Valitse sivu

Anniina Rauhala kirjoitti huolestaan omaisten tiedonsaantiin liittyen (HS Mielipide 21.5.2022). Vuoropuhelu on tärkeää, kun perhekeskeisiä mielenterveyspalveluja kehitetään.

Tärkeintä on, että psyykkisesti sairastunut saa apua ja hyvää hoitoa ajoissa. Mielenterveyspalveluissa aito dialogi ja onnistunut tiedonkulku hoitotahon, potilaan ja omaisen välillä on kaikkien etu. Keskustelua ja yhteistä ymmärrystä tulee edistää potilaan oikeuksia kunnioittaen.

Hoitava taho voi keskustella potilaan kanssa siitä, miten ja miksi yhteistyö omaisten kanssa on hyödyllistä, ja mitä tietoja omaiselle voi antaa. Yksityiskohtaisen tiedon sijasta neuvonta voi olla hyvin yleisluontoistakin. Oikea tieto läheisen sairaudesta helpottaa huolestuneen ja hämmentyneen omaisen oloa ja hänen suhtautumistaan tilanteeseen.

Mikäli sairastuneen perheessä on alaikäisiä lapsia, heidän kasvuaan ja kehitystään suojaa ikätasoisen tiedon saaminen vanhemman sairaudesta. Mielenterveyspalveluissa lapselle on varmistettava mahdollisuus puhua asiasta luotettavan aikuisen kanssa.

Sairaudentilastaan johtuen potilas voi olla tilapäisesti kykenemätön arvioimaan omaa tilannettaan. Potilaan etukäteen kirjoittama hoitotahto helpottaa näissä tilanteissa. Hoitotahdossa potilas voi mm. nimetä ne henkilöt, joille voi antaa tietoja sairauden akuutissa vaiheessa. Aina tämä ei kuitenkaan toimi saumattomasti: joskus potilas voi oman hoitotahtonsa vastaisesti sairauden akuutissa vaiheessa kieltää tietojen antamisen omaiselleen.

Mielenterveyspalveluissa tulee kuulla omaisia, joilla on tietoa sairastuneen elämästä ja toimintakyvystä arjessa, mutta myös voimavaroista ja kiinnostuksen kohteista. Nämä tiedot auttavat hoitotahoa tukemaan sairastuneen toipumista. Hoitotaho voi huomioida omaisen antaman tiedon osana tilannearviota. On selvää, että lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina hoitotaho yhdessä potilaan kanssa.

Perheenjäsenen psyykkinen sairaus vaikuttaa aina myös läheisiin. Esimerkiksi läheisen itsetuhoisuus tai psykoottisuus tuovat omaisen elämään hätää, huolta ja valvontavastuuta. Omainen ei pysty elämään täysipainoista elämää silloin, kun hän ei tiedä, onko sairastunut saanut apua vai onko hän heitteillä. Epätietoisuus kuluttaa ja sen vaikutukset näkyvät sekä fyysisenä että psyykkisenä pahoinvointina.

Usein omaisten oletetaan kantavan vastuuta sairastuneen tukemisesta. Omaiset kaipaavat tietoa siitä, miten arjessa ja vaikeissa tilanteissa tulisi toimia. Omaisella on paljon vastuuta, mutta monesti vain vähän tietoa ja tukea toimintansa pohjaksi. Kuormittava elämäntilanne voi johtaa siihen, että myös mielenterveyspotilaan omainen sairastuu. Tutkimusten mukaan omaisista lähes puolet on vaarassa masentua itse.

Hoitohenkilökunta ei aina miellä omaisia osaksi hoitoketjua ja omaiset saatetaan sulkea pois potilaan hoidosta kiireeseen, vaitiolovelvollisuuteen ja sairastuneen itsemääräämisoikeuteen vedoten. On kuitenkin tärkeää, että ihmiset, joiden arkeen sairastuminen vaikuttaa, ovat riittävällä tasolla mukana läheisensä hoidossa.

Yksityiskohtaisten potilastietojen sijasta omaisen hätää ja huolta vähentää jo tieto, että tärkeä ihminen on hoidossa ja turvassa. Yhtä tärkeää palveluissa on huomioida omaisen oma hyvinvointi ja tarjota tukea kuormittavassa tilanteessa.

Allekirjoittajat:

Minna Vuorio, toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry
Silja Lampinen, kehittämispäällikkö, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry
Milla Roos, toiminnanjohtaja, Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry

Lisätiedot ja yhteydenotot

Minna Vuorio
Minna Vuorio

Kehitysjohtaja

p. 045 800 4903
[email protected]

Pin It on Pinterest