Valitse sivu

Artikkelissa tarkastellaan Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry:n toteuttamaan hyvinvointikyselyyn vastanneiden henkilöiden näkemyksiä järjestötoiminnasta. Mielenterveysomaisille suunnattu avoin sähköinen kysely toteutettiin syksyllä 2019. Tietoa kyselystä ja siihen vastaamisesta jaettiin järjestön verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa sekä yhteistyötahojen kautta. Kyselyyn vastasi 799 henkilöä. Se sisälsi Likert-asteikollisia väittämiä ja avoimia kysymyksiä, joiden teemat liittyivät muun muassa vastaajan hyvinvointiin, sairastuneen läheisen tilanteeseen sekä työn ja omaisroolin yhteensovittamiseen. Tässä artikkelissa tarkastelu kohdistuu järjestötoimintaan osallistumiseen. Sitä tiedusteltiin Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry:n ja sen jäsenyhdistysten toiminnan tunnettavuuden, palvelujen käytön ja toimintaan osallistumisen näkökulmista sekä yleisemminkin järjestöjen omaisille järjestämän tuen ja toiminnan kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin osallistumisen kannalta.

FinFamin toiminnan tunnettavuus, palvelujen käyttö ja toimintaan osallistuminen

Kyselyyn vastanneista kaksiviidesosaa oli osallistunut FinFamin toimintaan. Reilu neljäsosa oli tutustunut omaisten vertaistarinoihin hyödyntäen eri viestintäkanavia. Vajaa neljäsosa vastaajista oli kuullut järjestöstä, mutta ei ollut tutustunut sen järjestämiin toimintoihin tarkemmin. Järjestöstä ja sen toiminnoista ei ollut aiemmin kuullut neljännes kyselyyn vastanneista omaisista. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Vastaajien kannanotot FinFamin toiminnan tunnettavuutta ja siihen osallistumista koskeviin väittämiin (%:a, n=796). Vastaaja on voinut valita useamman vaihtoehdon.

FinFamin toimintaan osallistumista selittivät useat vastaajaan liittyvät sosiodemografiset tekijät. Järjestön toimintaan olivat vähiten osallistuneet 15–44-vuotiaat, vanhempien kanssa asuvat ja lapsiperheiden aikuiset vastaajat, kotiäidit ja -isät sekä opiskelijat. Myös maaseutumaisissa kunnissa asuvien sekä maakunnista Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Lapissa ja Etelä-Karjalassa asuvien henkilöiden osallistuminen oli muita vähäisempää. Alueellisiin eroihin toimintaan osallistumisessa on voinut vaikuttaa se, että Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla FinFamilla ei ole toimintaa ja Lapissa alueellinen järjestötoiminta on käynnistynyt hiljattain.

Järjestöllisiin toimintoihin osallistuminen luo mahdollisuuksia osallisuuden subjektiivisille kokemuksille. Järjestön eri toimintoihin osallistuneissa oli eniten osallisuutensa korkeaksi arvioineita. Järjestötoimintaan osallistuminen oli yhteydessä myös positiivisen mielenterveyden kokemuksiin. Positiivisen mielenterveytensä kohtalaiseksi tai korkeaksi arvioineet osallistuivat useammin toimintaan kuin positiivisen mielenterveytensä matalaksi kokeneet.

Omaisten vertaistarinoihin tutustumisessa oli eroja vastaajien koulutuksen, iän sekä osallisuuden ja positiivisen mielenterveyden kokemusten suhteen. Perusasteen koulutuksen omaavat ja 65–81-vuotiaat olivat hyödyntäneet järjestöllisistä palveluista vertaistarinoita muita useammin. Vertaistarinoihin vähiten tutustuneet olivat henkilöitä, jotka kokivat osallisuutensa matalaksi. Myös positiivisen mielenterveytensä matalaksi arvioineet olivat tutustuneet vertaistarinoihin muita harvemmin.

FinFamista olivat kuulleet jättäen kuitenkin syystä tai toisesta osallistumatta toimintaan erityisesti 15–44-vuotiaat henkilöt, kotiäidit ja -isät sekä opiskelijat. Vastaajista toisen asteen koulutuksen käyneet, nuorin ikäryhmä 15–44-vuotiaat, kotiäidit ja -isät sekä osallisuutensa ja positiivisen mielenterveytensä matalaksi kokeneet olivat useimmiten niitä, jotka eivät olleet kuulleet järjestöstä aiemmin.

Kyselyn avovastauksissa vastaajat kuvasivat syitä toimintaan osallistumattomuudelle. Osa ei ollut saanut tietoa palveluista ja koki, että heille ei ollut tarjottu tukea. Osa koki elämäntilanteensa sellaiseksi, että voimavaroja järjestölliseen toimintaan osallistumiseen ei ollut.

”Kyselyyn vastatessa tajusin, ettei kukaan ole koskaan tarjonnut minulle suoraan tai puolisoni kautta tukea tai apua mielenterveyskuntoutujan rinnalla elämiseen.”

Omaisten voimat ovat myös vähissä ja on mukava, kun järjestö pitää itseään koko ajan esillä. Itsekin olen miettinyt toimintaan lähtemistä, mutta niin paljon jaksamista ei ole vielä ollut. Muutamia luentoja olen kuunnellut.”

Koska järjestötoimintaan osallistuminen luo mahdollisuuksia osallisuuden subjektiivisille kokemuksille, tulee kiinnittää huomiota osallistumismahdollisuuksien monipuoliseen tarjontaan sekä toiminnasta tiedottamisen kattavuuteen ja laaja-alaisuuteen. Järjestötoiminnan tunnettavuutta on pyrittävä lisäämään eri ikäryhmissä, erilaisissa työtilanteissa olevien ja eri puolilla maata asuvien mielenterveysomaisten keskuudessa. Tutkimustulokset osoittavat, että järjestötoimintaan osallistuminen on yhteydessä myös positiivisen mielenterveyden kokemuksiin. Erilaisten toimintojen saavutettavuuteen, sisällölliseen rikkauteen, kiinnostavuuteen ja matalankynnyksen toimintaperiaatteisiin on hyvä kiinnittää huomiota.

Järjestöjen tarjoaman tuen ja toiminnan kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin osallistuminen

Kyselyyn vastanneista omaisista hieman alle neljännes koki, että heillä oli ollut mahdollisuus osallistua järjestöjen (esim. FinFami) omaisille järjestämän tuen ja toiminnan kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin. Näkemyksissä oli eroja vastaajien sosiodemografisten tekijöiden suhteen. Parhaimmaksi osallistumismahdollisuutensa toimintojen kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin kokivat 65–81-vuotiaat ja eläkkeellä olevat omaiset. Heikoimmaksi osallistumismahdollisuutensa arvioivat 15–44-vuotiaat, kotiäidit ja -isät, opiskelijat, yrittäjät ja osa-aikatyössä olevat sekä vanhempiensa kanssa asuvat ja lapsiperheiden aikuiset vastaajat. Mahdollisuus osallistua järjestöjen omaisille tarjoaman tuen ja toiminnan kehittämiseen, toteutukseen ja arviointiin oli myös yhteydessä osallisuuden kokemukseen. Henkilöt, jotka totesivat voineensa osallistua omaisille suunniteltujen toimintojen järjestämiseen, kokivat muita useammin osallisuutensa korkeaksi.

Avovastauksissaan omaiset kuvasivat osallistumisen mahdollisuuksien liittyvän erityisesti vapaaehtoistoimintaan ja kokemusasiantuntijan rooliin. Toisaalta osa koki kyselyyn vastaamisen sekä palautteen antamisen mahdollisuutena osallistua järjestöllisen toiminnan kehittämiseen, toteutukseen ja arviointiin.

”On erinomaista, että lähi-ihmisistä pidetään huolta. Uskon, että tämän tyyppinen kartoitus mahdollistaa lähi-ihmisille tuen ja avun, jota he tarvitsevat.”

Osa niistä vastaajista, joilla oli ollut mahdollisuus osallistua järjestöllisen tuen ja toiminnan kehittämiseen, toteutukseen ja arviointiin, totesi jättäneensä tämän mahdollisuuden ainakin osittain hyödyntämättä. Syyksi siihen todettiin omat voimavarat ja motivaatio. Toisaalta kaikilla ei ollut riittävästi tietoa erilaisista mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa omaisille suunnatun tuen ja toiminnan järjestämiseen.

”Voimia vievää täs tilantees…”

”Mahtavaa, jos tällä [kyselyyn vastaamalla] voi vaikuttaa omaisten tuen kehittämiseen!”

Aktiivisuus järjestöllisessä toiminnassa esimerkiksi kokemusasiantuntijan roolissa tai vapaaehtoistoimijana mahdollistaa osallistumisen järjestön tarjoaman tuen ja palveluiden kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin. Toisaalta kyselyiden toteutus ja palautteen keruu yleisemminkin mahdollistavat tuen tarvitsijoiden ja palvelunkäyttäjien näkemysten ja tarpeiden huomioimisen palveluja ja toimintaa järjestettäessä. On tärkeää luoda erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia osallistua järjestöllisen toiminnan kehittämiseen, toteutukseen ja arviointiin sekä madaltaa kynnystä tuen ja toiminnan muotoihin vaikuttamiseen esimerkiksi tiedotusta lisäämällä. Tällä tavoin mahdollistetaan myös osallisuuden subjektiivisia kokemuksia. Kyselyn avovastauksiin sisältyneet kommentit osoittavat, että kiinnostusta ja halua osallistua sekä vaikuttaa tarpeiden mukaisten palvelujen toteutukseen on.

”Enemmänkin olisin mukana, mikäli pyydettäisiin.”

TEKSTI: Marjatta Martin, tutkimuspäällikkö, Lapin yliopisto. Minna Vuorio, FinFami ry. Tutkimus on toteutettu Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa.

Kaikki mielenterveysomaisten hyvinvointitutkimuksen artikkelit  finfami.fi/hyvinvointitutkimus

Pin It on Pinterest