Valitse sivu
Lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien näkymättömyys puhutti osallistujia FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa. Tarve näiden lasten ja nuorten tilanteen tunnistamiselle on valtava. Perheille on tarjottava riittävää varhaista tukea, eikä lapsia ja nuoria saa unohtaa selviämään yksin.

Vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat koko perheeseen. Vaikka lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat ovat usein näkymättömiä, tämän päivän Suomessa heitä on paljon. Tutkimuksen mukaan joka neljäs alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Omaishoitajan asemassa olevia lapsia ja nuoria arvioidaan olevan noin 20 000-40 000.

Tutkimukset puhuvat karua kieltään. Mielenterveyden ongelmilla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse, useimmiten alle 25-vuotiaana. Monesti sairaus johtaa yksinäisyyteen, opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Vanhempien mielenterveysongelmien on myös todettu olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä nuoren syrjäytymiselle. Vanhemman itsemurha puolestaan kolminkertaistaa lapsen itsemurhariskin. Nämä kierteet voidaan katkaista, eikä niiden tarvitse olla kohtalo.

Vanhemman sairaudesta huolimatta lasten hyvinvointi ja tasapainoinen kasvu voidaan turvata, kun perheillä on riittävästi ja oikea-aikaisesti tukea tarjolla. Avainasemassa on lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien tunnistaminen, heidän olemassa olonsa tunnustaminen ja uskallus ottaa asia puheeksi.

Näistä asioista puhuttiin maaliskuun alussa järjestetyssä FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa, joka kokosi yhteen nuoret, lasten ja nuorten kanssa toimivat ammattilaiset ja päättäjät. Tilaisuuden avasi perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, joka kuvaili osuvasti omaisena olemisen vaativia puolia ja nosti esiin avun saannin merkityksen.

– Psyykkinen sairastuminen vaikuttaa aina läheisiin, myös perheen lapsiin ja nuoriin. Meidän täytyy kuulla nuorten heikotkin signaalit. Yhtään lapsen tai nuoren esittämää avunpyyntöä ei pidä sivuuttaa tai jättää huomiotta, sanoi Annika Saarikko.

– On tärkeää, että oikeus apuun toteutuu ja lapset ja nuoret saavat tukea ajoissa. Tästä meillä on Suomessa poliittinen konsensus. Kaikilla on mahdollisuus selviytyä, jos tukea on tarjolla oikea-aikaisesti.

FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa kuultiin lapsia ja nuoria

Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa pidetyssä Lapsi- ja nuorisofoorumissa käytiin rakentavaa vuoropuhelua lasten, nuorten ja perheiden mielenterveyspalveluista sekä niiden kehittämistarpeista. Tilaisuudessa nostettiin erityisesti näkyviin ne lapset ja nuoret, joiden läheinen sairastaa psyykkisesti. Keskeisiä kysymyksiä olivat, miten lapsiperheitä voidaan tukea haastavissa elämäntilanteissa, kuinka ehkäistään mielenterveysongelmien ylisukupolvisuutta ja toteutuuko nuoren oikeus tulla kohdatuksi?

Nuorten äänen kuuluminen ja osallisuus heitä koskevissa asioissa on ensisijaisen tärkeää. FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa lähdettiin liikkeelle nuorten kokemuksista ja kysymyksistä. Paikalla olleet nuoret kertoivat päättäjille, millaista on elää psyykkisesti sairaan vanhemman lapsena ja millaisia palveluita he tarvitsevat jaksaakseen omaisena. Lisäksi tilaisuudessa avattiin FinFamin nuorille teettämän kyselyn alustavia tuloksia.

Tämä oli myös mukana olleille päättäjille mieluinen tapa käydä dialogia, sillä äänen antaminen lapsille ja nuorille koettiin tärkeäksi.

Yhteiseen keskusteluun osallistuivat sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila sekä kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto, Antero Laukkanen, Merja Mäkisalo-Ropponen, Mikaela Nylander, Aila Paloniemi, Aino-Kaisa Pekonen ja Mari-Leena Talvitie.

– Jos aiomme parantaa nuorten palveluita, meidän on oikeasti kuultava nuoria, heidän kokemuksiaan, toiveitaan ja tarpeitaan, summasi tilaisuuden päätössanat lausunut kansanedustaja Aila Paloniemi.

”Vaikeistakin asioista voi selvitä”

Kokemusasiantuntijat Anna Håkans ja Janika Takkula kertoivat FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa omat pysäyttävät tarinansa. He ovat lapsiomaisia ja haluavat puhua aiheesta myös julkisesti auttaakseen muita samassa tilanteessa olevia.

Anna Håkans oli 13-vuotias, kun hänen äitinsä sairastui. Äidin tilannetta oli raskasta seurata vierestä, mutta Anna piilotti hätänsä erinomaiseen koulumenestykseen. Hän häpesi äidin sairautta, eikä halunnut puhua muuttuneesta kotitilanteesta kenellekään. Vasta nuorena aikuisena hän on pystynyt avoimesti puhumaan siitä, miltä tuntui kasvaa perheessä, jossa oli mielenterveysongelmia.

– Äidin sairastumisen takia jouduin ottamaan vastuuta ja yhtäkkiä minusta tuli pieni aikuinen. Huolehdin asioista, joista lapsen ei olisi pitänyt huolehtia. Murehdin, miten äiti voi ja mietin äidin lääkitystä. Samalla huolehdin itsestäni. Tein kotityöt ja hoidin itse itselleni syötävää. Myös koulun hoidin moitteettomasti, ettei kukaan voisi aavistaa, miten oikeasti voin ja kuinka ahdistunut olin.

Annan viesti on, että jokainen aikuinen voi vaikuttaa ja auttaa. Hänelle pelastava aikuinen oli koulukuraattori, joka ei luovuttanut, vaan jaksoi tavata viikosta toiseen ja kysyä, kuinka voit. Lopulta Anna rohkaistui kertomaan kodin tilanteesta. Se oli käännekohta.

– Joku turvallinen aikuinen pysähtyi ja kuunteli minua. Se oli selviytymiseni kannalta merkityksellisintä. Eikä pidä olettaa, että nuori vastaa rehellisesti ensimmäisellä kerralla. Pitää kysyä uudestaan ja uudestaan.

Lapset ja nuoret ovat jokaisen aikuisen vastuulla. Jos aikuinen näkee, että lapsi tai nuori voi huonosti, hänellä on vastuu ja velvollisuus puuttua siihen. Jo yksikin turvallinen aikuinen riittää. Annan mukaan aikuisten pitää uskaltaa toimia ja tehdä myös epämukavia päätöksiä, eikä esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekemistä pidä pelätä tehdä.

– Yhdenkään lapsen ei pitäisi olla vastuussa aikuisen hyvinvoinnista tai ryhtyä omaishoitajaksi. Siksi haluan haastaa jokaisen aikuisen kysymään lapsilta ja nuorilta, kuinka sinä voit ja miten kotona menee? Kysymällä näytämme, että välitämme.

Aina oma vanhempi ei pysty olemaan se turvallinen aikuinen, johon tukeutua, mutta se ei tee hänestä huonoa vanhempaa.

– Minulla on ollut maailman paras äiti, mutta hän on vain ollut sairas. Äiti ei todellakaan ollut huono ja tiedän, että hän on aina rakastunut minua kaikista eniten.

Annan tavoin myös kokemusasiantuntija Janika Takkula korostaa vanhemman rakkautta ja halua olla hyvä vanhempi. Psyykkinen sairaus vaikutti äidin vanhemmuuteen, mutta vaikeuksista huolimatta Janikalla on paljon hyviä lapsuusmuistoja äidistään.

– On paljon asioita, mitä äiti on osannut tehdä todella hyvin. Äiti on aina rohkaissut luovuuteen ja kotona on ollut paljon tekemistä. Äiti on myös aina tehnyt selväksi sen, että rakastaa meitä paljon. Rakkautta ei todellakaan puuttunut meidän kodistamme ja tämä rakkaus oli tärkeä voimavara. En olisi missään nimessä halunnut elää toisessa perheessä tai laitoksessa. Olin onnellinen, vaikka minulla oli stressin aiheita, joita lapsella ei pitäisi olla.

– Olen ollut vastuuntuntoinen lapsi. Se johtuu siitä, että pienestä pitäen on ollut pakko huolehtia ei pelkästään itsestäni, vaan myös äidistäni. Aina aikuiset ei ole siinä kunnossa, että he pystyisivät tukemaan lapsen kasvua. Psyykkinen sairaus aiheuttaa sen, että vaikka kuinka haluaisi olla lapselleen hyvä äiti, niin siihen ei välttämättä pysty ja ymmärrän sen, Janika jatkaa.

Lapsena Janika mietti usein, miksi heidän perheensä oli niin erilainen kuin muiden. Kodin asioista ei koskaan puhuttu ääneen ja kulisseja pidettiin pystyssä viimeiseen asti. Pelko perheen hajoamisesta, häpeä erilaisuudesta ja lojaalius äitiä kohtaan olivat voimakkaita.

– Meillä lapsilla oli tosi suuri lojaalius äitiä kohtaan. Vaikka olisi ollut paha mieli tai olo, niin sitä peiteltiin viimeiseen asti. Lapsena luuli, että jos avaa suunsa perheen ongelmista, jotain pahaa tapahtuu, kuvailee Janika.

Kukaan ei puuttunut perheen tilanteeseen, vaikka oli useita hetkiä, jolloin joku aikuinen olisi voinut havahtua huomaamaan, ettei kaikki ole kunnossa. Janika korostaakin välittävien aikuisten merkitystä.

– Lapsiomaisia kutsutaan usein näkymättömiksi, koska tuntuu siltä, että muut aikuiset ei huomaa, että tarvitsisi apua tai asiat on huonosti. Koen, että aikuisilla on ollut monta tilaisuutta puuttua. Sinnikkäällä läsnäololla joku aikuinen olisi voinut murtautua suojamuurini taakse ja antaa minulle tukea tilanteessani.

Vasta aikuisiällä lapsuuden erikoisille tapahtumille ja äidin omalaatuiselle käytökselle löytyi selitys: äiti sairastaa skitsofreniaa. Oman lapsuuden käsittely on auttanut ymmärtämään ja opettanut käsittelemään tunteita. Paljon voimaa ja vertaistukea on tuonut esimerkiksi FinFami-omaisyhdistyksen toimintaan osallistuminen. Janikan mukaan on ollut mittaamattoman arvokasta tavata muita samankaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä ja jakaa kokemuksia. On ollut tärkeää huomata, ettei ole asian kanssa yksin.

– Ensimmäinen paikka, jossa tunsin aidosti olevani normaali ja hyväksytty omana itsenäni oli FinFamin vertaistukiryhmä. Siis meitä lapsiomaisia olikin yhtäkkiä kokonainen ryhmä! Ennen sitä luulin aidosti, että meidän perhe on uniikki tällaisen mielenterveysongelman kanssa.

Lopuksi Janika haluaa muistuttaa, että jokainen voi havahtua lapsen huoleen ja että hankalistakin kokemuksista voi selviytyä. Tärkeää on, että perheet saavat apua ajoissa.

– Tällaiset erityiset perheet tarvitsevat apua ja tukea ilman pelkoa siitä, että joutuvat ongelmiin. Toivon, ettei kukaan lapsi tai nuori jäisi yksin tällaisten asioiden kanssa. Toivon, että kaikki näkymättömät lapset tulisivat näkyviksi. Toivon, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevät pystyisivät aidosti ja kunnolla tapaamaan heitä ja olemaan tukena, jos sitä tarvitaan. Jos tähän panostettaisiin, voisimme ehkäistä näiden lasten sairastumista aikuisuudessa, päättää Janika puheenvuoronsa.

”Mikään ei ole niin pelottavaa kuin se, ettei mistään tunnu saavan apua, eikä jaksa enää yrittää”

FinFami toteutti ennen järjestön Lapsi- ja nuorisofoorumia nuorille suunnatun kyselyn. Kyselyn avulla haluttiin selvittää nuorten toiveita ja kokemuksia mielenterveyspalveluista silloin, kun nuoren läheinen sairastaa psyykkisesti.
Vastaajista 90% on läheinen tai perheenjäsen ihmiselle, joka sairastaa psyykkisesti. Hälyttävää on, että puolet heistä ei ole saanut minkäänlaista apua itselleen.

– Nuorten hätä paistaa läpi. Kyselyyn vastanneet kokevat, että ongelmiin ei saa apua, ennen kuin ne ovat erittäin vakavia. Tähän on puututtava. Nuoret toivovat ensisijaisesti keskustelutukea mielenterveyden ammattilaiselta. Resursseja tähän ja tietoa matalan kynnyksen palveluista tulisi lisätä merkittävästi, painottaa FinFamin lapsiomais- ja nuorisotyön asiantuntija Sanni Sihvola.

– Palveluissa tulisi huomioida paremmin myös nuorten vertaisverkostot. Läheiset ystävät toimivat linkkinä avun saamiselle, kun nuoren oma paha olo lamaannuttaa. Ystävän vaikea olo kuitenkin kuormittaa. Paha olo tarttuu ja vetää mukanaan neuvottomuuden kierteeseen.

Tietoa mielenterveyden häiriöistä sekä palveluista tulisi olla saatavilla paljon nopeammin ja nuoret tavoittavin keinoin. Esimerkiksi digitaalisten palveluiden, sosiaalisen median sekä koulujen ja järjestöjen yhteistyön avulla on mahdollista tavoittaa nuoria entistä paremmin.

Kansallinen lapsistrategia vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa

Mielenterveyden edistäminen on koko yhteiskunnan asia. Hallitus käynnisti keväällä 2018 kansallisen lapsistrategian ja syksyllä 2018 mielenterveysstrategian valmistelun seuraavaa hallitusta varten. Näiden tavoitteena on vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa sekä edistää mielenterveyttä.

Kansallisen lapsistrategian suuntaviivoista oli FinFamin Lapsi- ja nuorisofoorumissa alustamassa projektipäällikkö Marianne Heikkilä ja professori emeritus Jouni Välijärvi. Strategian valmistelutyön lähtökohtana ovat olleet lapset ja nuoret. Strategia perustuu tutkittuun tietoon ja valmistelutyön yhteydessä on tavattu ja kuultu paljon eri sidosryhmiä. Lapsistrategia tulee ohjaamaan lapsi‐ ja perhepoliittista päätöksentekoa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

– Lasten ja perheiden asioita ei pidä huomioida vasta, kun muut asiat on hoidettu, vaan ne on nostettava politiikan ja päätöksenteon keskiöön nyt. Lapsistrategian ajatuksena on tuoda lasten asiat pois marginaalista, huomauttaa Heikkilä.

Mielenterveys on voimavara ja tärkeä osa jokaisen ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Myös kansallisessa lapsistrategiassa huomioidaan mielenterveyden edistäminen ja tukeminen, joka vaatii pitkäjänteistä sekä systemaattista työtä ja toimintaa.
Strategiavalmistelussa on todettu, että lapsia ja nuoria sekä perheitä tulee tukea oikea-aikaisesti. Lapsiomaiset tulee nähdä ja tunnistaa paremmin ja heidän asiansa on osattava ottaa puheeksi kaikissa viranomaisten, ammattihenkilöstön, lapsen, nuoren ja heidän perheidensä kohtaamisissa.

– Lapsi on lojaali perheelleen, eikä kerro perheessä olevista ongelmista. Esimerkiksi kouluihin täytyy saada enemmän resursseja siihen, että pystytään tunnistamaan perheessä olevia huolia paremmin, totesi Välijärvi omassa puheenvuorossaan.

FinFamissa tehdään työtä lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien hyväksi

Ministeri Saarikko on aiemmin ehdottanut, että lapsifoorumeita toteutettaisiin alueellisesti ja sektorirajat ylittävin tavoin.

– FinFami halusi toteuttaa järjestön oman Lapsi- ja nuorisofoorumin ja olla näin mukana rakentamassa lasten ja nuorten parempaa tulevaisuutta. Haluamme nostaa entistä näkyvämmäksi lapsiomaistyön, jota FinFami-yhdistyksissä on tehty jo yli 20 vuotta, painottaa FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.

FinFami tekee työtä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Keskusliiton lisäksi järjestöön kuuluu 18 jäsenyhdistystä ympäri Suomen, Uudeltamaalta aina Lappiin asti. Jäsenyhdistykset tarjoavat tietoa, tukea ja neuvontaa mielenterveyskuntoutujien omaisille, myös lapsiomaisille.

FinFamin lapsiomaistyössä on käytössä tutkitusti vaikuttavia työmalleja, kuten Lapset puheeksi- ja Vertti -ryhmät. Lisäksi järjestö on kehittänyt varhaiskasvatukseen sekä ala- ja yläkouluille maksuttomia materiaaleja, joissa hyödynnetään taiteen ja draaman keinoja. Nuorten omaisten kanssa työskennellään myös nuorten Prospect- sekä Omakuva N.Y.T. -taideperustaisen kasvuryhmämallin kautta.

Tulevaisuudessa FinFami kehittää nuorille suunnattuja työmuotoja ja verkostoa. Järjestö on työstämässä lapsiomaistyöhön omaa lapsi- ja nuorisotyön strategiaa, jossa huomioidaan kansalliseen lapsistrategiaan koottua tietoa. Lisäksi FinFami kokoaa yhteen lapsi- ja nuorisotyön ammattilaisia monialaisiin keskustelufoorumeihin.

Teksti ja kuvat: Marika Finne

Lisätiedot ja yhteydenotot

Tiina Puranen
Tiina Puranen

Toiminnanjohtaja

p. 040 567 0078
[email protected]

Pin It on Pinterest