Läheisen sairaus aiheutti Emmille monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. FinFamin keskustelutuesta eli omaisneuvonnasta hän sai sellaista apua, jota julkinen terveydenhuolto ei ollut tarjonnut. Keskustelutuki ja erilaiset harjoitteet ovat auttaneet muun muassa kääntämään omia ajatusmalleja itseä kannustaviksi ja antaneet työkaluja itsetuhoisuuteen. – Tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että apua on, hakekaa sitä! Emmi sanoo.
Reilu vuosi sitten kuopiolainen Emmi etsi Googlesta tietoa siitä, mistä voisi saada apua, kun läheinen sairastaa psyykkisesti.
Hakukoneosumissa vastaan tulivat Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin nettisivut, josta Emmi löysi paikallisyhdistys Savon mielenterveysomaiset – FinFamin sivuille. Siellä kerrottiin, että psyykkisesti oireilevien tai sairastuneiden omaisille ja läheisille on tarjolla maksutonta keskustelutukea omaistyöntekijän kanssa.
Ehkä tätä voisi kokeilla, Emmi ajatteli.
– Olin joutunut tunneliin, jonka päässä ei ollut valoa. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko pyytää apua tai toinen vaihtoehto, joka olisi ollut tosi huono, Emmi sanoo.
Emmi laittoi viestin yhdistyksen puhelinnumeroon. Pian työntekijä otti häneen yhteyttä ja sovittiin tapaaminen.
Jo ensimmäisen keskustelun jälkeen Emmistä tuntui, että siitä voisi seurata hyvää.
– Luottamus syntyi heti, ja tuli sellainen olo, että hän auttaa minua.
26-vuotias Emmi haki itselleen ensimmäisen kerran apua äidin sairauksien takia jo alaikäisenä.
Avun hakeminen katkesi siihen, että kotoa tuli palautetta: meidän asioistamme ei puhuta ulkopuolisille.
“Alkoholismi ja mielenterveysongelma ovat myös läheisten sairauksia. Meidän tapauksessamme tilanne on ollut todella vaikea vuosien ajan.”
Kotona tapahtui monenlaista pahaa, ja Emmi on joutunut sekä pelkäämään omasta puolestaan, kantamaan huolta äidin asioista että peittelemään tilannetta.
– Myös se on ollut henkisesti todella raskasta, että joutuu vuosikaudet esittämään, että kaikki on hyvin, vaikka ei ole.
Aikuisiällä Emmi on oireillut vaikeaa kotitilannetta monella tavalla: hänellä on ollut muun muassa unettomuutta, itsetuhoisuutta, paniikkikohtauksia, puristavaa kipua rinnassa ja holtittomia itkukohtauksia ulkopuolisten edessä.
Usein Emmistä on tuntunut, että kukaan ei ymmärrä, millaista tuskaa ja pahaa oloa psyykkisesti sairastuneen läheinen voi kokea.
– Kun olen mennyt terveyskeskukseen sanomaan, että en jaksa, olen saanut vain pari päivää sairauslomaa. Se ei riitä, jos ongelma on alkanut jo lapsuudessa.
Ennen kuin Emmi löysi FinFamin ja sen tarjoamat tukimuodot nettihaun perusteella, hän ei tiennyt ketään, kelle olisi voinut puhua tilanteestaan avoimesti.
– Ajattelin myös, että asiat eivät parane puhumalla.
FinFamin omaistyöntekijän kanssa on ollut alusta asti helppo puhua.
Ensimmäistä kertaa Emmi tapasi omaistyöntekijän videopuhelun välityksellä, ja sen jälkeen he tapasivat kasvokkain pari kertaa. Tapaamisia on jatkettu etänä noin kerran kuussa.
Keskustelujen kulku riippuu Emmin mukaan aina hänen omista voimavaroistaan.
– Joskus voi olla, että purskahdan itkuun heti, kun videopuhelukamera aukeaa. Sitten käymme läpi sitä aihetta, miksi itkettää.
Ammattilaisen kanssa puhuminen on auttanut Emmiä ymmärtämään omaa tilannettaan uudella tavalla.
Kaikkea ei tarvitse kestää, edes omalta äidiltä. Henkinen ja fyysinen väkivalta ei ole oikein missään tapauksessa.
– Se uppoa paremmin, kun ulkopuolinen sen sanoo.
Emmillä on myös läheisiä, kavereita ja ystäviä, joille voi puhua omista tuntemuksistaan. Heille hän ei ole kuitenkaan halunnut kertoa koko totuutta.
– Äiti-tytär-suhdetta on hankalaa käsitellä oman lähipiirin kanssa, koska kaikki ovat aina jonkun puolella. FinFamin ihmiselle taas voi puhua asioista oikeilla nimillä, ja hän ei tuomitse. On helpompaa, kun asioista puhuu oikeilla nimillä.
Emmin mielestä etätapaaminen on hänelle juuri sopiva tukimuoto ja keskusteleminen on yhtä helppoa kuin livenä, kun luottamus on jo saavutettu.
– Olen tässä elämäntilanteessa tosi poikki, ja jos tapaamiset olisivat pitkän matkan päässä, ne voisivat uuvuttaa enemmän.
Keskustelemisen lisäksi Emmi on tehnyt omaistyöntekijän kanssa erilaisia harjoitteita ja tehtäviä. Niiden avulla on koetettu lisätä voimavaroja ja saada valmiuksia eteen tuleviin haasteisiin ja vaikeisiin tilanteisiin.
Yksi harjoite on ollut turvasuunnitelman tekeminen sitä varten, jos itsetuhoiset ajatukset alkavat vallata.
– Olemme listanneet paperille asioita, mitä tehdä siinä tilanteessa, kun tulee se musta hetki. Listattuna on muun muassa toimintaohjeet ja läheisten puhelinnumeroita, oma numero ja hätänumero.
Emmi suhtautui aluksi harjoitteisiin hieman epäilevästi. Niiden hyöty on kuitenkin tullut selvästi esille.
– Paperille kirjoittaessa asiat konkretisoituvat. Kun vaikeita tunteita tai tilanteita on käyty läpi etukäteen, osaan valmistautua niihin tai selviän niistä paremmin.
Esimerkiksi turvasuunnitelmasta on ollut jo konkreettista apua. Se on kerran jo ollut käytössä.
– Säilytän paperia tietyssä paikassa ja tiedän, missä se on, jos jatkossa tarvitsen sitä.
Emmin saama keskustelutuki on FinFamin tarjomaa omaisneuvontaa, jossa omaisella on mahdollista käydä läpi sen hetkistä elämäntilannettaan sairastuneen läheisenä.
Keskustelutukea antavat FinFamin koulutetut omaistyöntekijät, jotka ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Heille voi soittaa, kirjoittaa sähköpostia tai heitä voi tavata henkilökohtaisesti tai videovälitteisesti sopimalla ajan etukäteen.
Omaisen kanssa tehdään tarvittaessa jatkosuunnitelma hänen hyvinvointinsa sekä palveluihin ohjautumisen tukemiseksi.
Omaisneuvonnan tarkoituksena on myös varmistaa, että sairastuneen lähipiiriin mahdollisesti kuuluvat lapset saisivat tietoa tilanteeseen liittyvistä tekijöistä ikätasonsa mukaisesti.
Keskustelun tavoitteena on tukea omaisen jaksamista. Emmi kokee, että se tavoite on hänellä toteutunut: hän on saanut keskusteluista isoa tukea ja apua itselleen.
Iso merkitys on ollut sillä, ettei omaistyöntekijä tunnu etäiseltä ammattilaiselta vaan ihmiseltä, joka kuuntelee ja välittää oikeasti: kysyy asioista läheisten nimillä ja on muutenkin kartalla Emmin elämästä.
– Olen yllättynyt ja otettu siitä, miten meillä klikkasi heti. En puhu asioistani, jos en koe olevani turvassa tai tulee fiilis, etten halua puhua.
FinFamin ammattilaisella on myös täsmällistä ammattitaitoa juuri siihen, millaista tukea psyykkisesti sairastuneen omainen tarvitsee.
– Kun joskus olen puhunut asiasta terveyskeskuslääkärille, on tuntunut, että puhun robotille.
Parhaimmillaan keskustelutuella voidaan pelastaa ihmishenkiä.
Emmille apu tuli juuri oikeaan aikaan. Hän ei uskalla kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi löytänyt FinFamia googlaamalla ja ottanut yhdistykseen yhteyttä.
– Välttämättä en olisi tässä. Kuljin niin laidalla, Emmi sanoo.
“Sinnittelin niin pitkään, että minusta oli jäljellä enää yksi prosentti. Nyt prosentteja on tullut pikkuhiljaa takaisin.”
Nyt Emmi on tavannut omaistyöntekijää säännöllisesti noin vuoden ajan. Säännölliset keskustelut ovat auttaneet häntä toipumaan omaisena ja löytämään elämään uusia näköaloja.
– Olen saanut lisää voimavaroja ja keinoja käsitellä vaikeita ajatuksia ja tunteita.
Tuntuu, että on tullut lisää juuri sitä järjen ääntä, ettei läheisenä tarvitse kestää kaikkea.
– Ajattelin ennen, että sairastavalla itsellään saa olla paha mieli, mutta ei läheisellä. Mutta monesti läheiset kärsivät jopa enemmän kuin sairastunut itse.
Omat haitalliset ajatuskuviot ovat hiljalleen muuttuneet. Emmi antaa esimerkin: Yleensä hän tsemppaa ja kannustaa muita ihmisiä ja on heidän virheilleen hyvin armollinen.
Itseään hän on painanut alas ja aliarvioinut.
– Olen herännyt siihen, että tosiaan, latistan itseäni. Jos huomaan, että teen sitä, yritän mieluummin kannustaa itseäni kuin hyvää ystävää.
Vaikka keskusteluissa puhutaan hyvinkin rankoista aiheista, Emmi sanoo, että niillä on puhdistava vaikutus. Hän odottaa aina kuukausittaisia tapaamisia innolla.
– Joku odottaa, että pääse joogaan, joku odottaa kampaajaa-aikaa, mutta minä odotan, että pääsen purkamaan ajatuksiani Johannan kanssa.
Tarpeen tullen Emmi voi aina laittaa viestiä omaistyöntekijälle, jos haluaa tavata häntä useamminkin kuin kerran kuussa. Välillä tapaamisia on pitänyt olla tiiviimmin.
Emmi tietää myös, keneen voi tarvittaessa olla yhteydessä oman omaistyöntekijän loman aikana, jos keskustelun tarve yllättää.
”Olen superkiitollinen saamastani avusta ja haluaisin, että muutkin kokevat saman fiiliksen.”
FinFamin ja muiden sairastuneiden omaisten asioita ajavien järjestöjen tuki on Emmin mukaan äärettömän tärkeää mielenterveysomaisten elämälle ja terveydelle.
Ilmaisen keskustelutuen lisäksi FinFamin paikallisyhdistyksissä on tarjolla muun muassa erilaisin teemoin kokoontuvia omaisten ryhmiä, joissa on mahdollista käsitellä läheisen sairauteen liittyviä kokemuksia ja tunteita yhdessä vertaisten kanssa.
– Tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että apua on, hakekaa sitä! Olisi hyvä, että sen tietäisivät kaikki, Emmi sanoo.
Emmi toivoisi myös, että yhä useampi hakisi apua ajoissa. Jos omainen sinnittelee liian pitkään, kyse voi lopulta olla elämästä ja kuolemasta.
“En haluaisi, että kukaan muu menisi siihen pisteeseen kuin minä, vaan osaisi hakea apua aikaisemmin.”
Keskustelutuen alkamisen jälkeen Emmi on päässyt juttelemaan säännöllisesti myös psyykkisen sairaanhoitajan kanssa julkisen terveydenhuollon puolelle. Hän on saanut diagnoosin vakavasta masennuksesta.
– Minulle on ehdotettu myös Kelan tukemaa psykoterapiaa, mutta vielä se ei ole ollut mahdollista rahatilanteen vuoksi. Nyt koen riittäväksi nämä kaksi keskusteluyhteyttä.
Äitinsä kanssa Emmi ei ole tällä hetkellä tekemisissä.
Tapaamiset FinFamin omaistyöntekijän kanssa jatkuvat edelleen. Niitä jatketaan niin kauan, kuin Emmillä on tarvetta.
Keskustelutuen myötä Emmi on alkanut pohtia, voisiko hän itsekin auttaa joskus muita samassa tilanteessa olleita.
Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa päiväkodissa, mutta voisi kouluttautua myös mielenterveysalalle tai ryhtyä vertaisvapaaehtoiseksi.
– Olen superkiitollinen saamastani avusta ja haluaisin, että muutkin kokevat saman fiiliksen. Ehkä voisin tulevaisuudessa olla se tyyppi, joka puhuu kuin ihminen ihmiselle.
Emmi esiintyy jutussa vain etunimellään yksityisyyden suojelemiseksi. Haastateltavan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Teksti: Elina Jäntti
Kuvituskuvat: Unsplash
Lisätiedot ja yhteydenotot
