Miltä tuntuu, kun huoli läheisen mielenterveydestä painaa? Miksi tilanteesta on vaikea puhua? Miten huolta voi helpottaa? FinFami kokosi yhteen työikäisten usein esittämiä kysymyksiä silloin, kun läheinen oireilee psyykkisesti.
Läheisen mielenterveyden haasteet vaikuttavat aina lähipiirin elämään. Seuraavassa tavallisimpia työssäkäyvien esittämiä kysymyksiä, jotka nousevat usein esiin omaisneuvonnassa. Omaisneuvojan Q&A -kysymyksiin vastasivat FinFami Satakunnan työntekijät.
1. ”Miten mä kertoisin mun työpaikalla meidän perheen tilanteesta? En haluais osaamattoman työntekijän leimaa, ku oon vaan niin uupunut, etten aina pysy ajan tasalla töineni.”
Moni mielenterveysomainen uupuu raskaan arjen keskellä. Uupunut mieli ei aina jaksa antaa parastaan työssä, jos esimerkiksi joutuu valvomaan öitä huolissaan tai perheenjäsenen sairaus on epävakaassa tilassa. Uupumus on ymmärrettävää ja luonnollista.
Moni omainen pelkää kertoa asiasta ystäville, tuttaville tai työpaikalla, koska pelkää tulevansa leimatuksi. Uupuminen on merkki siitä, että voit tarvita sairaslomaa, joten voit mennä juttelemaan tilanteestasi työterveyshoitajan kanssa. Hänen kanssaan voit myös pohtia, miten kertoisit asiasta esimiehellesi. He ovat kumpikin vaitiolovelvollisia, joten voit itse päättää, miten haluat edetä asian kanssa työpaikallasi.
Olemme huomanneet, että kun yksi kertoo työpaikalla avoimesti omasta tilanteestaan, muutkin ovat rohkaistuneet tekemään samoin. Monesti työyhteisössä huomataan, että jollakin työkaverilla ei ole asiat hyvin, mutta usein pelätään kysyä, kuinka voit, jos asiaa huoleen ei olekaan.
Suunnitellusti kerrottu asia voi antaa ymmärrystä työyhteisöltä ja selkeyttää tilannetta. Omasta omaistilanteesta kertomiseen on mahdollista pyytää tukea terveydenhoitajalta: voitte esimerkiksi yhdessä ottaa yhteyttä oman alueesi FinFami-yhdistykseen, josta voit saada asiantuntijan kertomaan yleisesti siitä, minkälaista on elää perheessä, jossa perheenjäsen on sairastunut psyykkisesti ja miten se vaikuttaa myös sairastuneen läheisiin. Suosittelisin sinulle myös FinFamien tarjoamaa omaisneuvontaa, jossa voisit purkaa tunteitasi.
2. ”Miten pienille lapsille voi kertoa heidän isänsä psyykkisestä sairaudesta, niin et lapset ei hätäänny?”
Tärkeintä on muistaa kertoa lapsille asiasta heidän ikänsä huomioiden. Lapset aistivat hyvin kodin ilmapiirin ja tekevät tarkkojakin huomioita perheenjäsenistä tai siitä, jos jokin asia ei olekaan samalla tavalla kuin ennen.
Ensin voit kysyä lapselta, onko hän huomannut isässä jotain erilaista kuin ennen. Jos lapsi tuottaa itse huomioitaan, hänelle voi lähteä selittämään asiaa niiden kautta. Tai antaa itse esimerkkejä isän muuttuneesta käyttäytymisestä, jotta lapsi ymmärtää eron. Lapsi voi myös kokea asiasta surua, jolloin vanhemman tehtävä on lohduttaa. Tärkeää on myös se, että lapsi tietää, että muutos isässä ei johdu mistään, mitä hän on tehnyt tai sanonut.
Lapset ovat erilaisia siinä, miten paljon tietoa he tarvitsevat kokeakseen asian käsitellyksi ja olonsa turvalliseksi. Siksi asiaa saattaa olla hyvä palastella pienimpiin osiin. Lapset voivat myös haluta palata asiaan aina silloin tällöin. Tämä vaatii vanhemmalta herkkyyttä huomata, milloin asia painaa lapsen mieltä.
Lapselle on myös tärkeää viestittää, että tästä tilanteesta selvitään yhdessä ja että lapsi voi kysyä asiasta milloin haluaa. Apua puheeksi ottamiseen voit kysyä FinFami-yhdistyksistä. FinFamien omaisneuvonnan työntekijät auttavat aikuisia löytämään oikeat tavat puhua asiasta lasten kanssa. Lasten kanssa voi myös tulla tapaamaan työntekijöitä ja isommat lapset voivat halutessaan jutella työntekijöiden kanssa kahden kesken.
3. ”Poika on käynyt psyykkisen oireilun takia lääkärissä, muttei suostu puhumaan mulle mitään. Miten mä saan sen puhumaan?”
Mielenterveysomaiset kertovat usein, etteivät he saa sairastuneelta itseltään tietoa hänen tilanteestaan. Joskus tilanne voi olla sellainen, ettei sairastunut kykene kertomaan asiasta läheisilleen.
On myös niin, ettei ketään voi pakottaa puhumaan, jos tämä ei tahdo. Tämän vuoksi asiaa on mietittävä siitä näkökulmasta, mitä sairastuneen läheinen itse voi tehdä.
Usein omaiset eivät tiedä, miten ottaa vaikeita asioita puheeksi sairastuneen kanssa. Kuitenkin kun asiaa lähdetään yhdessä pohtimaan, sairastuneen läheisillä on usein jo tietoa siitä, mitä tapoja he ovat kokeilleet ja minkälainen lähestymistapa toimii tai ei toimi.
FinFamin omaisneuvonnan työntekijän kanssa voit käydä läpi keskustelun avausta tai tapaa kohdata sairastunut, jos et ole varma, miten asian ottaisi puheeksi. Ulkopuoliselta voit saada vinkkejä, miten asian voi sanoa niin, ettei säikäytä toista tai saa häntä puolustuskannalle.
Toiset kirjoittavat kirjeen ja toiset löytävät arjesta otollisia hetkiä ottaa asia lempeästi puheeksi. Tärkeää on, että sanoittaa omat huomionsa ja sen, miltä itsestä tuntuu ja mikä itseä pelottaa sekä sen, miksi tiedon saaminen ja asioista avoimesti puhuminen auttaa omaista ymmärtämään ja käsittelemään asiaa.
Suosittelemme usein, että omainen pohtii asiaa ensin ammattilaisen tai omaisneuvonnan työntekijän kanssa, jotta hän saa purettua omia ahdistuksen, vihan, syyllisyyden ja tuskan tunteita voidakseen puhua empaattisesti ja rauhallisesti sairastuneen läheisensä kanssa.
Omaisneuvonnassa voit myös keskustella siitä, minkälaisia tunteita voi herättää tilanne, jos poika ei edelleenkään halua kertoa sinulle tilanteestaan.
4. ”Voinko kertoo mun tunteista mun sairastuneelle vaimolle?”
Sairastunut läheinen voi olla omasta mielestään täysin terve, jolloin hänen on vaikea ymmärtää omaisen tunteita.
Voi myös olla, että sairastunut kokee niin suurta häpeää ja syyllisyyttä sairastumisestaan, ettei kykene ottamaan vastaan omaisen tunteita tai tietoa siitä, että omainen on hakenut itselleen apua.
Asioiden esittäminen ja omista tunteistaan puhuminen saattaa vaatia ensin omien tunteiden purkamista, vaikka vertaistukiryhmässä. Vertaistukiryhmät auttavat omaisia myös tunteidensa käsittelemisessä ja niissä kuulee muilta samanlaisissa tilanteissa olevilta vertaisilta heidän kokemuksiaan.
On myös tapahtunut niinkin, että sairastunut itse on huolissaan läheistensä jaksamisesta ja toivoo, että omaiset saisivat apua itselleen.
Huoli ja tunteet ovat siis usein molemminpuolisia. Jos sairastuneelta on mahdollisuus kysyä, mitä hän toivoisi läheiseltä ja haluaako hän kuulla, miltä omaisesta tuntuu, kysy häneltä. Jos tilanne on epävakaa, etkä ole varma, voitko jakaa tunteitasi sairastuneen kanssa, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään FinFamiin ja tiedustella vertaistukiryhmiä tai omaisneuvontaa, jossa pääset purkamaan omaa tunnetaakkaasi.
5. ”Miks mulla on edelleen uupunut olo, vaikka mun kakssuuntaseen sairastunu kumppani on päässy hoitoon?”
Kriisitilanteissa voi tuntua, ettei ole tilaa, aikaa eikä tai paikkaa tuntea omia tunteitaan. Silloin joutuu selviytymään päivästä joskus jopa hetkestä toiseen. Läheisen akuutti hätä on ensisijainen ja omaisen omien tunteiden käsitteleminen voi siirtyä myöhemmäksi. Kun niin sanottu vaara on ohi, omaiselle tulee tilaa, aikaa ja paikka kokea omat tunteensa: huoli, pelot ja ahdistus, suru ja turhautuminen.
Rankat kokemukset ja varuillaan oleminen kuluttavat. Uupumus on siis luonnollinen reaktio epänormaaliin tilanteeseen. Myös sairastuneen läheinen tarvitsee niin sanottuja hengähdystaukoja, jonka aikana kerää taas voimia jatkaa eteenpäin.
Joskus omaiset ja läheiset saattavat tarvita apua niiden keinojen löytämiseksi, joilla voivat ylläpitää omaa hyvinvointiaan ja mielenterveyttään, etenkin kriisin keskellä.
Psyykkisesti oirehtivien omaisilla on oikeus pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta ja voida hyvin läheisen sairaudesta huolimatta. FinFami-yhdistysten työntekijöiden kanssa voit keskustella omaa jaksamista ylläpitävistä keinoista tai esimerkiksi osallistua mielenterveysomaisille ja -läheisille tarkoitetuille kursseille, joissa keskitytään omaisten hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Sinä voit itse päättää, minkälaista apua tarvitset.
Lisätiedot ja yhteydenotot
