Rasismi traumatisoi ja altistaa mielenterveyden häiriöille. Psyykkinen oireilu vaikuttaa aina myös läheisiin. Maahanmuuttajataustaisilla läheisillä on suuri riski kuormittua, koska häpeä ja tiedonpuute estävät hakemasta ja saamasta apua.
Suomessa joka toinen ihminen kokee jonkun mielenterveyden häiriön elämänsä aikana. Ulkomaalaistaustaisessa väestössä psyykkinen kuormittuneisuus on koko väestöön verrattuna yleisempää. Mielenterveyshäiriöille altistavat mm. maahanmuuttoon liittyvät sosiaaliset riskitekijät, sosioekonomiset ongelmat ja yksinäisyys. Oireilua selitetään usein traumaattisilla tapahtumilla lähtömaassa tai pakomatkalla, mutta psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttaa yhtä paljon olosuhteet ja kokemukset uudessa kotimaassa.
Maahanmuuttajataustaisten Suomessa kokema rasismi asettaa valtavia haasteita väestön hyvinvoinnille. Syrjintä heikentää elämänlaatua, lisää yksinäisyyttä ja vähentää luottamusta viranomaisia kohtaan. Toistuvat rasismikokemukset ovat vakava uhka mielenterveydelle. Pahimmillaan ne voivat johtaa vakavaan traumatisoitumiseen. Yksilön hyvinvoinnin lisäksi rasismin vaikutukset heijastuvat myös henkilön läheisiin ja perheenjäseniin.
Psyykkisen oireilun yleisyydestä huolimatta ulkomaalaistaustaiset käyttävät mielenterveyspalveluita koko väestöön verrattuna vähemmän.
– Tiedon puute, häpeä ja outo palvelujärjestelmä ovat syitä, jotka estävät maahanmuuttajataustaisia
hakeutumasta hoidon ja avun piiriin. Mielenterveys on myös ilmiönä kulttuurisidonnainen. Siksi mielenterveysongelmia ja läheisen oireilua ei välttämättä tunnisteta, jolloin apua itselle tai läheiselle ei ymmärretä hakea, kertoo FinFamin maahanmuuttajatyön asiantuntija Laura Ranki.
Hoitamattomat sairaudet kuormittavat läheisiä, jotka kantavat kohtuutonta vastuuta sairastuneesta läheisestään ja perheen arjesta. Tutkimusten mukaan sairastuneen läheisillä on riski sairastua myös itse.
Erityisesti lapsiomaisten tuen tarve tulee tunnistaa paremmin. Maahanmuuttajataustaisten perheiden
lapset ovat usein vanhempiansa kielitaitoisempia. Lapset tuntevat suomalaisen yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän vanhempiaan paremmin ja ajautuvat huolehtimaan perheen asioista. Lapset saattavat toimia jopa vanhempansa asioimistulkkina. Näin ei saa olla.
– On tärkeää kiinnittää huomiota palveluiden saavutettavuuteen ja kohdentaa palveluita perheille, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Jos perheet jäävät ilman tukea, inhimillisen kärsimyksen lisäksi siitä aiheutuu merkittäviä sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia kustannuksia, muistuttaa FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.
– Omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja avoin suhtautuminen auttaa tunnistamaan avun tarpeen ja ohjaamaan palveluiden piiriin. Meidän on varmistettava riittävä tuki niin psyykkisesti sairastuneille kuin heidän läheisilleenkin, taustasta riippumatta.
Lisätiedot ja yhteydenotot
