Kun ihmisen mieli oireilee, usein myös hänen läheisensä kuormittuu ja tarvitsee tukea. Mutta huomataanko mielenterveysomaisten tarpeet perusterveydenhuollon palveluissa? Psykologi Tino Karolaakson mukaan vaihtelevasti.
– Eri puolille Suomea on syntynyt erilaisia ratkaisuja siihen, miten mielenterveysomaiset tulevat huomioiduksi. Joissakin kunnissa ja hyvinvointialueilla on rakennettu hoitopolkuja, joissa omaisille tarjotaan esimerkiksi vertaistukea ja neuvontaa, tai heidät otetaan säännönmukaisesti mukaan hoitokokouksiin. Toisilla alueilla omaisten huomiointi voi jäädä lähinnä yksittäisen työntekijän harteille, Karolaakso sanoo.
Karolaakso tietää, mistä puhuu. Hän on taustaltaan terveyspsykologian erikoispsykologi ja tehnyt asiakastyötä psykologina niin aikuispsykiatrian parissa kuin työterveydenhuollossa.
Työssään hän on kohdannut paitsi aikuisia, joilla on mielenterveysongelmia, myös heidän kumppaneitaan, perheenjäseniään tai muita läheisiään, jotka on pyydetty mukaan hoitokäynneille tai -kokouksiin. Karolaakson mukaan läheisillä on tapaamisissa tärkeä rooli.
– Kukaan ihminen ei ole saari. Läheiset luovat tapaamisissa tukea ja ymmärrystä mielenterveysongelmista kärsivän tilanteeseen ja hoitoon. Myös läheinen itse voi kokea tilanteet omaa oloaan helpottavana ja ymmärrystään lisäävänä.
Alueellinen vaihtelu mielenterveyspalveluissa asettaa psyykkisesti sairastuneen omaiset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan.
Omaisten asemaa voitaisiin kuitenkin parantaa ja yhdenvertaistaa kehittämällä mielenterveyspalveluihin sellaisia palvelupolkuja, joihin on sisäänrakennettuna myös omaisten ja läheisten kuuleminen.
– Palveluissa olisi tärkeää olla rakenteita, jotka mahdollistavat ja tarjoavat omaisille neuvontaa, mahdollisuuksia vertaistukeen ja järjestävät esimerkiksi vertaistuellisia ryhmiä, sekä ohjausta kolmannen sektorin palveluihin. Nämä eivät saisi jäädä vain yksittäisten työntekijöiden tapojen harteille. Tärkeää on myös kysyä omaisten ja läheisten vointia. Näillä keinoilla voitaisiin vahvistaa läheisten hyvinvointia ja jaksamista, Karolaakso toteaa.
Karolaakson mielestä varsinkin vakavammissa mielenterveyden häiriöissä, joihin liittyy sairaalahoitoa, läheiset pitäisi aina pyytää aina mukaan potilaan hoitoon liittyviin hoitokokouksiin, jotta hoitoon saadaan dialogisuutta ja moniäänisyyttä.
– Psyykkisesti sairastuneen omaisilla ja läheisillä voi itselläänkin olla hetkellisesti haasteita mielenterveyden kanssa. Omaisilla on myös oikeus apuun, tukeen ja hoitoon oman mielenterveyden kanssa.
Nykyään Tino Karolaakso työskentelee sen eteen, että sekä mielenterveyden ongelmat että omaisten tilanne tunnistettaisiin paremmin perusterveydenhuollossa.
Hän on projektipäällikkönä Terapiat etulinjaan -hankkeessa kehittämässä Terapianavigaattori-työkalua, jonka avulla mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitoon pääsyä pyritään nopeuttamaan ja hoitojen vaikuttavuutta vahvistamaan.
Terapianavigaattori (terapianavigaattori.fi) on netissä jokaisen suomalaisen saatavilla oleva digitaalinen työkalu, joka kartoittaa yleisimpien mielenterveyden ongelmien oireita, ongelmien luonnetta ja hoidon tarvetta monivalintakysymysten, oirekyselyjen ja avointen kysymysten avulla.
– Terapianavigaattoriin on koottu kansainvälisesti suositeltuja mielenterveyden kyselymittareita, joilla voi kartoittaa omaa vointiaan ja saada lisäymmärrystä tilanteeseensa, Karolaakso kertoo.
Kysymykset käsittelevät muun muassa mielialaa, unen laatua ja ahdistuneisuutta, ja niiden avulla voi selvittää muun muassa masennukseen, ahdistuneisuuteen, uupumukseen ja sosiaaliseen ahdistuneisuuteen liittyviä oireita. Sitäkin kysytään, tarvitseeko ihminen tukea tai apua perheeseen tai vaikkapa asumiseen liittyviin asioihin.
– Terapianavigaattoria voi käyttää kuka tahansa, esimerkiksi jos on tunne, että kaikki ei ole kunnossa ja on huono olla, mutta ei tiedä mistä on kyse. Jo pelkästään sivuston kyselyiden täyttäminen ja sen antamien tietojen saaminen voi selkeyttää omaa tilannetta.
KUN TERAPIANAVIGAATTORIN on täyttänyt, työkalu antaa henkilökohtaisen koodin, jolla tulokset voidaan avata kuukauden ajan.
Tulosten avulla mielenterveyspalveluiden hoidon tarpeen arviointia ja hoitoon ohjausta voidaan nopeuttaa huomattavasti.
– Kun ihminen kokee haasteita mielenterveyden kanssa ja hakeutuu ammattilaisen vastaanotolle, on saatettu tarvita jopa kolmesta neljään käyntikertaa ennen kuin pelkkä hoidon tarpeen arvio on saatu valmiiksi. Jos käyntien välissä on viikkoja, voi mennä pahimmillaan monta kuukautta, että hänet ohjataan eteenpäin oikeanlaisen hoidon piiriin.
– Jos hän on kuitenkin etukäteen täyttänyt Terapianavigaattorin, ammattilainen saa tiedot ja voi päästä hänen tilanteensa ja oikeatasoiseen hoitoon ohjauksen kannalta olennaiseen kiinni jo ensikäynnillä, Tino Karolaakso kertoo.
Pahimmillaan useita kuukausia kestävä prosessi saadaan typistettyä yhteen käyntiin.
Terapianavigaattori on tällä hetkellä käytössä Suomen jokaisen yliopistosairaalan alueella ja useilla hyvinvointialueilla, arviolta 2,5 miljoonan suomalaisen tavoitettavissa. Jokaisella hyvinvointialueella on vähintään suunnitteilla työkalun ensimmäiset käyttöönotot.
– Hyvinvointialueet voivat omilla sivuillaan, muissa kanavissaan tai ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä ohjeistaa potilasta täyttämään Terapianavigaattorin ennen ammattilaisen tapaamista, Tino Karolaakso kertoo.
Myös psyykkisesti sairastuneen läheinen voi käyttää Terapianavigaattoria.
– Jos läheinen huomaa, että itselläkään ei ole kaikki hyvin tai on huolissaan omasta voinnistaan, voi käydä täyttämässä Terapianavigaattorin ja sen jälkeen keskustella tuloksista läheistä hoitavan tahon tai muun ammattilaisen kanssa. Työkalun avulla voi selvittää tilannettaan, Karolaakso toteaa.
Sairastuneen läheiselle ei ole erillisiä kysymyksiä, mutta moni kysely liittyy myös läheisen kokemaan hätään. Muun muassa sitä kysytään, liittyvätkö ongelmiin pari-, perhe- tai läheissuhteet, ja olisiko käyttäjä kiinnostunut ohjatusta omahoidosta, nettiterapiasta tai pariskunnille tai perheille tarkoitetusta avusta.
– Ihmisen omaa ääntä kuunnellaan kysymällä, mistä voisi omasta mielestä olla apua tilanteeseen.
Tuloksien avulla omainen voi tehdä oman tilanteensa näkyväksi sekä itselleen että terveydenhuollon ammattilaiselle. Jos Terapianavigaattorin mittarit näyttävät korkeita pisteitä esimerkiksi masennusoireiden kohdalla ja huomaa tarvitsevansa apua, omankin tilanteen voi ottaa puheeksi joko omassa tai läheisen tapaamisessa.
– Hoitotaholle tai ammattilaiselle kannattaa kertoa, että kävin täyttämässä Terapianavigaattorin ja tällaisia pisteitä sain. Puheeksi ottamisen myötä on mahdollisuus saada tasavertaisesti tukea ja apua oman mielenterveyden asioihin: hoitava taho voi tarjota esimerkiksi olemassa olevia omaisten palveluita, Tino Karolaakso sanoo.
Terapianavigaattorin tietojen avulla voidaan ohjata myös muihin oikeanlaisiin palveluihin, esimerkiksi sosiaalihuollon piiriin.
KONKREETTISIA RATKAISUJA mielenterveyskriisin selättämiseen. Se on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman ja yliopistosairaaloiden ja hyvinvointialueiden yhdessä kehittämän Terapiat etulinjaan -toimintamallin tavoite.
– Muun muassa mielenterveyspotilaan hoitoonohjausta pyritään tekemään tehokkaammaksi ja pitämään huolta, että julkisessa terveyshuollossa on tarjolla näyttöön perustuvaa psykososiaalista hoitoa, johon ammattilaiset saavat koulutusta. Kynnyksettömiä ja omahoidon palveluita pyritään tuomaan kaikkien saataville, Karolaakso kertoo.
Myös hoitojen vaikuttavuuden seurantaa pyritään lisäämään.
– Esimerkiksi masennusoireiden mittareiden kautta voidaan seurata, miten ihmiset saavat palveluita ja toipuvat.
Palveluita kehitetään yhteisissä verkostoissa, jotta kaikilla hyvinvointialueilla ei tarvitsi tehdä ja keksiä samoja asioita päällekkäin. Näin hoidosta saadaan tasalaatuisempaa ja tasa-arvoisempaa.
Karolaakso on mukana myös rakentamassa alueellisia hoidon porrastuksen malleja, eli sitä, että erilaisiin mielenterveyden ongelmiin voitaisiin tarjota eriasteista hoitoa perustuen muun muassa oireiden ja ongelmien vakavuuteen.
– Kun oireilu on lievää tai korkeintaan keskivaikeaa, ihmiselle voidaan tarjota nopeasti ja mahdollisimman viiveettömästi matalan kynnyksen interventioita, esimerkiksi ohjattua omahoitoa tai nettiterapiaa. Jos se on vaikeampaa, voidaan tarjota esimerkiksi lyhyt- tai pitkäkestoista psykoterapiaa. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä huomioitaisiin yksilölliset tarpeet, mutta systemaattisesti ja yhdenvertaisesti alueesta tai hoitotahosta riippumatta.
Miten toimintamallissa huomioidaan psyykkisesti sairastuneen läheiset?
Tino Karolaakson mukaan palveluiden parantaminen vaikuttaa myös omaisten ja läheisten tilanteeseen. Oikea-aikaisen ja oikeanlaisen hoidon saaminen voi ehkäistä ongelmien kasautumista.
– Yksi keskeisimpiä ongelmia mielenterveyspalveluissa on ollut, että hoitojonot ovat pitkät ja hoitoon pääseminen kestää liian pitkään. Usein mielenterveysongelmat alkavat lievinä, ja jos ihminen saa siinä kohtaa nopeasti avun, lyhytaikainen hoito tai kevyempikin interventio voi olla riittävä. Jos avun saamisessa kestää, lievätkin ongelmat alkavat paisua ja niistä voi tulla vakavia.
Mielenterveysomaisen näkökulmasta yksi suurimpia stressin aiheita on myös epätietoisuudessa eläminen.
– Huoli läheisestä voi olla hyvin kuormittavaa, jos hän on hakenut hoitoa, mutta joudutaan odottamaan pitkän aikaa ennen kuin hän saa sitä, eikä tiedetä, mitä hoito tulee olemaan. Tätäkin suvantovaihetta pyrimme ratkaisemaan, Karolaakso sanoo.
Terapiat etulinjaan -toimintamallia ja Terapianavigaattoria kehitetään nimenomaan perusterveydenhuollon palveluihin. Vakavammat mielenterveyden häiriöt, esimerkiksi psykoosityyppiset sairaudet, eivät kuulu mallin piiriin.
Terapianavigaattorista on saatu pilottikokeiluissa hyviä tuloksia. Esimerkiksi Porvoossa se on lyhentänyt huomattavasti hoitojonoa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Asiakaspalautteen mukaan navigaattorin täyttäminen jo itsessään helpottaa oireita.
Tino Karolaakso haluaa kuitenkin korostaa, että yksittäiset työkalut eivät ole ihmelääke mielenterveyskriisiin.
– Koko mielenterveyspalveluiden rakenne vaatii uudistamista. Siten myös mielenterveysomaisten hätä tulee paremmin huomioiduksi ja heilläkin on parempi mahdollisuus saada apua.
TEKSTI Elina Jäntti
KUVAT Marika Finne
Juttu on julkaistu FinFamin Labyrintti-lehdessä 1/2023.
Lisätiedot ja yhteydenotot
