Mielipidekirjoitus: Mielenterveysomaisen tulee saada riittävästi tietoa läheisensä sairaudesta ja hoidosta

Psykiatriseen sairaalahoitoon tulee säännöllisesti potilaita, jotka kieltävät yhteydenoton omaisiin. Sairaudentilastaan johtuen potilas on yleensä tilapäisesti kykenemätön arvioimaan ja tunnistamaan omaa tilannettaan. Jos sairastunut on otettu hoitoon omaisten tietämättä, nämä eivät pahimmassa tapauksessa tiedä edes sairastuneen olinpaikkaa.

Omaisten tiedonsaantia sairastuneesta potilaasta rajoittaa lainsäädäntö. Akuutissa tilanteessa potilas ei aina pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan ja nykyiset salassapitosäädökset saattavat estää terveydenhuollon henkilöstöä antamasta tietoa lähiomaisille mielenterveyspotilaan olinpaikasta ja hoidosta. Hoitohenkilökunta ei myöskään aina miellä omaisia osaksi hoitoketjua ja sairastuneen läheiset saatetaan sulkea pois potilaan hoidosta kiireeseen, vaitiolovelvollisuuteen ja sairastuneen itsemääräämisoikeuteen vedoten.
On kuitenkin tärkeää, että ihmiset, joiden arkeen hoitotoimenpiteet vaikuttavat, ovat mukana hoitoprosessissa. Omainen voi esimerkiksi antaa ensihoidon kannalta tärkeää tietoa sairastuneen aikaisemmasta historiasta ennen sairastumista, jolloin hoito saadaan nopeammin hyvälle tasolle ja sairaalahoitojakso lyhenee.

Myös omaisen omaa tilannetta helpottaa huomattavasti jo pelkästään tieto siitä, että läheinen on hoidon piirissä. Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin mielestä hoitotaholla tuleekin olla lupa antaa harkintansa mukaan lähiomaiselle tietoa mielenterveyspotilaan akuutin vaiheen psykiatrisesta hoidosta. Omaiselle ei tarvitse kertoa yksityiskohtia potilaasta, vaan neuvonta voi olla hyvin yleisluontoistakin.
FinFami on tehnyt jo vuosia töitä sen eteen, että mielenterveyslain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee pohtia säädöksiä ja käytäntöjä jotka, huomioiden potilaan oikeussuojan ja lähiomaisten tiedon ja tuen tarpeen, tukisivat yhteistyötä tahdostaan riippumatta hoidossa olevan potilaan, omaisten ja terveydenhuollon henkilöstön välillä.

Läheisen psyykkinen sairastuminen on kriisi ja perheenjäsenen psyykkinen sairaus kuormittaa aina myös läheisiä. Omaisella on paljon vastuuta, mutta usein vain vähän tietoa ja tukea toimintansa pohjaksi. Epätietoisuus kuluttaa omaista ja sen vaikutukset näkyvät sekä fyysisenä että psyykkisenä pahoinvointina. Raskas tilanne voi johtaa helposti siihen, että myös mielenterveyspotilaan omainen sairastuu. Tutkimuksen mukaan lähes joka toinen mielenterveysomaisista onkin vaarassa masentua itse.

Sairastuneen läheisten huolta helpottaa, kun he saavat olla mukana potilaan hoidossa. Samalla omaiset saavat tietoa siitä, miten arjessa tulisi toimia. Omaisten kuuleminen ja tukeminen rauhoittaa perheen tilannetta ja voi lopulta säästää hoitoon käytettyä työaikaa. Aito dialogi ja onnistunut tiedonkulku hoitotahon, potilaan ja omaisen välillä on kaikkien etu.