Valitse sivu

Yrittäjä Martina Aitolehti asettaa itselleen kovia tavoitteita. Paineessa hyvinvointia kannattelevat säännölliset elämäntavat.

Martina Aitolehti, 34, on aina ollut varma suunnastaan. Jo 15-vuotiaana hän hakeutui mallin töihin ja pian tämän jälkeen kauneuskilpailuihin.

– Äitini on kannustanut minua hankkeissani mutta toisinaan myös jarrutellut hurjimpia suunnitelmiani. En ole toppuutteluista välittänyt. Menee sitten syteen tai saveen, haluan kokeilla asioita rohkeasti, hän sanoo.

Kauneuskilpailut avasivat ovia televisioon, muun muassa juontotehtäviin.  Niistä seurasi pestejä tositelevisio-ohjelmissa.  Esimerkiksi Suomen Pelkokerroin (2008) sekä myöhemmin Martina Aitolehden ja hänen silloisen puolisonsa Esko Eerikäisen perhe-elämää seurannut ohjelma tekivät Aitolehdestä brändin. Tämän brändin varassa Aitolehti toimii nykyisin viihdealan yrittäjänä.  Hän järjestää muun muassa vuosittaisen Miss Helsinki -kauneuskilpailun. 

Aitolehti haluaa menestyä ja on valmis tekemään hartiavoimin työtä onnistuakseen.

– Moni ihminen on tyytyväinen, vaikka ei saavuta elämässään menestystä.  Minulle tavoitteet, kehittyminen ja onnistuminen ovat osa omannäköistä elämää, hän pohtii.

Aitolehti sanoo oppineensa vuosien varrella rakentamaan tulevaisuuttaan suunnitelmallisesti. Hän ei hämmenny vaihtoehtojen viidakossa vaan poimii tarjoutuneista mahdollisuuksista ne, joiden uskoo siivittävän uraa myönteiseen suuntaan.

– Punnitsen rauhallisesti tarjoutuvia vaihtoehtoja. Voi sanoa, että laskelmoinkin yhä enemmän. Mietin, mitä eri mahdollisuudet voivat poikia. 

Kun epävarmuustekijöitä on paljon, Aitolehti nojaa tunteeseen.

– Yleensä jokin takaraivossani viestittää, kannattaako tilaisuuteen tarttua.

Vastikään hän on lähtenyt mukaan Gladiaattorit-tositelevisiosarjaan. Nelosella tulevana syksynä esitettävässä ohjelmassa kilpailijat mittelevät keskenään raskaissa fyysisissä lajeissa.

 

Aitolehden mielestä kuka tahansa voi menestyä ja voida hyvin. Ihminen voi muovata elämänsä toiveidensa mukaiseksi. Kaikkeen voi itse vaikuttaa.

– Joudumme toki kokemaan vastoinkäymisiä. Emme esimerkiksi voi päättää meille syntyvän lapsen terveydestä. Asioiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään, Aitolehti linjaa.

Hän korostaa, että Suomessa jokainen voi opiskellen raivata tietään eteenpäin. Hyvinvointivaltio tarjoaa taloudellista tukea. Tuloksiin vaaditaan vain asennetta ja tekoja.

– Pitää mennä ja tehdä. Ei asioita ojenneta valmiina: ota, ole hyvä, ja menesty.

Aitolehti tavoittelee uransa puitteissa huippusuorituksia muttei myönnä kuormittuvansa liikaa. Hän tunnistaa rajansa ja osaa delegoida töitä muille.

– Väsyn ani harvoin kesken projektin, ja vien työni poikkeuksetta loppuun. On selvää, että jokaisen maaliin viedyn hankkeen jälkeen takki on täysin tyhjä. Silloin otan pari päivää vapaata tai lähden matkalle. 

 

 

Intensiivisen työjakson jälkeen onnistuminen palkitsee.  

– Tuntuu totta kai hyvältä, kun saavutan asettamani tavoitteen. On hienoa, kun tv-sarjan katsojaluvut nousevat, some-kampanjani menestyy tai Miss Helsinki -kisa huipentuu upeaan loppumyllerrykseen, Aitolehti kuvaa.

Hän sanoo kuitenkin kestävänsä, jopa tarvitsevansa, myös epäonnistumisia. Vastoinkäymiset pakottavat kyseenalaistamaan omaa tekemistä ja pitävät kehitystä yllä.

– Oma ajattelu kasvaa vastoinkäymisistä. Välillä asioita pitää jumpata. Mikäli ihminen toimii vuodesta toiseen mukavuusalueellaan, kehitys junnaa paikoillaan.

Ei Aitolehti kuitenkaan iloisesti mokaile. Pettymyksen hetkellä tunteet myllertävät voimakkaina.

– Minua ottaa rajusti päähän, kun asiat eivät mene, kuten haluan tai olen suunnitellut. En kuitenkaan pelkää epäonnistumista enkä jää rypemään pettymyksiin.

Kritiikkiin Aitolehti kertoo suhtautuvansa tyynesti. Hän arvioi, onko palaute aiheellista ja ottaa tarvittaessa opiksi.

– Asioihin perehtynyttä ihmistä kuuntelen avoimesti. Kun henkilöllä on näkemystä, hän myös yleensä esittää palautteensa rakentavasti.

Herjaamiseen Aitolehti asennoituu välinpitämättömästi. Hän suodattaa ikävät puheet.

– Solvaaminen ei hetkauta minua suuntaan eikä toiseen. Nimetöntä some-palautetta en edes lue. Totesin sen jo vuosia sitten hyödyttömäksi.  

Julkisuudessa aikuiseksi kasvanut Aitolehti on tottunut olemaan ihmisten katseiden kohteena.

– En tiedä muusta. Toisaalta elän yllättävänkin normaalia elämää. Ei ole paikkaa, johon en voisi mennä. En tee itsestäni numeroa enkä mieti, mitä muut minusta ajattelevat.

 

Martina Aitolehdellä on kaksi pientä tytärtä. Hän kokee äitiyden tuoneen mukanaan levollisuutta.

– Minulla ei ole kiire mihinkään. Näin on hyvä, hän sanoo.

Hän rentoutuu parhaiten kotioloissa. On mukavaa olla omien tytärten kanssa kotona ja tehdä tavallisia kodin askareita. Hän ei rasitu lasten hoitamisesta vaan ammentaa yhdessäolosta hyvää energiaa.

– Sen sijaan kärsin kyllä, mikäli joudun olemaan liian pitkään erossa lapsistani, hän toteaa.

Perhe viettää aikaa myös vapaa-ajanasunnollaan Hangossa.

– On huojentavaa päästä tyttöjen kanssa viikonlopuksi maalle. Kiireisen viikon jälkeen liikenteen meteli vaihtuu luonnon ääniin ja tuoksuun.

Aitolehdellä on Hangossa oma talli ja kaksi omaa ratsua. Tyttäret ratsastavat ponillaan.

– Stressini laukeaa maalla täysin. Vaikka pidän kännykän ja tietokoneen auki, tunnelma on kiireetön ja paineeton.

Aitolehti nauttii äitiydestä muttei ymmärrä monien pienten lasten äitien taipumusta kieltäytyä muista rooleista. Miksi äitien pitäisi typistää elämäänsä?

– Minusta äitinä kannattaa päinvastoin tehdä entistä monipuolisemmin asioita, jotka tuottavat hyvää oloa.

Aitolehden mielestä äidin aktiivinen elämä kodin ulkopuolella on hyväksi myös lapsille. Kun äiti toteuttaa itseään, hän tulee kotiin tyytyväisenä.

– Surullisella äidillä on surullisia lapsia. Toisaalta myös äidin onni ja levollisuus tarttuvat lapsiin, hän pohtii.

 

 

Martina Aitolehti uskoo löytäneensä elämäänsä tasapainon.

– Olen kokeillut monenlaista ja mennyt välillä rajojen ylikin. Balanssi on löytynyt ajan ja kokemuksen myötä. Vaikka viereeni tulisi ihminen puhumaan sekavia, huomaan, ettei minulla ole mitään hätää.

Hyvinvointi perustuu Aitolehden mielestä kykyyn viihtyä omissa nahoissaan.

– Rakastan itseäni ja olen itselleni armollinen. Itserakkaudesta ei ole kyse. Sen sijaan pidän itsestäni ja perheestäni erittäin hyvää huolta. Työstän hyvinvointiani ja pidän pakettia aktiivisesti kasassa. 

Hän tekee päivittäin parhaansa perusasioiden eteen.

– Tärkeimmissä kysymyksissä vältän riskejä. Joka ilta voin olla varma siitä, että olen tehnyt kaikkeni. Tämä helpottaa. Voin rentoutua ja hengittää vapaasti. 

Uni on yksi hyvinvoinnin kivijaloista. Aitolehti pyrkii nukkumaan joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

– Joskus uni jää työkiireiden takia vähemmälle. On aikaisia aamuja ja dead line -päiviä.  Pääsääntöisesti kuitenkin vaalin unta. Uskon, että jokaisen hyvinvoinnista kiinnostuneen kannattaa panostaa uneen.

Huonona päivänä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, Aitolehti sinnittelee iltaan ja luottaa unen parantavaan vaikutukseen.

– Taistelen päivän loppuun ja käyn illalla ajoissa nukkumaan. Pää tyynyyn, silmät kiinni ja kohti uutta päivää. Tämä on yksinkertainen mutta toimiva resepti.

Aitolehti pyrkii myös syömään hyvin ja terveellisesti.

– Olen energinen, kun pidän huolta säännöllisistä aterioista. Nautin puhdasta, monipuolista ruokaa. Minulle sopii ruokavalio, joka sisältää runsaasti vihanneksia ja vain vähän viljaa ja maitotuotteita. Eineksiä en söisi. Muuten en suhtaudu ravitsemuskysymyksiin ehdottomasti.  

 

Aitolehti hoitaa itseään myös harrastamalla urheilua.

– Toivoisin, että jokaisella olisi jokin oma, rakas harrastus, josta innostuu ja johon voi tarvittaessa paeta. Hyvinvointia tukevan harrastuksen voi valita makunsa mukaan.  Se voi olla maalaamista, seinäkiipeilyä tai mitä muuta tahansa, kunhan tekeminen tuntuu omalta ja siitä nauttii.

Aitolehti uskoo, että jokainen löytää sopivan harrastuksen, kunhan on ensin päättänyt kuunnella itseään ja voida hyvin.

– Yhdelle ratkaisu on kuntosalikortti ja porkkanapussi, toiselle jotakin muuta. Itsestä hyvinvointi joka tapauksessa lähtee, hän sanoo.

Aitolehdelle urheilu on voimanlähde ja turvapaikka. Toisaalta urheilu pitää lapsenomaisen ajattelun mukana elämässä.

– Urheilun avulla pääsee hetkeksi pois aikuisten maailmasta. Miehetkin nuortuvat pelatessaan porukassa sählyä. Heistä kuoriutuu pikkupoikia, jotka eivät mieti töitä, rahahuolia eivätkä inhottavia tyttöystäviä, hän kuvaa.

Aitolehti on liikkujana, kuten muussakin elämässään, tavoitteellinen. Hän haluaa ponnistella, edistyä ja nähdä harjoittelun tulokset konkreettisesti, parantuneina tuloksina.

– Tämänkaltainen harrastaminen ei varmastikaan sovi kaikille. Urheilun takia minulla ei ole juurikaan aikaa sosiaaliseen elämään. En ehtisi esimerkiksi käydä baareissa, hän sanoo.  

Hän hakeutuu urheilussa äärirajoille mutta pitää varansa. Iän myötä hänen ajatuksensa harjoittelusta ovat jalostuneet. On hyödyllistä viedä kehoa epämukavuusalueelle, mutta yhtä olennaista on muistaa levätä ja tehdä palauttavia harjoituksia.

– Ymmärrän, että kehokin kuluu. Sitä pitää huoltaa kuin autoa. Hyvinvoinnin salaisuus on siinä, että osaa kuunnella kehoaan ja reagoida oikein sen viesteihin, hän korostaa.

Viimeisten neljän, viiden vuoden ajan Aitolehti on harrastanut triathlonia. Toistaiseksi hän on pyrkinyt kilpailuissa hyväksyttyyn suoritukseen. Kuluvaksi kesäksi hän asettaa itselleen aikatavoitteita.

– Viime syksyn treenasin säännöllisesti valmentajan johdolla. Saa nähdä, miten kesän lähdöt sujuvat. Juoksu ja pyöräily ovat olleet perinteisesti vahvoja lajejani. Nyt harjoittelen intensiivisesti myös uintia. Pian siirrymme altaasta avoveteen, hän kertoo.  

TEKSTI: Aino Haavio
KUVAT: Milka Alanen

Juttu on julkaistu Labyrintti-lehdessä 2/2017.

Lisätiedot ja yhteydenotot

Etunimi Sukunimi
Etunimi Sukunimi

Tehtävänimike

p. 123 456 7890
[email protected]

Aiheesta muualla

Pin It on Pinterest