Hallitseva Mr. Gay Finland Konsta Nupponen vastasi FinFamin kysymyksiin, jotka käsittelivät seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien mielenterveyden haasteita ja niiden vaikutusta lähipiiriin.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat muita enemmän mielenterveysongelmia. Sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen ei itsessään aiheuta mielenterveyden häiriöitä. Epävarmuutta, paineita ja ahdistusta nuorelle tuo sen sijaan ympäröivän yhteiskunnan, omien vanhempien ja muiden läheisten suhtautuminen tai pelko heidän suhtautumisestaan. Matka minuuteen vaikeutuu, jos omaa itseä pitää kätkeä läheisiltä.
Läheisten suhtautuminen ja tuki ovat tärkeässä asemassa, jotta vähemmistöön kuuluva nuori uskaltaa rohkeasti elää itsensä näköistä elämää.
1. Miten läheisesi reagoivat siihen, kun kerroit heille seksuaalisesta suuntautumisestasi?
Omat vanhempani ovat suhtautuneet ylipäänsä kaikkeen melko pragmaattisesti ja avoimesti sekä seuranneet maailman ja yhteiskunnan muutoksia, vaikka eivät ole koskaan olleetkaan mukana vaikuttajatoiminnassa. Loppujen lopuksi en kokenut heidän kanssaan minkäänlaista ongelmaa tuoda esille seksuaalista suuntautumistani. Ystävänikin suhtautuivat suuntautumiseeni ongelmitta.
Tiedän kuitenkin, että kaikille seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluville ihmisille kaapista ulostulo ei ole näin helppoa.
2. Millaista mielestäsi läheisten suhtautuminen tulisi olla, jotta se auttaa seksuaali- ja sukupolivähemmistöihin kuuluvaa saamaan tunteen siitä, että hän on hyväksytty omana itsenään?
Tiivistetysti voisi sanoa, että läheisten kuten kenen tahansa muunkin suhtautuminen seksuaali- ja sukupolivähemmistöihin tulisi olla samanlaista kuin se, miten me nykyään suhtaudumme vasenkätisyyteen. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti tulisi nähdä yksilön ainutlaatuisena ominaisuutena, joka ei ole keneltäkään muulta pois.
Lisäksi toivoisin huoltajilta, muilta perheenjäseniltä ja lähipiiriltä taitoa ja halua kuunnella ja jutella seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren kanssa, mikä luo nuorelle välittämisen tunteen.
Tutkimusten mukaan sateenkaarinuoret kohtaavat mielenterveyden ongelmia ja kiusaamista huomattavasti useammin kuin muut nuoret. Erilaiset kiusaamis-, uhkailu- ja väkivaltakokemukset ovat yleisiä erityisesti pojilla. Sateenkaarinuoret kokevat myös muita nuoria harvemmin voivansa avautua asioistaan tai huolistaan muille.
3. Minkä uskot aiheuttavan sen, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kokevat enemmän kiusaamista? Millaisia kokemuksia sinulla on kiusaamisesta?
Minulla ei ole ollut henkilökohtaisia kokemuksia koulukiusatuksi tulemisesta. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka seksuaalisen suuntautumisen takia ovat joutuneet kokemaan syrjimistä peruskoulussa.
Monille nuorille yleisestä normista poikkeaminen ja siitä johtuva erilaisuus voivat aiheuttaa erilaisia hämmennyksen ja epävarmuuden tunteita, jotka jälkikäteen ilmenevät kiusaamisena. Peruskouluikäisillä voi lisäksi olla melko hatarat tiedot seksuaalivähemmistöistä ylipäänsä, mikä ilmenee ymmärryksen puutteena ja voi pahimmillaan eskaloitua vähemmistön jäsenten kiusaamisena.
Myös monen lapsen ja nuoren kotona seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuminen voi juuri tiedon puutteen tai ymmärtämättömyyden vuoksi olla erittäin vähästä tai sitä ei ole ollenkaan. Tiedon puutteen näen myös syynä siihen, että kyseiseen vähemmistöön kuuluvat kokevat enemmän kiusaamista.
4. Oletko havainnut läheisten kantavan huolta siitä, että usein vähemmistöihin kuuluvien elämä voi olla haastavaa yhteiskunnassa esiintyvien asenteiden takia? Jos kyllä, miten tämä on näkynyt läheisten käyttäytymisessä tai puheessa?
Olen törmännyt huoltajien huoleen siitä, miten heidän seksuaali- tai sukupuolivähemmistöönsä kuuluvaa nuorta kohdellaan koulussa. Läheiset toivovat, että asioista voitaisiin puhua avoimesti jokaisessa kodissa, ja että kouluissa otettaisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt paremmin huomioon.
5. Minkälaiset asiat puhututtavat ja/tai aiheuttavat kuormitusta mielenterveydelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöillä?
Kuormitusta aiheuttaa erityisesti jatkuva salailu oman identiteetin merkittävästä osasta, mitä voi toisinaan verrata jopa erittäin raskaan fyysisen työn aiheuttamaan kuormitukseen. Moni vähemmistöön kuuluva nuori pelkää myös kertoa huoltajilleen ja muulle lähipiirilleen omasta suuntautumisestaan, koska pelko välien poikkimenemisestä on suuri. Moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori kokee myös yksinäisyyden, stressin ja sosiaalisen paineen tuomia tunteita.
6. Osataanko mielestäsi palveluiden tarjoajien keskuudessa kohdata ja tarjota apua juuri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen henkilöille? Entä omaisille? Onko esimerkiksi mielenterveysapua helposti saatavilla ja vähemmistöjen erityispiirteet huomioon ottaen?
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille on olemassa tahoja, joiden kautta esimerkiksi ahdistuneisuuteen voi saada keskusteluapua (Sinuiksi-puhelinpalvelu, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, Sateenkaariperheet). Nämä tahot antavat apua myös omaisille.
Jotta terapian muodossa saatava apu olisi ylipäänsä paremmin Suomessa saatavilla, tulee maassamme viedä Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet eduskunnassa maaliin, mikä olisi etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille eduksi.
Yksi erityisryhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisällä ovat turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaiset kyseisiä vähemmistöjä edustavat yksilöt, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Erityisesti heidän huomioimisensa osana maamme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on erityisen tärkeää.
7. Miten läheinen voi mielestäsi tukea psyykkisesti oireilevaa?
Läheisen on erittäin tärkeää osata kuunnella ja olla läsnä. Mikäli läheinen havaitsee selkeitä oireilun merkkejä, on hänen hyvä olla yhteydessä esimerkiksi johonkin edellä mainituista tahoista, jolloin hänen on helpompi edetä eteenpäin ongelman kanssa.
Läheinen voi myös itse kehottaa nuorta olemaan yhteydessä apua antavaan tahoon. Psyykkisen oireilun tunnistaminen ei kuitenkaan aina ole täysin helppoa.
FinFami pyrkii auttamaan niitä, joiden läheinen oireilee tai on sairastunut psyykkisesti. Tähän ryhmään kuuluvat myös seksuaalivähemmistöjen läheiset. Nuoren psyykkinen oireilu vaikuttaa myös hänen lähipiiriinsä. Monesti sairastuneen perheenjäsenet ja muut lähellä olevat alkavat myös itse voida huonosti. Lähipiiri kokee usein syyllisyyttä siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja myös he tarvitsevat tukea jaksaakseen.
8. Millaisia kokemuksia sinulla on tilanteista, joissa olet ollut huolissasi seksuaalivähemmistöön kuuluvan läheisesi mielenterveydestä?
Tällä hetkellä lähipiirissäni ei ole mielenterveysongelmista kärsivää, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa henkilöä. Jos minulla kuitenkin tällainen läheinen olisi, haluaisin saada hänet uskomaan, että kaikki muuttuu loppujen lopulta paremmaksi, vaikka se ei välttämättä sillä hetkellä tuntuisi siltä.
9. Miten itse pidät yllä mielen hyvinvointiasi?
Teen itselleni mieluisia asioita, joista saan voimaa ja varaan päiväjärjestyksestä riittävästi aikaa itseäni varten.
Kuvat: Marika Finne
Lisätiedot ja yhteydenotot
