Valitse sivu

Lapsen psyykkinen sairaus vaikuttaa väistämättä koko perheeseen. Raskaassa elämäntilanteessa kaikki perheenjäsenet tarvitsevat tukea, myös sisarukset.

Kun perheen lapsi sairastuu psyykkisesti, muista sisaruksista tulee lapsiomaisia. Erityinen sisaruus vaikuttaa perheen lapsiin ja nuoriin eri tavoin. Joskus sisaruksen sairastuminen kuormittaa kohtuuttomasti ja tilanne voi olla kaikille vaativa. Muiden perheenjäsenten tarpeet voivat hukkua arjen kaaokseen ja elämä voi tuntua jatkuvalta selviytymistaistelulta.

Psyykkisesti sairaiden sisarukset ovat usein vaarassa jäädä vähemmälle huomiolle. On tavanomaista, että vaikeassa tilanteessa sairastuneen sisarus saa aikaisempaa vähemmän tukea, huomiota ja läheisyyttä. Stressaavassa tilanteessa vanhempien aika tai jaksaminen ei välttämättä riitä kaikkien lasten huomioimiseen, vaikka vanhemmat sitä varmasti haluaisivatkin. Toisaalta terve sisarus saattaa tehdä itsestään mahdollisimman näkymättömän ja pärjäävän, jotta hän ei lisäisi vanhempien huolta.

– Myös sisarussuhteeseen voi liittyä kirjoittamatonta velvollisuuden tunnetta ja miellyttämisen tarvetta. Ei ole tavatonta, että erityislapsen sisarus tuntee syyllisyyttä siitä, että pystyy elämään tavallista elämää, kertoo FinFamin erityisasiantuntija Minna Kallunki.

Lapsen psyykkinen sairastuminen vaatii muulta perheeltä tavallista enemmän jaksamista. Kun voimavarat ovat jatkuvasti koetuksella, tarvitsee itse kukin enemmän tukea. On tunnistettava, että erityislapsen lisäksi erityisessä tilanteessa ovat myös perheen vanhemmat ja sisarukset.

– Monesti unohdetaan, että erityistilanne ei kosketa vain erityislasta itseään, vaan koko perhettä. Lapsen sisaruksiin, vanhempiin ja ylipäänsä koko perheeseen pitäisikin aina muistaa keskittyä kokonaisuutena.

Joskus erityinen sisaruus aiheuttaa perheen muille lapsille myös omaa oireilua: kun omat tarpeet jäävät täyttymättä ja hengähdystaukoa sairastuneen sisarukseen liittyvistä asioista ei ole, oma jaksaminen voi heikentyä. Tiedetään, että sisarukset, jotka ovat selviytyneet hyvin omaistilanteessa, ovat tulleet perheessään kuulluiksi ja saaneet ottaa oman tilansa. Hyvinvointia vahvistavat myös aivan tavalliset arkiset asiat kuten yhteiset ruokailuhetket, muu yhdessäolo, ulkoilu ja kuulumisten kysyminen.

– Kenenkään erityisyys ei poista toisten perustarpeita. Vaikeita kokemuksia on käsiteltävä, kukin omalla tavallaan. Olennaista on antaa tilaa keskustelulle niin, että jokainen tulee kuulluksi, tarpeet riittävän hyvin tyydytetyiksi ja perhe saa luotua yhteisen ymmärryksen asiasta. Tämän myötä tilanteen voi kääntää vahvuudeksi.

Myös sisarusten on tärkeää saada tietoa sairaudesta ja sen vaikutuksista. Tunteet, suhtautuminen ja sopeutuminen riippuvat ratkaisevasti siitä, onko asiallista tietoa ollut saatavilla. Ilman riittävää tietoa lapset täyttävät tiedon aukot mielikuvituksellaan, joka voi lisätä pelkoa tai syyllisyyden tunteita. Lapsi saattaa esimerkiksi pohtia, onko hän aiheuttanut sisaruksen sairauden omalla toiminnallaan.

– Ikätasoinen, avoin keskustelu on tärkeää. Pahinta on vaieta asia kokonaan ja yrittää peitellä omaa surua ja huolta lapsen silmiltä, varoittaa Kallunki.

Vanhemmat tarvitsevat tukea siihen, miten he voivat puhua sairastuneen lapsen tilanteesta muille perheen lapsille.

– Ilman tukea vanhempi ei välttämättä löydä sanoja sille, miten selittää sisaruksen muuttunutta käytöstä muille. On tärkeää, että vanhempi saa ensin keskustella ammattilaisen kanssa siitä, miten lapsen sairaus vaikuttaa sisarusten elämään ja miten siitä voi keskustella sisarusten kanssa.

Nykyinen poikkeustilanne ja muutokset kotitilanteessa kuormittavat entistä enemmän kaikkia perheitä. Omaistilanteessa vaikutukset ja perheensisäiset jännitteet voivat kertaantua entisestään.

– Viimeistään nyt on ymmärrettävä, että yhden perheenjäsenen psyykkinen oireilu tai sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen, eikä ketään saa unohtaa tuossa tilanteessa yksin pärjäämään, muistuttaa FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.

– Vallitseva tilanne voi aiheuttaa sen, että huoli sairastuneesta sisaruksesta lisääntyy merkittävästi. Kun ollaan koko ajan kotona, eikä ole mahdollisuutta elää omaa elämää, erityistilanne on koko ajan läsnä. Sisarukset eivät voi ottaa hengähdystaukoa sairastuneen vointiin liittyvästä huolesta, kun eivät esimerkiksi pääse näkemään ystäviään tai harrastamaan, lisää Kallunki.

Yhteiskunnan ja järjestöjen tarjoama tuki ovat välttämättömiä keinoja ennaltaehkäistä muiden perheenjäsenten sairastumista. Esimerkiksi FinFami tarjoaa sekä keskusteluapua ammattilaisten kanssa että vertaistukea.

– Perheiden tukemista ei voida siirtää, vaan poikkeustilanteessakin on oltava tarjolla etäpalveluja, joilla perheitä autetaan. Esimerkiksi kuntien perhepalveluiden tulisi tarjota tällaista tukea koko perheelle, myös sisaruksille, toteaa Kallunki.

Turvallisuuden tunne on lasten kasvun kannalta yksi merkittävimmistä asioista ja sen takaaminen on vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla. Turvallisuus lasten kokemana rakentuu aikuisten läsnäolosta, toistuvasta huolenpidosta ja välittämisestä. Poikkeuksellisissa tilanteissa aikuisilta kaivataan erityisherkkyyttä tunnistaa lapsissa tapahtuvia muutoksia.

– Nyt on yhä tärkeämpää ymmärtää kysyä lapsilta, miten he voivat ja mikä heitä mietityttää. Ja ei ainoastaan kysyä, vaan aidosti pysähtyä kuulemaan vastaukset ja myös tarjota lapsille mahdollisuutta keskustella kodin tilanteesta ja muista mieltä painavista asioista, painottaa Hytönen.

– Jokaisella on mahdollisuus toimia ja välittää. Vaikka tuntuisi, ettei voi tehdä mitään, juuri sillä, että kuuntelee, tekee jo paljon. Haastankin meidät kaikki huolehtimaan näinä epävarmoina aikoina läheisten hyvinvoinnista.

TEKSTI JA KUVA: Marika Finne

Pin It on Pinterest