Kesän lomakausi on parhaimmillaan, mutta kaikilla ei vapaata ole. FinFamin tuore kysely osoittaa, että moni nuori on ajautunut kantamaan hänelle kuulumatonta huolta ja vastuuta psyykkisesti sairastuneesta läheisestään. Tilanteessa nuoret ovat jääneet ilman tukea, jota ei normaalioloissakaan ole riittävästi tarjolla.
THL:n tutkimuksen mukaan suomalaisten psyykkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt koronaepidemian aikana. Hyvinvoinnin jyrkästä huonontumisesta on nähtävissä merkkejä myös FinFamin omaiskyselyissä (2020 ja 2021). Mennyt aika on ollut monelle raskas, mutta poikkeustilan seuraukset ovat iskeneet kaikkein kovimmin jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin. Muutokset näkyvät voimakkaasti erityisesti perheissä, joissa on jo ennestään ollut mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Psyykkisen kuormittuneisuuden, päihdeongelmien ja yksinäisyyden kokemusten lisääntyminen sekä vaikeiden elämäntilanteiden kärjistyminen nousi esiin myös FinFami Pohjanmaan toteuttamassa valtakunnallisessa kyselyssä, joka oli suunnattu läheisensä mielenterveydestä huolta kantaville, 13–20 -vuotiaille nuorille. Kyselyyn vastasi noin 600 nuorta, joista lähes puolet kertoi tilanteensa pahentuneen koronavuoden aikana.
Kun perheenjäsenen tai ystävän tilanne huolestuttaa, nuori voi muuttua näkymättömäksi huolehtijaksi, joka jättää omat tarpeensa syrjään. Nuorelle voi myös langeta mittavia vastuita esimerkiksi oman vanhempansa tai sisarustensa hoivasta ja perheen arjen sujumisesta. Ei ole tavatonta, että nuori vastaa ruokaostoksista ja kodin raha-asioista, kokkaa, siivoaa ja pitää huolta sairastuneesta.
Monen nuoren elämä on mullistunut korona-aikana erilaisten rajoitustoimenpiteiden myötä, eikä kavereita tai muita läheisiä ole voinut tavata tavanomaiseen tapaan. Samaan aikaan oman läheisen pahoinvointi on voinut syventyä ja moni on jäänyt tilanteessa yksin. Myös avun äärelle pääseminen on ollut hankalaa. Jatkuva kotona oleminen ei ole mahdollistanut hengähdystaukoja, eikä kesäaika tuo tähän helpotusta koulujen ja useiden harrastusten ollessa tauolla.
Aikaisempi tutkimus osoittaa, että normaalioloissakin jopa joka neljännen lapsen vanhemmalla on ollut lapsen elinaikana mielenterveyden ongelmia. Silti psyykkisesti sairastuneesta läheisestään huolta kantavat lapset ja nuoret ovat Suomessa näkymätön ryhmä. Palvelujärjestelmän tulee kyetä huomioimaan heidän tuen tarpeensa ja vastattava niihin. Erityisesti perheiden palvelut, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus on taattava jokaiselle sitä tarvitsevalle.
Ilman tukea lapsiomaisilla on merkittävästi kohonnut riski sairastua mielenterveyden ongelmiin, keskeyttää opinnot, joutua työkyvyttömyyseläkkeelle ja syrjäytyä. Vaikea läheistilanne voi johtaa myös yksinäisyyteen.
Tieto eri palveluista vaatii valveutuneisuutta ja varsinkaan lapset ja nuoret eivät aina tiedä, mistä apua voi saada. Nuorten kohdalla koulut ovat avainasemassa: kun kotien seinien sisälle on mahdotonta nähdä, on tärkeää, että henkilökunta osaa kysyä, kuunnella ja ohjata lapsen nuoren avun äärelle. Kouluihin tarvitaankin lisää varhaisen puuttumisen ja psykososiaalisen tuen resursseja.
Psyykkisten voimavarojen heikentyessä ja avuntarpeen kasvaessa on tärkeää vahvistaa ja lisätä hyvinvointia tukevia toimintoja. Apua tulee saada ajoissa, eikä kenenkään alaikäisen tule kannatella toista tai kantaa aikuiselle kuuluvaa huolenpitovastuuta sairastuneesta.
Pidetään huolta, että jokainen saa nauttia luottavaisin mielin kesästä.
