Valitse sivu

Kun Petri Wilskan läheinen sairastui psyykkisesti, avoimuus auttoi häntä. Nyt kilpapurjehdusta harrastava teknologia-ammattilainen haluaa tukea muita omaisia

Rauhallinen ja kohtelias mies istahtaa pöydän ääreen ja alkaa kertoa tarinaansa. Heti alusta lähtien huomaa, että hän on sinut kertomansa kanssa. FinFami Uusimaan vapaaehtoinen Petri Wilska uskoo, että on tärkeää puhua avoimesti mielenterveyden sairauksista ja omaisten tuen tarpeesta.

Petri katsoo myönteisesti tulevaisuuteen, mutta aina näin ei ole ollut. Alkuvaiheessa läheisen sairastuminen tuntui raastavalta ja huoli oli jatkuvaa. Tästä on nyt noin kolme vuotta.

– Kyllä se muutti arkea ja vaikutti työssä jaksamiseen. Se oli jatkuvaa huolta siitä, miten toinen voi. Aluksi oli vaikea ymmärtää, että toinen ei kykene mihinkään ja aikaa meni tilanteen ymmärtämiseen.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä. Ne koskettavat suoraan noin puolta suomalaisista, välillisesti jokaista. Monelle omaiselle läheisen sairastuminen tulee yllättäen ja sairastuneen läheinen kaipaa tukea ja toivoa muuttuneeseen elämäntilanteeseensa. Mielenterveysongelmien yleisyydestä huolimatta läheisen sairastuminen tuli myös Petrille uutena asiana ja omaisena hän kaipasi tietoa siitä, mitä sairaus konkreettisesti tarkoittaa.

– Aluksi se oli kauhea shokki. Oli valtava huoli siitä, että oma läheinen on sairastunut sairauteen, josta on vaikea tietää, mitä se loppujen lopuksi on, miten sitä hoidetaan ja kuinka kauan se kestää.

Tilannetta helpotti ammattilaisilta saatu tuki. Petri näkee myös tärkeänä yli sektorirajojen liikkuvan tiedonvaihdon. Hän korostaa, että tämän hetken teknologiat ja niiden mukanaan tuomat mahdollisuudet havaita mielenterveyden sairauksiin liittyvät varhaiset signaalit ovat niin suuret, että niitä kannattaa hyödyntää.

Petrin läheisellä havaittiin ensimmäisen kerran lievää masennusta 16-vuotiaana. Myöhemmin 21-vuotiaana hän sairastui psykoosiin.

–  Ennen varsinaista psykoosiin sairastumista hän oli erittäin positiivinen, sosiaalinen ja suosittu nuori ja erittäin hyvä jalkapallomaalivahti.

Läheisellä oli ennen sairastumistaan paljon kavereita, harrastuksia ja tekemistä. Hän oli hyvin suosittu. Hän meni urheilupuolelle lukioon, mutta ei viihtynyt koulussa.

– Jossain vaiheessa lukioon mentäessä sosiaaliset kontaktit alkoivat olla vaikeita hänelle. Koulua vaihdettiin, mutta psyykkinen sairaus oli jo puhkeamassa.

Omaisten huomioinen läheisen hoitoprosessissa on tärkeää, sillä se tukee omaisten jaksamista ja ennaltaehkäisee uupumista. Sairastuneen läheisten väsähtäminen ei ole epätavallista. Tutkimusten mukaan arviolta 46 % mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua itse masennukseen, jos he eivät saa asianmukaista tukea.

Omaisten jaksamista tukevat tiedonsaanti läheisen tilanteesta, vertaistuki, keskustelu omaisneuvojan kanssa ja mahdollisuus omaan aikaan. Petrin kohdalla yhteistyö läheisen hoitotahon ja omaisten välillä on sujunut hyvin. Perhe on huomioitu sekä läheisen hoitotahon että FinFamin toimesta ja näiden yhteistyönä.

– Kaupungin psykiatrian henkilökunnan ja erityisesti sairaanhoitajan kanssa kommunikointi on toiminut erittäin hyvin. Meidän kohdallamme sairaanhoitaja on ollut ihan korvaamaton.

Petri korostaakin, että mielenterveyssektorilla kannattaa jatkaa omaiset huomioivaa työotetta.

– Otetaan lähiomaiset mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asioista keskustelemaan. Sen mahdollistaminen on tärkeää.

Hän näkee, että puutteet omaisten ja psyykkisesti sairastuneiden kohdalla liittyvät enemmän resursseihin. Esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevaa Terapiatakuuta Petri pitää tärkeänä, kunhan toiminnan ja palveluiden arviointiin panostetaan.

– Lähtökohtaisesti koen Terapiatakuun erittäin hyväksi. En ole miettinyt negatiivisia puolia eli meneekö resurssointia paikkoihin, mihin sitä ei kuuluisi mennä. Mutta jos arviointia on toiminnassa mukana, Terapiatakuu on todella hyvä asia.

Vertaistapaamiset, avoimuus ja omaisroolista puhuminen helpottavat omaisen jaksamista. On hyvä muistaa, että apua on tarjolla. Esimerkiksi FinFami-järjestön 18 yhdistystä ympäri Suomen tarjoavat omaiselle tietoa, tukea ja toivoa. Yhdistyksistä omainen saa mm. maksutonta omaisneuvontaa joustavin kellonajoin. Neuvontaa saa puhelimitse, sähköpostitse ja kasvokkain. Kasvokkain tapahtuvaan omaisneuvojatapaamiseen voi tulla yksin tai yhdessä läheisen tai perheenjäsenen kanssa.

Petri kuuli FinFami-järjestön toiminnasta kaupungin ja FinFamin yhdessä järjestämässä tilaisuudessa, johon kutsuttiin hoitotahon toimesta mukaan myös omaiset. Tilaisuudessa omaisille tarjottiin tietoa heille suunnatuista tukipalveluista.

FinFamin toiminnasta Petri nostaa esiin erityisesti vertaistapaamisten yhteiset hetket ja kokemusten vaihdon.

– Vertaistapaamisessa puhumisesta hyötyvät muutkin omaiset. Olen kokenut, että puhuminen ja avoimuus on omaiselle tie saada voimaa.

FinFamissa on monia vertaistukiryhmiä omaisille, joiden läheinen sairastaa psyykkisesti. Ympäri Suomen toimivissa yhdistyksissä on noin 140 erilaista ryhmää. Ryhmätoiminta on tuttua myös Petrille. Vertaistukiryhmäpuolen lisäksi Petri on juuri kouluttautunut vertaistukihenkilöksi. Vertaistukihenkilö keskustelee omaisen kanssa kahden kesken.

– Oman tilanteen omaisena oppii suhteuttamaan, kun kuulee muilta kokemuksia. Vertaistukiryhmässä kävin aktiivisesti ja sen jälkeen jatkettiin vertaisryhmän toimintaa pitkään FinFamilla. FinFami Uusimaan toimesta järjestettiin omaisille tila, missä he saivat jatkaa keskustelua vertaistukiryhmänä varsinaisen ryhmätoiminnan jälkeen.

Millaisia vinkkejä Petri antaisi uusille omaisille ja vanhemmille, joiden läheinen on sairastunut psyykkisesti? Petri korostaa hyväksymisen voimaa, avoimuutta, avun hakemista ja järjestöjen voimauttavaan tukitoimintaan tukeutumista.

– Hyödynnä ja hakeudu siihen, mitä tukitoimintaa on tarjolla. Puhu asioista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman avoimesti lähipiirille, työyhteisölle tai hoitavalle henkilökunnalle.

Lisäksi Petri painottaa omaistilanteen hyväksymisen tärkeyttä, mikä oli alussa vaikeaa myös hänelle itselleen.

– Hyväksy sairaus välittömästi ja mieti, mitä se tarkoittaa. Miten elämä muuttuu? Läheisen torumisesta ei ole hyötyä. Lähtökohtaisesti läheinen on sairas.

 

Petrin läheisen sairastumisesta on jo aikaa ja tällä hetkellä hän kokee olevansa sinut asian kanssa.

– Läheiseni on sairas ja tiedän aika hyvin hänen taudinkuvansa ja sen, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Osaan suhtautua siihen ja hakea tukea ja apua, jota on tarjolla. Olen sinut sen kanssa, että hän on kenties sairas koko loppuelämänsä.

Läheisen sairastuminen aiheuttaa kuitenkin edelleen myös surua.

– Surullinen asia on se, että miten iloinen ja sosiaalinen ihminen läheiseni on joskus ollut ja mitä hän ei ehkä koskaan pysty enää olemaan sairauden takia. Lääkitys ei tuo sitä entistä ihmistä takaisin koskaan. Olen sen kanssa kuitenkin sinut. Hänen itsensä kannalta surettaa, jos loppuelämä on sitä, että tietoisesti lääkityksellä poistat ilon ja energian elää normaalia arkea.

Petrille antaa voimaa myös kilpapurjehdus. Hän harrastaa purjehdusta klassisella, puusta tehdyllä Hai- veneellä. Vene on vuonna 1930 suunniteltu, Suomeen tehty purjevene, jota purjehditaan kolmen hengen miehistöllä.

Petrin innostus purjehtimiseen juontaa juurensa lapsuudesta. Petrin vanhemmilla oli kesämökki Sipoossa, jossa hän oppi purjehtimaan jo pienenä. Kipinä purjehtimiseen ei koskaan sammunut, vaikka perhe-elämä laittoi purjehduksen hetkeksi tauolle.

– Jossain vaiheessa, kun lapset olivat sen ikäisiä, että pystyin ajattelemaan omia harrastuksia, tuli aloitettua uudestaan kilpapurjehtiminen.

Petrin mukaan itselleen tärkeitä asioita ei saa unohtaa. Tämän lisäksi avoin ja realistinen suhtautuminen tilanteeseen sekä positiivinen ja optimistinen mieli on tärkeää. Ne auttavat jaksamaan eteenpäin. Unohtamatta puhumisen merkitystä.

 

TEKSTI: Jaana Humalto
KUVAT: Marika Finne

Lisätiedot ja yhteydenotot

Marika Finne
Marika Finne

Asiantuntija, viestintä

p. 045 844 0135
[email protected]

Aiheesta muualla

Pin It on Pinterest