään itsetuhoisen käyttäytymismallin siirtymistä eteenpäin perheissä, suvuissa ja nuorten ystäväpiirissä. Toipuminen on pitkä prosessi, mutta oikea-aikaisen avun turvin traumaattinen kokemus ei kuluta voimavaroja loppuun ja tilanteesta voi selviytyä. Vähitellen suru muuttaa muotoaan, mutta kaipaus ei häviä koskaan.
Itsemurhia ja niiden tuottamaa kärsimystä voidaan ehkäistä. Ehkäisytyössä on kyse inhimillisyydestä, poliittisesta tahtotilasta ja yhteiskunnallisten varojen kohdentamisesta. Meidän kaikkien yhteisenä haasteena taas on läheisten hienotunteinen kuuleminen avun tarpeen tunnistamiseksi.
Jokaisen meistä on tärkeää oppia tunnistamaan itsemurhaan johtavia riskitekijöitä. Meidän tulee myös uskaltaa ottaa tarvittaessa itsemurhaepäilyt puheeksi ja tietää, mihin ohjata itsemurhavaarassa olevat.
Jokainen itsemurha on liikaa. Autetaan ajoissa, eikä anneta avun jäädä sattuman varaan.
