Omalla äänellä

Ujo, seinän viereen hakeutuva tyttö. Sellaisena laulaja Milana Misic muistaa itsensä lapsena. Nyt laulaja istuu punaisessa nojatuolissa suositussa helsinkiläiskahvilassa, ja kertoo omaa elämäntarinaansa. Ujouden tilalla loistaa avoimuus.

Milana haluaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

– Mielestäni pahempaa ihmiselle on pitää yllä suurta sirkusta, naamiota. Se syö sen ihmisen ja lähipiirinkin. Minun mielestäni heikkoutta ei ole sanoa, että olet välillä tosi särkynyt, Milana toteaa ja katsoo vakavana silmiin.

Merja Asikaisen toimittama Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä -kirja (Like 2018) ilmestyi huhtikuussa. Omaisen näkökulmasta kirjoitetussa teoksessa Milana käy läpi elämäänsä ja kasvamistaan epävarmuuden, väkivallan ja alkoholismin ympäröimänä.

Vaikka Milana peräänkuuluttaa avoimuutta, niin etukäteen kirjaprojekti epäilytti häntä. Pyyntöjä kirjan kirjoittamiseen oli tullut jo aiemminkin.

– Olin miettinyt, että miksi. Mikä tarve tällä on? Kiinnostaako ketään, ja miksi minä puhuisin kokemuksistani?

Milanan mukaan lopullinen päätös syntyi tarpeesta kertoa perheensä tarina hänen omalla äänellään. Milanan äiti, Laila Kinnunen, oli aikanaan yksi Suomen kuuluisimpia laulajia. Tähteyttä ja Kinnusen elämää varjosti kuitenkin alkoholiongelma.

Kirjaprojekti alkoi varsinaisesti toukokuun 2017 lopussa. Projektin myötä Milana on saanut varmuuden useisiin asioihin, jotka hän oli tiennyt jo sisimmässään. Sosiaalitoimiston häntä koskevat paperit olivat sekä surullista että voimaannuttavaa luettavaa.

– Tavallaan olen vahvempi itsenäni, kun tiedän, että en ole kuvitellut asioita. Voisin kuvitella, että monelle aikuisellekin, jolla on perheessä päihde- tai mielenterveystaustaa voi olla epäselvää se, että mitä on tapahtunut, Milana pohtii nyt kun suurin pöly kirjaprojektin ympärillä on jo hieman laskeutunut.

Kirja oli miltei vuoden intensiivinen projekti, joka poiki lisäksi laulun Aikoja sitten, jonka Milana on tehnyt koko kansan tuntemalle äidilleen. Samalla nimellä kulkevalla konserttikiertueella Milana kertoo yleisölle nyt perheensä tarinaa. Lavalla kuullaan sekä tyttären että äidin tuotantoa.

– Esitys on toki omasta näkökulmastani. En niitä rankimpia juttuja kerro sanallisesti, mutta vihjaan mikä minua vei eri tilanteisiin ja mitä itse koin, Milana kertaa esityksen kaarta.

 

Ujosta pikkutytöstä on kuoriutunut konserttilavoilla syviä tunteita tulkitseva laulaja. Aikoja sitten -konsertin lisäksi Milana toimii syksyn pimeinä iltoina solistina yhdessä Tomi Metsäkedon ja Amadeus Lundbergin kanssa Ystävän laulu – Slaavilainen laulu -konserttikiertueella. Monet esitettävistä kappaleista herättävät myös yleisössä suuria tunteita kuten Milanan konsertissa tulkitsema kappale Rakastan elämää.

Milanalle tunteiden välittäminen on luontaista.

– Olen sen luonteinen ihminen, että en pysty vaan suorittamaan musiikkia. Tunnen sen. On todella paljon lauluja, jotka elän, kun minä ne esitän. En olisi sellainen ilman historiaani.

Milanan sinisiin silmiin syttyy valo puheen kääntyessä musiikkiin. On vaikea kuvitella, että laulaja päätti parikymppisenä lopettaa laulamisen kokonaan. Näin oli kuitenkin käydä 1990-luvun alkupuolella, Milanan aloitellessa omaa musiikkiuraansa julkisuuden valokeilassa.

– Tein keikkoja, ja olin ahdistunut. Jouduin salaamaan, miten huonosti äidillä meni. 23-vuotiaana ajattelin, etten koskaan enää esiinny. Ihanaa, että nyt voin nauraa sille ajatukselle! Milana muistelee.

Laulaja kertoo olleensa tuohon aikaan erittäin huolissaan äidistään. Jatkuva huoli toi mukanaan raastavan ja selittämättömän ahdistuksen. Milanan mukaan häneltä on mennyt pitkä tovi ymmärtää omaa pahaa oloaan.

 

 

Kirjaprojektin myötä Milana palasi takaisin vanhojen päiväkirjojensa ääreen. Ne ovat myös selittäneet ja jäsentäneet hänen matkaansa tähän pisteeseen.  Nyt, vuonna 2018, Milana arvioi pelänneensä sitä, mitä hänestä itsestään oli nuorena naisena kasvamassa.

– Olen pitänyt isoja asioita sisälläni. En ollut ymmärtänyt, miksi olen sellainen kun olen. Luin vanhoja päiväkirjojani, ja valaistuin itseni suhteen todella paljon.

 Ristiriitaisessa tilanteessa Milanaa verrattiin aina perheenjäseniinsä, erityisesti koko kansan tuntemaan äitiinsä. Itse hän ei olisi sitä halunnut.

–  Parikymppisenä kun aloitin laulamisen, minulla oli levy ja olin niin onnellinen.  Yht’äkkiä kaikki puhuivat äidistä, ja minä en ollut mitään. Kuka haluaa olla sellaisessa tilanteessa? Olen ymmärtänyt, että haluni olla itseni on täysin normaali.

 

Ulkona syystuuli puhaltaa pistävästi, ja ripsii vettä, mutta sisällä puheensorinan täyttämässä kahvilassa on lämmin. Milana katsoo silmiin ja kertoo, että juuri avoimuus ja puhuminen ovat olleet hänen keinonsa selvitä elämän raskaista vaiheista.

– Minulle se, että puhun näistä asioista, on ollut pelastukseni, Milana pohtii.

Jo pikkutyttönä Milana sai turvallisten aikuisten keskuudessa äänensä kuuluviin. Haastattelun kääntyessä lapsuuden ajan tärkeisiin asioihin ja ihmisiin Milana mainitsee heti “mummin ja vaarin”, joiden luona hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa.

Milana muistelee lämmöllä, kuinka rakas vaari jaksoi lohduttaa ja vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Milanan syntyessä vuonna 1970 Artturi-vaari oli 76-vuotias. Elämänkokemuksen rikastuttamalla rintaäänellä vaari osasi valita oikeat sanat aiheen kuin aiheen käsittelyyn.

– Se että pikkutyttö puhuu vakavista asioista on hassua, kun ajattelee jälkeenpäin.

Mummi ja vaari yrittivät selittää mulle isoja kysymyksiä lapselle ymmärrettävillä sanoilla.

 

Milana kokee saaneensa itseään vanhemmilta ihmisiltä perspektiiviä elämään siitä, mikä on järkevää. Perhe painotti Milanalle koulutuksen tärkeyttä. Milanan menestyi koulussa, ja hän on opiskellut optikoksi. Musiikin ohella Milana tekee edelleen optikon töitä. Perheessä, jossa musiikki oli aina läsnä, Milana sai omien sanojensa mukaan myös realistista oppia siitä, mitä musiikkiala voi karuimmillaan ja kauneimmillaan olla.

– Olen sellainen, että pois rajojen maailmasta, Milana pohtii.

Pyrkiminen pois raja-aitojen määrittelemistä muoteista näkyy Milanan kohdalla niin taitona yhdistää kaksi hyvin erilaista ammattia kuin rohkeudessa olla avoin. Mummin ja vaarin lisäksi Milana pystyi puhumaan vakavista asioista vanhempiensa kanssa.

– Vaikka puhun äidistäni, ja hänen elämänsä ei ollut sellainen kuin olisin toivonut, niin kyllä mä puhuin niistä asioista myös hänen kanssaan.

Puhumista Milana vaalii yhä.

– Mielestäni puhuminen on tärkeä asia. Olen kyllä aina saanut tuoda ajatukseni julki. En pelännyt puhua minulle tärkeille ihmisille. Se on ollut todella suuri rikkaus.

 

Rikkautta Milanan elämään tuovat suuren rakkauden musiikin lisäksi ystävyys ja huumori. Huumori näkyy myös laulajan tavassa käsitellä arkoja aiheita. Rajuistakin asioista voi laskea leikkiä tiettyyn rajaan saakka. Kuten vaikkapa siitä, kuinka netin kommenttipalstoilla hänestä saatetaan edelleen kirjoittaa ilkeään sävyyn “median kipeänä wannabena, joka on vain varjo äidistään”.

– Niin mieti, mitä se on ollut vuonna 1991, kun aloitin laulajana? Nyt eletään vuotta 2018! Milana naurahtaa.

Milana on siivonnut elämästään pois sellaiset ihmiset, jotka eivät tee hänen hyvinvoinnilleen hyvää.

– En anna elämääni tulla sellaisia ihmisiä, jotka luovat kaaosta. En saa siitä voimaa. Koen, että olen kaaoksen kokenut, enkä tarvitse sitä enää.

 

Kaaoksen sijaan Milanalla on nyt elämässään vakautta. Lapsesta saakka Milanan elämässä on ollut paljon kavereita ja ystäviä. Näissä ympyröissä Milana on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on.

– Olen todella iloinen, että meillä oli sellainen kouluyhteisö, jossa olimme yhdessä lastentarhasta yhdeksännelle luokalle asti. Vaikka minulla ei ollut isää tai äitiä, siitä ei koskaan tehty numeroa, Milana kertoo.

Ystävien kanssa jaetut ajatukset ja hetket ovat tuoneet niin energiaa kuin lohtua elämään.

Ystävät toimivat myös peilinä elämän moniin mahdollisiin maailmoihin. Elämässä sattuu ja tapahtuu mitä erikoisimpia asioita, Milana muistuttaa.

– Saan energiaa muista ihmisistä. Saan myös laulun aiheita siitä, mitä elämässä tapahtuu.

 

Huhtikuussa julkaistun kirjan myötä Milana on saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet jakaa oman tarinansa laulajan kanssa. Milana on ollut yhteydenotoista erittäin otettu. Sosiaalisen median kautta tulleet viestit ovat konkretisoineet Milanalle myös hänen omaa suhdettaan asioiden hyväksymiseen ja anteeksiantoon.

– Olen ajatellut niin, että ihmiset eivät lähtökohtaisesti ole halunneet, että asiat menisivät huonosti. Sitä kautta olen pystynyt antamaan anteeksi ja ymmärtämään ihmisten tekoja ja erilaisia tilanteita.

Läpi haastattelun Milana palaa vastauksissaan “valinnan paikkoihin”. Hänen mukaansa jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä omaa elämäämme koskevia päätöksiä – oli lähtötilanne millainen tahansa. Tästä laulajaa on muistuttanut myös hänen isänsä, kroatialaislähtöinen muusikko Milan “Miso” Misic.

– Isä painotti minulle pienestä pitäen, että voit olla sun koko loppuelämän vihainen siitä, mitä on tapahtunut. Mutta sinä itse rakennat sun elämää ja päätät, miten sinä elät.

 

TEKSTI: Veera Pennanen
KUVAT: Marika Finne

Juttu on julkaistu Labyrintti-lehdessä 3/2018.