“Ollaan aika rohkeasti kokeiltu kaikkea uutta ja erilaista”

FinFami Uusimaalla on listoillaan noin 40 aktiivista vapaaehtoista. He saavat vapaasti valita, millaisiin asioihin panostavat.

Yksi suosituimmista tehtävistä on kokemusasiantuntijan rooli. Siinä vapaaehtoiset ovat yhdistykselle korvaamattomia, ja se on myös osa-alue, johon yhdistyksessä panostetaan ja johon vapaaehtoisia koulutetaan.

– Tällainen vapaaehtoistyö antaa meille myös tietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu. Lisäksi helpottaa työtämme, kun vapaaehtoiset osallistuvat erilaisiin tapahtumiin tai ohjaavat omaisryhmiä, sanoo Leif Berg.

Berg työskentelee FinFami Uusimaan toiminnanjohtajana.

FinFami Uusimaahan yhteydessä olevat omaiset voivat tilata tuki- ja neuvontapalvelun lisäksi kokemusasiantuntijatapaamisen. Leifin mukaan useimmat omaiset valitsevat sentyyppisen vapaaehtoisen, jolla on kokemusta samankaltaisesta tilanteesta kuin heillä.

– Kokemusasiantuntijatapaaminen on meille hyvin tärkeää toimintaa ja paljon käytetty palvelu.

Ensimmäinen tapaaminen on aina FinFami Uusimaan tiloissa, mutta sen jälkeen vapaaehtoinen ja omainen voivat sopia aikataulut keskenään ja tavata, kun heille parhaiten sopii – joko yhdistyksen tiloissa tai muualla.

Se, miten yhdistys Leifin mukaan haluaisi vapaaehtoisia hyödyntää, ovat tulevien hyvinvointialueiden edustajistot. FinFamin äänen olisi tärkeä kuulua niissä, mutta työntekijät eivät repeä kaikkiin työryhmiin. Siinä kaivattaisiin vapaaehtoisten apua.

– Mietimme tälläkin hetkellä, miten saisimme omaisia edustajiksi eri työryhmiin. Työryhmiä on paljon, ja Uusimaa on suuri alue. Yhdistys voisi mielestäni tukea vapaaehtoisia tällaisiin työryhmiin, ja he edustaisivat yhdistystä näissä tapaamisissa.

Vapaaehtoisilla on paljon sellaista kokemusta ja tietämystä, jota työntekijöillä ei ole; yksi tärkeimmistä on, miten omaista voi huomioida kaikista parhaiten.

Siinä vaiheessa, kun vertaistukitoiminta ei vielä ollut niin vakiintunutta, sairaalat ja avohoidon yksiköt kääntyivät FinFamin puoleen aina, kun heillä oli tarvetta omaisten tuelle ja vertaistuelle.

– Nykyään sairaaloilla ja avohoidon yksiköillä on usein omat omaiskokemusasiantuntijat, joihin he ovat suoraan yhteydessä.

Omaisten vapaaehtoistoiminta alkoi kehittyä niihin aikoihin, kun omaisjärjestöt perustettiin. FinFami Uusimaa ry perustettiin vuonna 1988, mutta vanhin kaikista omaisten järjestöistä on Turun yhdistys, joka perustettiin neljä vuotta aiemmin.

FinFami Uusimaa ry:ssä omaisten vapaaehtoistoimintaa on kokeiltu monella eri tavalla: omaiset ovat kertoneet kokemuksistaan terveydenhuollon ammattilaisille erilaisissa tilaisuuksissa, on järjestetty erilaisia vapaaehtoisten ohjaamia ryhmiä ja yhdistyksen alkuvaiheessa kokeiltiin jopa omaisten päivystävää puhelinta.

– Ollaan aika rohkeasti kokeiltu kaikkea uutta ja erilaista, vaikka osa toiminnasta onkin lopahtanut matkan varrella. Mutta aina yhdistyksen toimintaan on kuulunut vapaaehtoistyö. Pari vuotta sitten otimme käyttöön tämän yksilötapaamisen, jossa omainen ja kokemusasiantuntija kohtaavat.

FinFami Uusimaalla yhdellä työntekijällä on vastuualueena vapaaehtois- ja kokemusasiantuntijatoiminta, jota hän koordinoi. Vapaaehtoisille järjestetään myös omia tapaamisia sekä työnohjausta ja virkistystä.

Leif kertoo, että omaisilta on tullut toiveita liittyen muun muassa edunvalvontaviestintään ja siihen, millä tavoin omaisia voisi auttaa kriisin keskellä. Toiveet muokkaavat vapaaehtoisten koulutusta ja sitä, miten heitä voidaan vapaaehtoistyössä tukea.

– Aika usein kyselemme omaisilta, olisiko heillä kiinnostusta tehdä tämäntyyppistä työtä. Eli tilanne ei ole se, että vapaaehtoisia tulisi ovista ja ikkunoista. Lisäksi aluekohtaista vaihtelua on paljon. Joillekin paikkakunnille kerääntyy useampia innokkaita vapaaehtoisia, kun taas toisilla paikkakunnilla heitä voi olla vaikeampaa löytää.

Leif muistuttaa, että vapaaehtoisia pitää myös ohjata ja kouluttaa, ja se on yhdistyksen vastuulla.

– Esimerkiksi omaisten ryhmän ohjaaminen vaatii vapaaehtoiselta paljon.

Vapaaehtoisilla on kuitenkin paljon sellaista kokemusta ja tietämystä, jota työntekijöillä ei ole; yksi tärkeimmistä on, miten omaista voi huomioida kaikista parhaiten.

Vapaaehtoisuus vaatii myös siinä mielessä paljon, että yleensä omaisena oloon liittyvät kokemukset ovat vaikeita ja kuormittavia.

– Vapaaehtoisena toimiminen voi olla hyvinkin raskasta. Se muistuttaa koko ajan siitä, missä tilanteessa henkilö on itse ollut. Jossakin vaiheessa omaisroolista olisi hyvä luopua ja antaa itselleen niin sanotusti oikeus elää omaa elämää. Vapaaehtoistoiminnassa voi olla se huono puoli, että me tavallaan koko ajan muistutamme omaista tämän omaisroolista.

Leif Berg kertoo päätyneensä FinFami Uusimaahan töihin vähän vahingossa.

– Tein vielä lastensuojelutyötä, kun veljeni sairastui 1990-luvun alussa skitsofreniaan. Silloin kiinnostuin enemmän näistä asioista. Toki myös toinen vanhempani oli järjestöihminen, joten tunsin järjestömaailman sitä kautta.

Leif muistelee, että FinFami Uusimaa ry oli ensimmäinen omaisten järjestö, joka sai STEA:n, eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen, rahoitusta juuri siitä syystä, että toiminnassa olevien omaisilla oli tietoa ja ymmärrystä hakea STEA:lta toiminta-avustusta.

– Minulta kysyttiin 1990-luvun alussa, enkö voisi tulla tekemään hommia edes puoleksi vuodeksi – organisoimaan toimintaa, että se saataisiin käyntiin. Siitä puolesta vuodesta on nyt 33 vuotta.

Ajat olivat silloin hyvin toisenlaiset, Leif sanoo. STEA rahoitti ennakkoluulottomasti myös uusia hankkeita, ja niitä pohdittiin välillä myös yhdessä rahoittajan kanssa

– Silloin perustettiin erilaisia asumisyksiköitä ja palvelukoteja. Muun muassa helsinkiläisille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja asumispalveluita tarjoava Niemikotisäätiö, joka perustettiin vuonna 1983, kehitteli tuolloin asumisyksiköitä Helsingissä. STEAsta saatettiin laittaa viestiä, että tämän kaltaiselle palvelulle olisi lisätarvetta, voisitteko miettiä siihen ratkaisua.

Leif kehuu FinFamia ”järjettömän hienoksi työpaikaksi”, jossa hän on saanut nähdä, mihin mielenterveysomaisten palvelut ovat kehittyneet. Hän kertoo vierailleensa suunnilleen kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa, ja on saanut valtakunnallisesti tutustua siihen, miten asiat hoituvat eri paikkakunnilla.

– Lisäksi olen ollut mukana tekemässä kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksi Ruotsin kanssa on ollut tiivistä. Vaihdoimme paljon ideoita muiden maiden kollegoiden kanssa. Siinä pääsi näkemään aitiopaikalta, mitä psykiatrinen työ on Euroopassa.

Leifin mukaan Pohjoismaissa mielenterveysongelmiin ja omaisten rooliin liittyvät ongelmat ovat pääsääntöisesti samankaltaisia. Kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään kaikissa Pohjoismaissa.

1990-luvulta asti FinFamin kautta kontaktoidut omaiset ovat kertoneet ja kuvailleet erilaisissa seminaareissa hoitohenkilökunnalle, mitä he olisivat tarvinneet ja miten heitä voisi hyödyntää omaistensa hoidossa.

Alalla on ollut nähtävissä myös toisenlaista kehitystä: rahahanat ovat tiukentuneet, byrokratian osuus on kasvanut ja kaikkea pitää pystyä mittaamaan.

– Veikkauksen rahapelimonopolin purkaminen tulevina vuosina vaikuttaa isosti FinFamin kaltaisten järjestöjen avustukseen. Siinä on paljon miettimistä, miten avustukset tulevaisuudessa jaetaan. Nykyään on myös paljon rajatumpaa, mihin rahoja myönnetään. Se tulee varmasti näkymään jatkossa, varsinkin STEA:n yhdistyksille jaettavien projektiavustusten myöntämisessä.

Leif ei uusjakoa enää näe, sillä hän siirtyy ensi vuonna eläkkeelle.

Ei hän silti katso tulevaisuutta pessimistisesti: parempaan on menty koko ajan.

– Perhetyö ja omaisten rooli on alettu nähdä. Samoin hoitopolitiikka on muuttunut pikkuhiljaa, sillä nykyään pitää kuunnella asiakasta.

TEKSTI Laura Koljonen
KUVAT Vilho Malmi