Valitse sivu

Yläkoulussa ja lukiossa kiusattu Maryam Razavi sanoo, että nuoruuden kokemukset auttoivat myöhemmin kestämään mallimaailman raakaa ulkonäköarvostelua.

Muotialan monipuolinen ammattilainen, malli, bloggari, juontaja ja stailisti Maryam Razavi, 34, laajensi viime vuonna osaamistaan dokumenttielokuvien tekemiseen, kun hän ohjasi The Perfect Selfie -elokuvan 16-vuotiaan Olivia Oraksen elämästä sosiaalisessa mediassa. Kokemus opetti muotialan konkarille, miten raadollinen some voi olla.

– Some näytti aluksi ihanalta paikalta, ja nuoret osaavat tehdä siellä niin paljon kaikenlaista hienoa. Mutta se on myös loputon labyrintti, jossa ei ole mitään rajoja tai sääntöjä niin kuin elämässä oli meidän nuoruudessamme. Miten vaikeaa sosiaalisessa mediassa suunnistaminen voi olla nuorille, kun en itsekään koe pääseväni perille siitä? Maryam kysyy.

Elokuvatekijä kehuu kuvauskohteensa ja tämän vanhempien, kuvataiteilija Johanna Oraksen ja galleristi Reijo Oraksen avoimuutta pari vuotta kestäneen kuvausprojektin aikana.

– Meillä aikuisilla ei ole hajuakaan, miten raaka paikka some voi olla, kuinka paljon pahaa mieltä siellä kylvetään. Ehkä oma taustani koulukiusattuna löi kasvoille, kun mietin, että somessa kuka vain voi kiusata ketä tahansa.

Keskustelufoorumi Askin ja JODEL-applikaation kaltaiset palvelut ovat alkaneet kauniista ideasta, mutta muuttuneet massojen käsissä suorastaan pelottaviksi, Maryam sanoo.

– Olen tosi onnellinen, että minun nuoruudessani ei ollut somea, kun jo koululuokkakin oli tarpeeksi ahdistava paikka. Somessa ahdistavuus on ihan eri luokkaa.

Maryamin mielestä kouluissa pitäisi puhua enemmän sosiaalisesta mediasta sekä kiusaamisesta. Opettajien pitäisi myös ottaa kaikki somekanavat haltuunsa.

– Aikuiset ovat kypsiä ihmisiä, ja heillä on voima lopettaa esimerkiksi koulukiusaaminen. Vaikka kiusaamiseen puuttuminen olisi kuinka vaikeaa ja ahdistavaa, miten kukaan opettaja voi sulkea siltä silmänsä?

 

KUVANKAUNISTA, IRANILAISEN isän ja suomalaisen äidin vanhempaa tytärtä kiusattiin Turussa koko yläkoulu ja suurin osa lukioajasta. Syyksi riitti mikä tahansa: pituus, hyvä koulumenestys, kantasuomalaisia aavistuksen tummempi ihonväri. Kukaan luokkatovereista ei uskaltanut irtisanoutua kiusaamisesta – siinä pelossa, että joutuu itsekin silmätikuksi.

Lopulta Maryam kertoi yläasteella kiusaamisesta äidilleen. Tämä olisi halunnut oitis ryhtyä selvittämään asiaa koulun kanssa, mutta tytär tahtoi ”tsemppariluonteena” hoitaa asiansa itse.

– Kun koulukaverini eivät kuunnelleet, menin puhumaan lempiaineeni opettajalle. Hän meni aivan lukkoon, ja tajusin saman tien, että tämä yritys oli täysin yhtä tyhjän kanssa. Se oli kauheaa tajuta, kun itse oli lapsi, ja kerännyt kaiken rohkeutensa mennä puhumaan aikuiselle, Maryam muistelee.

Äidinkään keskustelut koulun kanssa eivät lopettaneet kiusausta, mutta tilanne helpottui hieman, kun toinen opettaja havaitsi Maryamia kiusattavan. Lukiossa meno jatkui, mutta onneksi nuori nainen alkoi myös pikkuhiljaa saada ystäviä ja sosiaalista elämää.

– Kurjimmalta koulukiusaamisessa tuntui se yksinäisyys – minulla ei ollut yhtään ystävää – ja tunne, ettei kukaan ota sinua vakavasti, ettet ole minkään arvoinen.

Kun Maryam puhui koulukiusaamisestaan tänä syksynä Me Naiset -aikakauslehden haastattelussa, jotkut entiset kiusaajat ottivat häneen yhteyttä ja pyysivät anteeksi.

– Oli tärkeää kuulla, ettei se kaikki ollut vain minun mielikuvituksessani, liiallista herkkyyttäni. Sain kuulla, että pääkiusaajallani oli taustallaan esimerkiksi syömishäiriötä ja vanhempien avioeroa. Minulle on ollut tärkeää ja helpottavaa saada tietää, ettei se kaikki johtunut minusta.

Maryam muistuttaa, että kaikki osapuolia, myös kiusaajia, pitäisi tällaisessa tilanteessa kuulla. Kiusaaminen on hänestä aina oire jostain muusta. – Avoin keskusteluyhteys kouluissa on kaiken A ja O. Ei kukaan tule huvikseen sanomaan kiusaamisesta opettajille.

 

KOULUKIUSAAMISEN KESKELLÄ nuoren Maryam Razavin henkireikä oli lukeminen, opiskeluun keskittyminen. Horjumattoman tuen hän on puolestaan aina saanut perheeltään, vanhemmiltaan ja pikkusiskoltaan Shadilta.

– Perheessämme on aina puhuttu kaikesta, mikään puheenaihe ei ole ollut tabu. En olisi pärjännyt elämässä, jos olisin ollut tuppisuuna esimerkiksi kiusaamisesta. Tietenkin puhuminen vaatii rohkeutta, helpompaa olisi olla hiljaa ja vähätellä tunteitaan, Maryam sanoo.

Rakastava perhe antoi nuorelle Maryamille sellaista turvaa, että hän jaksoi mennä pahimpinakin aikoina kouluun, vaikkei koskaan tiennyt, millainen päivä tulisi olemaan.

– Perheeltäni saatu lämpö ja rakkaus ovat isoja asioita, ymmärrän olevani onnekas. Kuulin vasta myöhemmin, kuinka paljon keskusteluja äitini kävi koulun kanssa kiusaamisesta. Olen aina tuntenut olevani rakastettu ja arvostettu. Vanhempani ovat aina sanoneet meille, että meistä voi tulla elämässä mitä tahansa.

Alati läsnäoleva perheen rakkaus on ollut turvallinen alusta kokea elämän huonotkin vaiheet.

– Tiedän, että ne ovat vain vaiheita, ja niiden yli pääsee. Elämässä on aina jotain kaunista, valopilkkuja ympärillä. Niistä saa voimaa. Pieniä asioita ei pidä vähätellä. On helppo kyynistyä, mutta haluan pitää kiinni kyvystäni nauttia pienistäkin asioista.

 

 

VUODESTA 2002 AMMATTIMALLIN töitä tehnyt Maryam sanoo, että tietyllä tavalla kouluajan kokemukset olivat hyvä ”boot camp”, eli intensiivikurssi mallityön rankkaan todellisuuteen. Ne antoivat työkaluja kestää esimerkiksi ulkonäkökeskeiseen alaan kuuluvaa suoraa arvostelua.

– Osaan laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. Ja ihmisellä pitää olla oma turvallinen lähipiirinsä, missä hän voi puhua pahat asiat pois systeemistään. Puhua pitää niin pitkään, että ahdistus lähtee pois, eivätkä asiat saa enää niin suurta painoarvoa omassa mielessä.

Kun nuorelle kaunottarelle tuli mahdollisuus tehdä mallintöitä, hän ajatteli, ettei missään nimessä jätä tilaisuutta käyttämättä koulukiusaamisen takia.

– Olen aina sanonut nuorille, että kiusaaminen ei saa määrittää ketään millin vertaa. Jokainen meistä on arvokas, ja meillä on oikeus toteuttaa unelmiamme.

Malliala on kuitenkin hyvin kilpailtu, ja jatkuva ulkonäön arvioiminen on nuorille todella rankkaa. Vertailua muihin on vaikea välttää, ihan niin kuin nykyajan sosiaalisen mediankin luomassa lumemaailmassa.

– Halusin mallin työstä kunnon uran, joten opiskelin, mitä muut mallit, kuvaajat ja stailistit tekevät. Siitä syntyi kierre, jossa oli vaikea olla vertaamatta itseään muihin, varsinkin kun muut saivat töitä, mutta oma kalenteri ei täyttynyt, Maryam muistelee.

Vasta kun nuori nainen pystyi ymmärtämään, miten hyvä tyyppi hän itse on, tilanne vapautui, ja töitä alkoi tulla.

– Oli sen aika, että pystyin olemaan oma itseni.

Plan Suomi -järjestön mietelauseeksi Maryam valitsi pyydettäessä englanninkielisen ”You are magic”.

– Hyvä ystäväni sanoi sen kerran minulle tilanteessa, jossa se todella kolahti. Tajusin, että meissä kaikissa on taikaa, mutta unohdamme sen helposti. Haluan muistuttaa, että jokaisella on oma loisteensa joka päivä, ja siitä on pidettävä kiinni.

 

NYKYÄÄN ULKONÄKÖPAINEITA ei kasata enää vain ammattimalleille, vaan ihan jokaiselle – siitä on sosiaalinen media pitänyt huolen. Maryamia suuntaus huolestuttaa eikä hän ymmärrä, miksi esimerkiksi ammattimaisia lehtikuvia silotellaan liikaa.

– Aloitin onneksi mallintyöt Polaroid-valokuvien ajalla. Vain kerran Kreikan Ateenassa tehtyjen kesävaatemuotikuvausten kuvat oli jälkikäteen käsitelty niin paljon, että sääreni näyttivät kolmemetrisiltä. Ilmeisesti kuvankäsittelyohjelma ei ollut ihan täysin vielä kreikkalaisilla hallussa, Maryam nauraa.

Omissa Instagram-kuvissaan Maryam ei käytä suodattamia tai kuvankäsittelyohjelmia nykyään ollenkaan, vaan muokkaa todellisuutta vain kuvanottohetken valaistuksella.

Somejulkisuutta ja selfiekulttuuria huippumalli hämmästelee, mutta ymmärtää niiden voiman. 

– On hyvä, että niistä puhutaan nyt ääneen. Jonkun somefiidi voi olla täynnä niin hiottuja valokuvia, että minullekin tulee vähän riittämätön olo niitä katsellessa; miksen ehdi salille joka päivä! Voin vain kuvitella, miltä se nuorista tuntuu.

 

 

 

Tänä keväänä Huippumalli haussa -televisio-ohjelman tuomarina ja juontajana aloittanut Maryam Razavi on halunnut televisioroolissaan osoittaa sen, ettei mallimaailmassa kritiikkiä aina tarvitse töksäyttää suoraan ja mielivaltaisesti.

– Suoraan sanominen kuuluu tähän alaan, mutta ei minusta niin tarvitsisi aina tehdä. Voin sanoa suoraan, miten mallin pitäisi itsessään tai käytöksessään kehittää, mutta voin tuoda myös positiivista puolta esiin. Negatiiviset kommentit pitäisi aina pystyä perustelemaan kunnolla, asioille on annettava syy. Uskon, että siten voi oppia paremmin ja kehittyä. Kun meistä jokainen on itse kuullut lyttäystä niin nuoresta pitäen, emme ehkä enää tiedä, että on toisenlainenkin tapa antaa palautetta.

– Kaikki mallikokelaat ovat Huippumalli haussa -ohjelmassa kuitenkin tavoittelemassa unelmiaan, Maryam muistuttaa. Monella voi lähteä kokonaan halu tavoitella unelmiaan, jos heitä lytätään liikaa.

Maryam muistaa kansainvälisiltä mallivuosiltaan kollegoita, joita arvostelevat sanat olivat selvästi koskettaneet liikaa. Itse hän sanoo vain sisuuntuneensa arvostelusta.

– Muistan kyllä sen tunteen, kun on lytätty. Totta kai arvostelu sattui, mutta kun puhui ystävien ja perheen kanssa asiat halki, sai perspektiivinsä takaisin. Minua on kritisoitu mallinurallani ihan kaikesta mahdollisesta. Yksityiskohdat on jo ehkä unohtanut, mutta tunne jää mieleen pitkäksi aikaa.

 

TEKSTI: Meri Eskola
KUVAT: Milka Alanen

Juttu on julkaistu Labyrintti-lehdessä 4/2017.

Lisätiedot ja yhteydenotot

Etunimi Sukunimi
Etunimi Sukunimi

Tehtävänimike

p. 123 456 7890
[email protected]

Aiheesta muualla

Pin It on Pinterest