Työn ja muun elämän yhteensovittamisesta on keskusteltu pidemmän aikaa. Huomio on kohdistunut erityisesti perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen väestö- ja työvoimapoliittisesta näkökulmasta. Keskustelu on laajentunut hiljalleen myös omaisroolin ja työn yhteensovittamisen kysymyksiin. Tarkastelun kohteena on ollut työn ja ikääntyvien vanhempien omaishoitajana toimimisen yhdistäminen sekä vammaisten lasten vanhempien vanhemmuuden, omaishoitajuuden ja työelämäroolien yhteys. Mielenterveysomaisten työ- ja muun elämän roolit ovat olleet harvemmin tutkimuksen kohteena.
Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami ry toteutti syksyllä 2019 omaisille kohdennetun hyvinvointikyselyn, jossa yhtenä teemana oli työn ja omaisroolin yhteensovittaminen. Kyselyyn vastasi 799 henkilöä. Heistä 516 arvioi omaa tilannettaan työn ja omaisroolin yhteensovittamisessa, toteutettuja työelämän joustoja ja niiden hyödyllisyyttä sekä eri tahoilta saadun tuen merkitystä.
Työelämässä olevista omaisista kaksi kolmannesta koki voivansa yhteensovittaa hyvin työnsä ja omaisroolinsa.
Yhteensovittaminen oli haasteellista omaisille, jotka asuivat yhdessä sairastuneen läheisensä kanssa tai jotka auttoivat läheistään suoriutumaan arjen toiminnoista päivittäin tai useamman kerran viikossa. Kyselyn avovastauksissa omaiset korostivat sairastuneen läheisen tilanteen vaativuuden, vaihtelevuuden ja ennakoimattomuuden aiheuttamia haasteita eri roolien yhteensovittamiselle.
”- – Lapsen hoitoon liittyviä hoitokäyntejä on säännöllisesti useita viikossa ja aina keskellä arkipäivää. Lapsen tilanteen ennakoimattomuus tekee työn teosta vaikeaa, koskaan ei tiedä, koska on pakko lähteä kesken työpäivän viemään lasta sairaalaan.”
”Yllättävät tilanteet, esim. puolison voinnin yhtäkkinen huonontuminen tai sairaalaan lähdön tarve. Ei ole mitään muita mahdollisuuksia järjestää töitä, kuin ottaa työpaikalta varoitus, kun en pääse töihin, eikä minulla ole pätevää syytä poissaololle.”
Haasteellista työn ja omaisroolin yhteensovittaminen oli myös omaisille, jotka kokivat taloudellisen tilanteensa heikoksi. Heille työn keventäminen osa-aikatyön tai työajan lyhentämisen keinoin tai palkattomien vapaiden muodossa ei ollut mahdollista.
”Pitää tehdä kokoaikatyötä, koska elätän kaksi ihmistä yksin.”
”Töissä on käytävä, jotta edes jotain palkkaa tulee, joten hankalissa tilanteissa on vaikeaa myöskään jäädä pois töistä – -.”
Eniten käytettyjä työn joustotoimia olivat palkattomat vapaat, vapaiden ja lomien määrittäminen sekä joustava työaika. Mielenterveysomaisista alle puolet saattoi hyödyntää omaistilanteensa vuoksi lyhennettyä työaikaa, työvuorojen vaihtoa, etätyötä tai työtehtävien keventämistä. (Taulukko 1.)
Työn joustotoimista hyödyllisimmiksi omaiset kokivat mahdollisuuden vaikuttaa vapaisiin ja lomiin sekä mahdollisuuden palkattomaan vapaaseen tarvittaessa. He pitivät hyödyllisinä myös joustavaa työaikaa sekä työvuoroihin vaikuttamista ja niiden vaihtomahdollisuutta. (Taulukko 2.)
Arvioidessaan eri tahojen antaman tuen merkitystä työn ja omaisroolin yhteensovittamisessa omaiset pitivät perheen ja lähiverkoston tukea kaikkein merkityksellisimpänä.
Vertaistuesta oli hyötynyt paljon vajaa kolmannes ja noin neljännes koki työkavereilta ja esihenkilöltä saadun tuen merkitykselliseksi. (Taulukko 3.)
Työn ja omaisroolin yhteensovittamista edistävinä tekijöinä omaiset pitivät keskustelua omaistilanteesta työpaikalla, työyhteisöstä saatua tukea sekä konkreettista mahdollisuutta hoitaa omaistilanteeseen liittyviä asioita työpäivän aikana.
”Silloin kun hän [esimies] on kuunnellut ja ehkä myös ymmärtänyt tilannettani tai ainakin tukenut vaikka vain työroolinsa vuoksi, on sillä ollut suuri merkitys itsellenikin henkisesti.”
”Ymmärrystä ja tukea saa valtavasti ja tietoa työkavereiden vastaavista tilanteista, jos vain on avoin ongelmista ja kertoo niistä.”
”Mahdollisuus hoitaa omia asioita kesken työpäivän esim. puhelimitse ja sähköpostilla.”
Yhteensovittamisen kannalta tärkeinä omaiset korostivat myös palvelujärjestelmän joustavuutta ja monimuotoisuutta: vastaanottojen ja hoitoneuvottelujen toteutus virka-ajan ulkopuolella, palvelujen lisääminen sairastuneen voinnin heikentyessä, konkreettinen apu kotiin ja omaisten ohjaaminen heille suunnattuihin palveluihin.
”Haluan tehdä kokopäivätyötäni, se on mieleistä, mielenkiintoista ja henkireikäni sekä ainoa ikkuna yhteisöön. Olisin halunnut apua kodinhoitoon.”
” Olisipa joku ohjannut omaisjärjestön tai jonkun yhdistysten pariin. Varmaan olisin silloin jaksanut paremmin ja varmaan se olisi antanut voimia pitkälle elämässä.”
TEKSTI: Marjatta Martin, tutkimuspäällikkö, Lapin yliopisto. Minna Vuorio, FinFami ry. Tutkimus on toteutettu Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa.
Kaikki mielenterveysomaisten hyvinvointitutkimuksen artikkelit finfami.fi/hyvinvointitutkimus