Marja-Leena Virkki on ohjannut omaisten vertaistukiryhmiä vapaaehtoisena ja kouluttanut uusia vapaaehtoisia jo yli 20 vuoden ajan. 2000-luvun alussa hän oli mukana tuomassa Euroopasta Suomeen Prospect-ryhmätoimintaa, jossa tuetaan mielenterveysomaisten hyvinvointia lisäämällä itseluottamusta ja jaksamista. – Vapaaehtoistoiminta on laajentanyt tietämystäni mielenterveysasioista ja tuonut minulle mielenrauhaa ja paljon uusia ystäviä.
Kun tamperelainen Marja-Leena Virkki, 73, kertoo työhistoriastaan FinFamin vapaaehtoisena, kuulijalta voi helposti unohtua, että Marja-Leena on todellakin tehnyt kaiken vapaaehtoispohjalta – palkkatyönsä ja omaishoitamisen ohella.
Noin kahdenkymmenen vuoden aikana Marja-Leena on kouluttautunut vertaisohjaajaksi ulkomailla, tehnyt useita kymmeniä ryhmänohjauksia, käynyt ryhmänohjaajien työnohjauksessa, kouluttanut montakymmentä uutta vapaaehtoista ohjaajaa ja kiertänyt Eurooppaa mielenterveysomaisten ja vertaisohjaajien seminaareissa.
– Jos kaikki vapaaehtoisena tekemäni työ laskettaisiin työtunneiksi, tulisi melkoinen summa rahaa, Marja-Leena naurahtaa.
Marja-Leena ei kuitenkaan laske tunteja, sillä hän kokee saaneensa vapaaehtoistyöstä paljon.
– Vapaaehtoistyö on laajentanut maailmankuvaani ja rauhoittanut omaa sielunelämääni mielenterveysomaisena. Tiedän, että apua voi hakea eri suunnista eikä ongelmien kanssa tarvitse painiskella yksinään.
Marja-Leenan ura vapaaehtoisena alkoi vuonna 2002. Tuolloin hän huomasi mielenterveysomaisten yhdistyksessä ilmoituksen, jossa haettiin Suomesta omaisten edustajaa eurooppalaisten omaisjärjestöjen liitto Eufamin koulutusprojektiin. Hän haki ja pääsi mukaan projektiin.
Projektissa koulutettiin ohjaajia Eufamissa kehitettyihin, mielenterveyskuntoutujien omaisten jaksamista tukeviin Prospect-vertaisryhmiin.
– Projektin yhteiseurooppalainen näkökulma vaikutti mielenkiintoiselta. Olin asunut paljon ulkomailla, muun muassa Kanadassa ja Australiassa, ja olin itsekin mielenterveysomainen, jolla oli sairastunut läheinen toisessa maassa, Marja-Leena kertoo.
Marja-Leenan tilanne omaisena oli ollut vaikea jo pitkään. Hänen Ruotsissa asuva pikkusiskonsa sairastui vakavasti 1980-luvulla.
Marja-Leena oli jo lapsesta saakka ollut siskon kanssa hyvin läheinen. Sairastumisen myötä Marja-Leena koetti auttaa siskoa parhaansa mukaan: hän matkusti siskon luo Ruotsiin joka toinen viikko ja järjesteli hänen asioitaan jatkuvasti myös puhelimitse.
– En ollut aiemmin tiennyt mitään henkisistä sairauksista ja hoidin siskon asioita toisesta maasta käsin, mikä oli todella raskasta. Olin huolissani ja peloissani siskon puolesta.
Ruotsissa mielenterveyspotilaiden avohoito oli hirmu huonoa, eikä potilaiden omaisia otettu huomioon potilaan hoitopäätöksissä.
– Taistelin, jotta siskoni saisi oikeanlaista hoitoa. Oma terveyteni oli vaakalaudalla.
Vuonna 1988 Marja-Leena liittyi Tampereen Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistykseen (nykyinen Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami), joka järjesti keskusteluryhmää psykiatristen potilaiden omaisille.
– Vertaisten kanssa keskusteleminen helpotti oloa. Ryhmästä sain tukea ja apua, jota ei ollut mistään muualta mahdollista saada, Marja-Leena kertoo.
Marja-Leena halusi kouluttautua vapaaehtoiseksi vertaisohjaajaksi, koska arveli, että se antaisi hyvän mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia ja toisi lisää tukea omaan jaksamiseen.
Hän matkusti ensimmäiseen Prospect-ohjelman koulutukseen Hollantiin vuonna 2003. Paikalla oli mielenterveyskuntoutujien omaisia kaikkiaan yhdestätoista Euroopan maasta sekä mielenterveysalan ammattilaisia ympäri Eurooppaa.
Englanninkielisessä koulutuksessa osallistujat kävivät läpi Prospect-ryhmien eri moduuleita eli osioita, ja Marja-Leena pääsi myös harjoittelemaan ryhmänohjausta.
Ryhmässä käydään tehtävien ja keskustelun avulla läpi kaikkiaan kymmenen osiota, joista jokaisessa on mielenterveysomaiseen keskittyvä teema.
Omaiset pohtivat muun muassa, mitä he ovat oppineet psyykkisistä sairauksista, millainen on oma elämänkaari, kuinka tunnistaa ja käsitellä omia paineita ja stressiä, kuinka selvitä menetyksestä ja surutyöstä, ja millaisia selviytymistaitoja ja tukiverkostoja itsellä on. Ryhmiä ohjaa aina vertaisohjaaja eli henkilö, joka on itse mielenterveysomainen.
– Itseäni Prospect-ohjelma auttoi hirvittävän paljon. Huomasin, etten ollut yksin. Kaikissa maissa ja kulttuureissa omaisilla oli ihan samankaltaisia ongelmia. Oli antoisaa tavata uusia ihmisiä, joista valtavan moni oli samassa tilanteessa.
Perehdytyskoulutuksia Hollannissa oli kaikkiaan kolme. Marja-Leena käänsi ohjelman englanninkieliset ohjaus- ja koulutusmateriaalit suomeksi ja kävi esittelemässä toimintaa mielenterveysomaisten yhdistyksille ympäri Suomea.
Ensimmäisen Prospect-ryhmänsä Marja-Leena ohjasi vuonna 2004 Tampereella yhdessä sote-ammattilaisen kanssa. Sen jälkeen hän on ohjannut ryhmiä säännöllisesti, yhteensä kaikkiaan kuutisenkymmentä.
– Varsinkin ensimmäiset vuodet ryhmien ohjaajana olivat hyvin kiivaita. Vaihdoimme aktiivisesti kuulumisia Prospect-perheeseen kuuluvien muiden eurooppalaisten vertaisohjaajien kanssa ja ystävystyin monen mielenterveysomaisen kanssa. Olen edelleen tekemisissä monien eurooppalaisten omaisjärjestöiden ja niissä toimivien ihmisten kanssa.
Vuodesta 2007 Marja-Leena on kouluttanut Suomessa ryhmiin uusia ohjaajia. Hänen koulutuksessaan on käynyt kaikkiaan 36 vertaisohjaajaa.
Vuosien varrella Marja-Leena on matkustellut paljon myös eri puolilla Eurooppaa lisäkouluttautumassa ja mielenterveysomaisten konferensseissa, jossa hän on tavannut paitsi omaisia myös psykologeja ja lääkäreitä.
Marja-Leena on ollut Prospect-toiminnassa mukana sen verran kauan, että hänet tunnetaan eurooppalaisissa omaisyhdistyksissä lempinimellä “Mama Prospect”. Ruotsalainen kollega antoi hänelle lempinimen joitakin vuosia sitten.
Prospect-ryhmissä mielenterveysomaiset pääsevät ohjaajan opastuksella ja harjoitusten avulla pohtimaan yhdessä omaa hyvinvointiaan. Eri teemoja on kaikkiaan kymmenen. Marja-Leenan mielestä ohjelma on hyvin älykkäästi rakennettu.
– Ryhmätapaamisissa ei juuri puhuta mielenterveyskuntoutujasta, vaan pelkästään omaisista. Teemojen ja tehtävien kautta vertaiset kertovat toisilleen omia tarinoitaan. Ohjaajan ei tarvitse hirveästi puhua, vaan ihmiset tekevät työn itse.
Marja-Leenan mukaan Suomi on ollut Prospect-ryhmätoiminnassa edelläkävijä.
– Jollain lailla tällainen sopii meille. Me suomalaiset emme juuri puhu tunteistamme, mutta puhuminen tulee hieman puun takaa teemojen myötä. Tunteita tulee käytyä läpi, kun pohditaan esimerkiksi menetystä ja surutyötä, joka liittyy läheisen psyykkisesti sairastumiseen.
Tutkimukset Prospect-toiminnasta osoittavat, että ryhmään osallistuminen parantaa mielenterveysomaisen elämänlaatua, lisää selviytymisvalmiuksia ja elämänhallinnan taitoja.
Ryhmiä ohjatessaan Marja-Leena on todistanut saman ilmiön, jota hän on itsekin vertaisryhmän jäsenenä kokenut: keskustelu, pohdinta ja tiedon jakaminen toisten vertaisten kanssa helpottaa omaa oloa.
– Moni osallistuja sanoo, että tällaisista asioista ei jutella kotona tai tuttujen kanssa. Ryhmä on turvallinen ja yhteisöllinen. Siellä voidaan itkeä, mutta useimmiten siellä nauretaan, kun ihmiset vapautuvat ja ymmärtävät, että psyykkinen sairaus ei ole maailmanloppu.
Vapaaehtoistoiminnan ansiosta oma henkinen kapasiteetti on parantunut hurjasti, Marja-Leena pohtii.
– Vertaisohjaajana toimiminen on antanut minulle järjettömästi luontaista voimaa. Siskoni aina sanoo, että minä olen vahva, mutta en oikeasti ole niin vahva, olen vain harjoitellut paljon.
– Omien kokemusten jakaminen poistaa pahaa fiilistä. Kun ohjaan ryhmiä tai koulutan toisia ohjaajia, viesti on, että ihmisen pitää vahvistaa omaa minäänsä. Siinä oppii itsekin.
Vapaaehtoisten tekemän työn merkitys mielenterveysteemoissa on Marja-Leenan mielestä suunnattoman tärkeä.
– Vapaaehtoiselle vertaiselle on helpompi avautua kuin esimerkiksi ammattilaiselle, jonka omaiset voivat kokea liian viralliseksi.
Nykyään Marja-Leena on eläkkeellä. Kiivaimpina vapaaehtoistoiminnan vuosinaan hän työskenteli ravintola-alalla useammassa ravintolassa ja hoiti siskon lisäksi myös äitiään, joka asui toisella paikkakunnalla.
Prospect-ryhmänohjaus oli Marja-Leenalle varsinkin alkuun melko sitovaa. Ryhmällä oli tapaaminen kerran viikossa kymmenen viikon ajan, ja jokaisen tapaamisen valmisteluun kului Marja-Leenalta pari tuntia. Nykyisin ohjelma käydään läpi hieman tiiviimmässä ajassa.
Ryhmien lisäksi Marja-Leena on toiminut vapaaehtoisena FinFamin retkillä, matkoilla ja kahvilatoiminnassa sekä vertaistukihenkilönä FinFamin tukipuhelimessa. Koulutusmatkat ulkomaille hän on maksanut omasta pussistaan.
Mistä hän on ammentanut aikaa ja jaksamista vapaaehtoistyölle? Sitä Marja-Leena ei oikein osaa sanoa.
– Ihminen jaksaa aika paljon kaikenlaista. Toisaalta minulla ei ollut muuta perhe-elämää, sillä asuin yksin. Erityisesti Prospect-toiminnassa hirveän antoisaa on ollut tavata uusia ihmisiä niin ulkomailta kuin Suomesta. Tietämykseni mielenterveysasioista on laajentunut hurjasti, kun olen tavannut hyvin viisaita omaisia, psykologeja ja lääkäreitä.
Prospect-ryhmänohjaajien ei tarvitse tehdä työtään yksin, vaan ryhmiä ohjaa aina kaksi koulutettua vapaaehtoista, jotka saavat myös työnohjausta. Myös vertaisohjaajien yhteiset tapaamiset ovat olleet Marja-Leenasta antoisia.
– Työnohjauskerroilla on saanut omaa tukea, ja on tavattu toisia ohjaajia, naurettu ja syöty. FinFami on tarjonnut niihin hyvät mahdollisuudet.
Marja-Leena suosittelee vapaaehtoistoimintaa kaikille mielenterveysomaisille, jotka haluavat löytää uutta näkökulmaa omaan tilanteeseensa. Esimerkiksi Prospect-ohjaajaksi voi kouluttautua ryhmän käytyään.
– Jokainen kerta vapaaehtoistoiminnassa ja ohjauksissa on aina erilainen, sillä ihmisten tarinat ja elämäntilanteet vaihtelevat. Uudet näkökulmat tuovat uskoa tulevaisuuteen.
Nykyisin Marja-Leena on mukana FinFamin Prospectin kehittämistyöstä vastaavassa ohjausryhmässä. Hän ei enää ohjaa koko kymmenosaista ohjelmaa, mutta toimii tarvittaessa toisena ohjaajana eri osioissa.
Siskon tilanne aiheuttaa edelleen huolta, mutta pitkällä kokemuksella Marja-Leena osaa suhtautua siihen jo rauhallisesti.
– Mielenterveyskuntoutujat voivat myös opettaa meitä omaisia. Heillä on hirveän paljon annettavaa, kun vain jaksamme kuunnella heitä.
TEKSTI Elina Jäntti
KUVAT Tomi Keiski
Juttu on julkaistu FinFamin Labyrintti-lehdessä 2/2023.
Lisätiedot ja yhteydenotot
