”Mielenterveysomainen voi kokea monia raskaita tunteita. Niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin”, kirjoittaa vertaisvapaaehtoinen Saara Suvitie FinFamin blogissa.
Tulin mukaan Varsinais-Suomen FinFamin toimintaan reilu vuosi sitten. Olin seurannut Instagramissa heidän toimintaansa jonkin aikaan, tykkäilyt julkaisuista aktiivisesti ja jakanut niitä omissa tarinoissani. Vertaisuus toimii myös somemaailmassa lukemalla muiden tarinoita elämästä.
Erään stressaavan marraskuisen keskiviikkoillan päätteeksi löysin samalle viikonlopulle sovitun vapaaehtoisten koulutuspäivän ja ilmoittauduin mukaan. Koulutus oli kodikkaassa toimistossa, väkeä oli sopivasti paikalla, aiheet olivat mielenkiintoisia ja teemat herättivät ajatuksia. Seuraavalla viikolla sain kutsun vertaisryhmän ohjaajaksi.
Varsinais-Suomen FinFamissa pidetään vapaaehtoisista hyvää huolta. Saamme vertaistyöparin ja mahdollisuuden tutustumistapaamiseen ennen ryhmän alkamista. Meille on järjestetty säännöllinen, vapaaehtoinen työnohjaus sekä verkossa että livenä.
Meillä on myös mahdollisuus osallistua koulutuksiin ja virkistysiltoihin. Olemmekin päässeet kesäteatterin kenraaliin koeyleisöksi sekä festareille kertomaan vertaistoiminnasta ja jakamaan juhlijoille mielenterveystietoisuutta ja siirtotatuointeja.
Ensimmäinen vertaisryhmäkerta oli jännittävä. Mietin, miten sovin mukaan, osaanko kuunnella ja olla hiljaa ja miltä minusta tuntuu ryhmän jälkeen. Luulen, että omakin mieli nosti pintaan pelottavia ennakkoluuloja.
Sen kerran jälkeen oloni oli helpottunut ja kiitollinen. Ryhmän energia kantoi lämpimästi, jokaisen omalle tarinalle oli turvallinen paikka tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Kuunteleminen ja puhuminen raskaista asioista, rakkaista läheisistä ja myös itsestä on tärkeää ja yllättäen keventävää.
Ryhmään tullessa saa naulakkoon jättää takin kanssa kaikenlaisen sinnittelyn ja selviämisen, saa olla ja sanoa, sen minkä tahtoo ja mikä on mielen päällä.
Puheeksi ottaminen muualla voi olla lähes mahdotonta. Työpaikalla, kaveripiirissä, päiväkodissa, koulussa tai edes kotona. Mielenterveysomainen voi tuntea häpeää, syyllisyyttä, huolta, pelkoa, surua, epätietoisuutta, voimattomuutta ja yksinäisyyttä. Ne ovat liian raskaita tunteita ja ajatuksia kannettavaksi yksin.
Tähän tarpeeseen vastaavat henkilökohtaiset keskustelut Varsinais-Suomen FinFamin työntekijän ja vertaisen kanssa sekä monet erilaiset vertaisryhmät. Vertaisryhmissä olen saanut kerran toisensa jälkeen tavata lämpimiä, aitoja, turvallisia, ymmärtäväisiä ja viisaita läheisiä. Usein toivon, että he näkisivät itsensä minun ja toinen toistensa silmin.
Näissä ryhmissä tunteet ovat läsnä, itku ja naurukin on herkässä. Pelko pelottaa. Pelkojen sanominen ääneen tekee pelot hallittavamman kokoiseksi, sanat mahtuvat suuhun, pääsevät ulos ja tulevat kuulluiksi. Pelon ote meistä on hiukan pienempi ja me itse opimme pitämään pelkojamme kädestä. Yhdessä.
Kannustan sinua ottamaan huolen puheeksi, kysymään ja kuuntelemaan vastausta. Uskon, että jokaiselle meistä vertaisuus on voimavara.
TEKSTI Saara Suvitie
KUVA Ranja Jaatinen
Lisätiedot ja yhteydenotot
