Valitse sivu

Kun Samu Moilasen puoliso sairastui masennukseen, Samu olisi kaivannut apua ja neuvoja myös itselleen.  – Psyykkisesti sairastuneen omaisten tilanne pitäisi tunnistaa paremmin ja heille pitäisi tarjota konkreettista apua. Omainen kaipaa tietoa, mutta myös mahdollisuutta käydä läpi läheisen sairauden herättämiä tunteita, Samu sanoo.

Miten sinä jaksat? Miten koet läheisesi sairauden? Muistathan, että läheisen psyykkinen sairaus vaikuttaa koko perheeseen? Tiesitkö, että mielenterveysomaiset voivat uupua ja sairastua itsekin?

Näitä kysymyksiä siilinjärveläinen Samu Moilanen, 34, toivoisi, että psyykkisesti sairastuneen hoitajat ja lääkärit esittäisivät sairastuneen puolisolle.

Samoja kysymyksiä hän olisi toivonut esitettävän itselleenkin, kun hänen puolisonsa sairastui vaikea-asteiseen masennukseen.

– Lääkärikäynneillä keskityttiin sairastuneeseen ja häntä hoidettiin hyvin, mutta minun tilannettani ei vastaanotolla tunnistettu, Samu kertoo.

Yhden perheenjäsenen psyykkinen sairaus on kriisi koko perheelle ja lähiomaisille. Vaikka aluksi vain Samun puoliso sairasti, myös Samulle elämä oli vuodesta toiseen pitkälti vain selviytymistä. Lopulta myös Samu kävi läpi lyhyen masennusjakson.

 

SAMUN PUOLISON OIREET tulivat esiin ensimmäisten lasten syntymän jälkeen.

– Kumpikaan ei tajunnut, että kyse oli mielenterveysongelmasta. Kaiken väsymyksen keskellä luulimme, että väsymys, uupumus ja ahdistus vain kuuluivat pikkuvauva-arkeen.

Aina töistä tullessaan Samu oli päävastuussa lastenhoidosta. Hän on ensihoitaja ja tekee vuorotyötä 24 tunnin vuoroissa.

– Lasten vauva-aikana hoidin muun muassa yösyötöt ja yöheräämiset, sillä puolisolle ne olivat hänen oireilunsa vuoksi todella rankkoja. Heräily oli hyvin rankkaa myös minulle, sillä vuorotyöläisenä olisin todella tarvinnut lepoa lepopäivänä.

 

KUN PUOLISO sai masennusdiagnoosin, Samu oli toiveikas: nyt elämä helpottaisi.

– Otin tsemppiasenteen. Alkuun oletin, että puolison sairaus aiheuttaisi minulle lähinnä enemmän tekemistä.

Todellisuus on ollut toista.

– Olin kyllä tiennyt, että kuntoutuminen kestää kauan, mutta meillä toipumisprosessi on ollut pitkä ja kestänyt useita vuosia.

Olen yksin vastuussa koko perheestä. Niin Samu on pitkin matkaa kokenut tilanteen. Se on mielenterveysomaisena raskainta.

– Sairastuneen puolisona ei voi täysin luottaa siihen, että toinen ottaisi koppia perheen arjesta, kun itsellä on heikko hetki, Samu kuvailee.

 

ALKUUN SAMU ISTUI puolisonsa mukana hoitokäynneillä. Hoitohenkilökunta suhtautui Samuun hyvin, mutta pääosin mies oli heille kuin ilmaa. Omaisen jaksaminen otettiin esille vain ohimennen yksittäisiä kertoja.

– Minäkin olin tietyllä tavalla potilas. Olisin toivonut enemmän apua, Samu sanoo.

Terveydenhuollosta olisi voinut antaa konkreettisia neuvoja. Esimerkiksi tällaisia: Sinäkin tarvitset ja voit hakea apua. Soita ja varaa itsellesi keskusteluaika sairaanhoitajalle tai lääkärille. Tutustu FinFamin toimintaan, se tarjoaa apua psyykkisesti sairastuneen läheiselle.

 

VUOTTA 2017 SAMU kutsuu nimellä annus horribilis, kamala vuosi.

Tuolloin puolison sairaus paheni ja Samun oma jaksaminen oli äärirajoilla.

– Tuntui, että annan 110 prosenttia itsestäni perheen ja puolison hyvinvointiin, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Se herätti.

Samu alkoi hakea tietoa mielenterveysomaisille suunnatuista palveluista ja löysi FinFamin verkkosivut.

Hän otti yhteyttä järjestöön ja alkoi käydä omaisneuvonnassa, joka on omaistyöntekijöiden tarjoamaa maksutonta keskustelutukea psyykkisesti oireilevien tai sairastuneiden omaisille ja läheisille. Neuvonnassa omaisella on mahdollista käydä läpi sen hetkistä elämäntilannettaan sairastuneen läheisenä.

– Kun puoliso sairastuu psyykkisesti, omainen kaipaa tietoa, mutta myös mahdollisuutta käydä läpi läheisen sairauden herättämiä tunteita. Omaisneuvonnassa uskalsin ensimmäisen kerran tuoda esille omia vaikeita tunteitani kuten voimakasta turhautumista, pettymystä ja jopa suuttumusta puolisoa kohtaan. Tunteet ovat luonnollisia reaktioita vaikeaan tilanteeseen, mutta ne tuntuivat epäreiluilta ja koin syyllisyyttä tunteistani.

Samu aloitti myös FinFamin psyykkisesti sairastavien puolisoille tarkoitetussa suljetussa vertaisryhmässä. Erityisesti vertaisten keskustelut osoittautuivat isoksi avuksi.

– Ryhmässä saatetaan sanoa aika rajuja asioita omasta puolisosta, jotka menevät välillä mustan huumorin puolelle. On puhdistavaa, kun toiset nyökyttelevät, että heillä on ihan samoja tunteita.

 

FINFAMIN OMAISNEUVONNAN ja vertaisryhmän kannustamana Samu hakeutui työterveyshoitoon puhumaan perheen tilanteesta. Siellä omaistilanne otettiin vakavasti.

– Ymmärrettiin, kun mainitsin, että nukkumisen ja fiilisten kanssa on vaikeaa.

Työterveyshoito auttoi myös silloin, kun Samun oma mieliala alkoi mennä huonompaan.

– Puolisen vuotta sen jälkeen, kun olimme päässeet pahimman yli, minulle alkoi tulla ahdistusta ja ikään kuin posttraumaattista stressireaktiota. Sairastuin lievään masennukseen.

Samu haki määrätietoisesti terapiaa ja sai lääkäri lähetteen Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.

– Kävin terapiassa noin vuoden. Se oli minulle merkittävä asia.

 

FinFamin Labyrintti-lehdessä 3/2021 mielenterveysomainen Samu Moilanen istuu kuvassa kivellä metsässä _Kuva Petra Tiihonen

 

JÄLKIKÄTEEN SAMU ON pohtinut, että oma sairastuminen olisi voinut olla estettävissä, jos puolison hoitotahot olisivat tunnistaneet ja ottaneet omaistilanteen puheeksi hyvissä ajoin.

Hän kuitenkin ymmärtää hoitohenkilökunnan haasteet. Voi olla vaikeaa tasapainotella sairastuneen ja hänen omaisensa avuntarpeen välillä.

– Lääkärit ja hoitajat vaihtuvat koko ajan, ja heillä on toki aina rajallinen vastaanottoaika. Jos siinä aletaan käydä läpi omaisen asioita, aika on pois puolisolta.

Samu on huomannut, että hyvin tavallisesti psyykkisesti sairastuneen omaiset vähättelevät omaa avuntarvettaan.

– Läheisen sairaus vaikuttaa itseen aina, mutta sitä ei välttämättä heti ymmärrä. Usein kun kohtaan työssäni esimerkiksi psykoosissa olevan ihmisen, kysyn myös hänen läheiseltään, miten sinä jaksat. Hän vastaa, että ei tässä mitään, ihan hyvin.

Omainen saattaa myös suojella sairastunutta, eikä halua vaivata sairastuneen hoitotahoja omilla asioillaan.

– Omaisen kuormittuminen voi tuoda sairastuneelle lisää ahdistusta ja syyllisyyttä.

 

PUOLISON SAIRASTUESSA SAMU olisi kaivannut myös neuvoja siihen, miten puhua pienille lapsille äidin sairaudesta.

Myös Samun puoliso on sairaanhoitaja. Hoitoalan tuntemuksesta oli hyötyä, kun he kertoivat lapsille mielenterveysongelmasta. Lasten tukeminen olisi silti pitänyt ottaa paremmin huomioon.

– Neuvolasta tai mielenterveyshoidosta voitaisiin tarjota materiaalia, jossa kerrottaisiin, miten asioita voi kertoa lapselle ikätason mukaisesti.

Lastenhoitoon liittyvää apua terveydenhuollosta kyllä tarjottiin ja järjestettiin.

– Sosiaalityöntekijä kävi auttamassa meillä kotona, kun kuopuksemme oli vauva. Koimme, että meille siitä oli vain vähän hyötyä. Valitettavasti meille ei ollut rentouttavaa, että vieras ihminen on lasten kanssa puistossa tai siivoaa kotiamme. Jollekin toiselle perheelle se olisi varmasti ollut hyvä apu.

 

PARAS TUKIMUOTO PERHEELLE oli Samun mielestä suomalainen julkinen päivähoitojärjestelmä ja nimenomaan subjektiivinen varhaiskasvatus, jossa lapset saavat täyspäiväistä hoitoa vanhempien työ- ja elämäntilanteesta riippumatta.

– Kun saimme pienet lapset päivähoitoon, se vei perheemme kuormitusta pois. Hoitoa on aina järjestynyt sen mukaan, mikä meillä on ollut tarve ja myös hyvin nopealla aikataululla.

Päivähoitoon on myös kerrottu heti, että äidillä on masennus.

– Perheemme tilanne on ymmärretty hyvin ja siitä on puhuttu päiväkodin varhaiskasvatuskeskusteluissa. Päiväkodin arjessa voisi silti kysellä enemmänkin kodin kuulumisia, varsinkin, jos tiedetään, että vanhemmilla on mielenterveysongelmia, Samu pohtii.

Samu kehuu myös Kuopion ensikotiyhdistystä, josta puoliso löysi ryhmän haastavissa tilanteissa oleville pienten lasten vanhemmille. Yhdistyksen järjestämä kesäleiri tarjosi hyvää tukea koko perheelle.

 

SAMU JA HÄNEN PUOLISONSA kertovat nykyisin sairaudesta avoimesti. Avoimuutta on pitänyt kuitenkin opetella.

– Alkuvaiheessa meidän kummankin täytyi pureskella diagnoosia ja kerroimme siitä vain harvoille. Emme halunneet salailla, enemmänkin pelkäsimme muiden reaktioita.

Työpaikallaan Samu rohkaistui kertomaan puolison sairastumisesta vasta kun perheen pahimmat ajat olivat ohi.

Esihenkilö on ollut ymmärtäväinen. Työajan joustot ovat järjestyneet nopeallakin aikataululla, kun tarvetta on ollut.

– Sain esimerkiksi päätöksen osa-aikaisesta työajasta parissa päivässä, kun puoliso sai päätöksen intensiivisestä hoidosta ja minun piti olla kotona pyörittämässä arkea. Mielenterveysomaiselle olisi ylipäätään todella hyvä tuki, jos työaikaa voisi vaihdella kotitilanteen mukaan, Samu toteaa.

Samun mielestä olisi hyvä, että työpaikoilla – ja muissakin yhteisöissä – puhuttaisiin avoimemmin vaikeista kotitilanteista ja mielenterveyden ongelmista.

Kaikki omaiset eivät ehkä halua puhua, mutta asioiden peittely voi vain kuormittaa lisää. Avoimuus voisi hälventää tabuja aiheen ympärillä ja paljastaa, että monilla on aiheesta kokemusta.

 

PAHIMMAT AJAT OVAT takanapäin. Psykoterapia auttoi Samua ymmärtämään itseä ja antoi myös työkaluja mielenterveyspotilaan omaisena olemiseen. FinFamin tutulle työntekijälle on voinut soittaa, jos jokin asia on vaivannut mieltä.

– Omaisen roolissani voi sanoa, että minun elämäni on niin normaalia kuin mielenterveysomaisena voi olla. Puolison sairaus ei vaikuta omaan elämääni sen enempää. Hänenkin tilanteensa on tasaisempi, Samu kertoo.

Moniin mielenterveysongelmiin liittyy aaltoilu. Sitä ei tiedä, mikä on tilanne vaikkapa kahden vuoden päästä. Mielenterveysomaisena pitää koko ajan varautua takapakkeihin.

– Olen kipuillut sitä, mutta hyväksynyt asian pikkuhiljaa. Päivä kerrallaan tässä mennään.

Omista kokemuksista on hyötyä myös ensihoitajan työssä.

– Kun töissä tulee vastaan mielenterveystehtävä, kehotan mielenterveyspotilaan omaista pitämään itsestään huolta ja vinkkaan heille FinFamin nettisivuista. Apua saa, kun sitä rohkaistuu pyytämään.

 

TEKSTI Elina Jäntti

KUVAT Petra Tiihonen

Lisätiedot ja yhteydenotot

Marika Finne
Marika Finne

Asiantuntija, viestintä

p. 045 844 0135
marika.finne
@finfami.fi

Pin It on Pinterest