Valitse sivu

Näyttelijä Elina Rintala kokee turvanneensa lastensa mielenterveyden eroamalla kaksisuuntaisesta miehestään.

Vuonna 2007 näyttelijä Elina Rintala työskenteli kokeneena ammattilaisena Tampereen teatterissa. Puoliso, toimittaja Pertti Salovaara oli valittu kansanedustajaksi. Parilla oli kaksi pientä lasta ja iso talo järven rannalla. Oli rakkautta, energiaa ja innostusta.

– Tuimme toistemme intohimoja ja sallimme toisillemme myös vapautta, Rintala sanoo.

Salovaara paiski töitä kellon ympäri ja vastasi viikoittain satoihin sähköpostiviesteihin. On mahdollista, että intensiivinen, tauoton työ kansanedustajana oli yksi laukaisevista tekijöistä miehen sairastumisen taustalla: vuoden lopulla hän jäi sairauslomalle, aluksi masennuksen vuoksi.

– Elämämme muuttui kuin veitsellä leikaten. Varoitusmerkkejä ei ollut. Minusta mieheni oli vielä syksyllä vanha itsensä, Elina Rintala sanoo.

Tahti ei hellittänyt sairausloman myötä. Sen sijaan Salovaaran neuvottelut siirtyivät yhä useammin kotiin Lempäälään.

– Meillä laukkasi niin paljon ihmisiä, että olisin itsekin voinut nostaa sihteerin palkkaa kaikesta siitä diilaamisesta ja kahvinkeitosta. Turhaan yritin muistuttaa sisään virtaavalle väelle, että Pertti oli sairauslomalla, Rintala sanoo.

 

Salovaaran diagnoosi täsmentyi: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mies jättäytyi pois eduskunnasta.

– Pertti ei jaksanut enää nousta sängystä edes suihkuun tai partaa ajamaan, Rintala kuvaa.

Rintala itse sen sijaan jatkoi työtään teatterissa. Sen ohella hän järjesteli miehensä sosiaaliturvaa ja hoiti kotiaskareita yrittäen ottaa nopeasti haltuun myös ne työt, joista mies oli ennen kantanut vastuun.  

Ennen kaikkea Rintala huolehti yksin 3- ja 7-vuotiaista tyttäristä. Julkisuus teki lapsista haavoittuvampia.

– Isän kuva saattoi tulla lapsia vastaan kaupan lööpissä. Monilla oli mielipiteitä perheemme tilanteesta.

Oli tärkeää, että lapset kuulivat asioiden todellisen laidan äidiltään.

– Toisaalta kaikkea ei voinut eikä kannattanut kertoa. Kahlasin läpi mielenterveyttä ja kaksisuuntaisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Tarvittaessa esitin lapsilleni reipasta ja vahvaa, vaikka huoli oli musertava.

Asiantuntijat neuvoivat, että sairastuneeltakin piti vaatia osallistumista, isän ja aviomiehen tehtäviä.

– Mutta kun yritin edellyttää mieheltäni vastuunottoa, olin se ikävä, nalkuttava ihminen. Toisaalta vaatimuksilleni ei ollut enää realistista pohjaa.

Elämään oli hiipinyt miehen unettomuuden myötä alkoholi. Pahimmillaan syöksyttiin deliriumiin.

Maniavaiheessa kuvaan tuli mukaan ostamispakko.  

– Pertti osti kasoittain vaatteita ja esimerkiksi lenkkareita, vaikka ei edes harrastanut lenkkeilyä. Kun kenkiä sai useammat yhden parin postikuluilla, mies hankki niitä kaikissa väreissä.

Ja kuitenkin lapset tarvitsivat samaan aikaan ne yhdet uudet lenkkitossut pieniksi jääneiden tilalle.

– Venyin kuin raskausvatsa. Jos olisin paisunut suoraan yhdeksännelle kuulle, keuhkoni eivät olisi kestäneet. Mutta kun paine kasvoi vähä vähältä, joustin. Toisinaan asetin mieheni viereen itkuhälyttimen.

 

Lapset käyttäytyivät liiankin hyvin.

– Jossakin vaiheessa huomasin, että nuoremmalle piti vaihtaa yhtenään alushousuja. Puhuimme pissan pikajuoksusta.

Tarkistettiin, ettei kyse ollut esimerkiksi sokeritaudista.

– Totesin, että pulma liittyi siirtymätilanteisiin. Päättelin, että tytär oireili näin perheemme tilannetta. Äitinä en ollut entiseen tapaan läsnä, vaikka pyöritin rutiineja normaalisti. 

Psykologi neuvoi kokeilemaan hierontaa. Rintala alkoikin hieroa tytärtään joka ilta.

– Kookosöljyä iholle ja kymmenen minuuttia hierontaa. Ainakin tuon lyhyen ajan keskityin päivittäin lapseen. Pääsimme eteenpäin.

Vanhempi tytär pelkäsi, että isän sairaus periytyisi hänellekin. Hän muisti, millainen isä oli ollut ennen sairastumistaan, eikä ollut valmis hyväksymään muutosta. Hän ei kuitenkaan oireillut esimerkiksi häiriökäytöksellä.

– Tytöllä oli kavereita ja harrastuksia. Hän menestyi koulussa. Taistelin pitkään, ennen kuin sain hänelle ennaltaehkäisevää apua. Onneksi hän pääsi lopulta perheneuvolan psykologin juttusille. Keskusteluista on ollut hyötyä.

 Rintala teroitti lasten mieliin, että ammattilaiset hoitavat ja auttavat isää. Lasten ei kuulu kantaa huolta isän voinnista.

– Lapset pärjäsivätkin. Olen ylpeä heistä.

 

 

 

Samaan aikaan Rintala kuitenkin kyseenalaisti miehensä saaman hoidon laatua. Julkisuuden henkilönä miehelle myönnettiin mielisairaalassa erivapauksia.  

– Ei kansanedustaja ole muiden potilaiden kanssa samalla viivalla. Kaikki työntekijät eivät ole valmiita ottamaan sitä riskiä, että vallankäyttäjä olisi tyytymätön tarjottuun hoitoon.  

Niinpä Salovaara pääsi toisinaan livahtamaan salaa ulos suljetultakin osastolta.

– Pertti saattoi käydä autollaan naukkaamassa jaloviinaa tai pyrähtää taksilla kotiin.

Mikäli Salovaara ei palannut sovitusti osastolle, otettiin yhteyttä vaimoon.

– Kun Pertillä oli menossa uskonnollinen vaihe, etsiskelin häntä pitkin Tampereen seudun kirkkomaita. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli lähtenyt osastolta naamioituneena elokuviin.

Toimittajat kiertelivät sairaala-alueen metsiköissä ja suuntasivat paparazzi-kameroitaan sairaalan ikkunoihin. Kun Salovaara myöhemmin ajautui ottamaan yliannostuksen relaksantteja kotona, julkisuuden paine määritti avun laadun. Yksityinen psykiatri neuvoi Rintalaa hoitamaan miehensä kuntoon kodin seinien sisäpuolella, jotta vältyttäisiin mediasirkukselta.

– Nesteytin Perttiä ja nostelin hänen silmäluomiaan16 tunnin ajan sen sijaan, että olisin vienyt hänet sairaalaan vatsahuuhteluun.  

 Joskus Rintala koki, että sairastunutta miestä paapottiin ja nostettiin liiaksi jalustalle hoitohenkilökunnan toimesta: ”Katsokaa, kuinka hienosti Pertti hoiti tämänkin asian.”

– Harva huomasi, mitkä seitsemän muuta asiaa minä olin huolehtinut samaan aikaan. Jos en nyt ihan mitalia kaivannut, niin kiitollisuutta ja kunnioitusta kuitenkin. Niitä en tuntenut saavani.

Joitakin kertoja Rintala pääsi keskustelemaan mielenterveyshoitajan kanssa omasta jaksamisestaan.

– Keskustelut olivat hyviä ja tukivat minua. Niiden ulkopuolella en kuitenkaan ehtinyt keskittyä itseeni ja omaan jaksamiseeni. Olin kuin mieheni omaishoitaja, vailla korvausta.

Avioliitto päättyi eroon.

– Pelkän kaksisuuntaisuuden olisin ehkä hyväksynyt osaksi perhe-elämäämme. Alkoholismi – tai sekakäyttö – oli minulle liikaa, siitä huolimatta, että rakastin miestäni edelleen.

 

Yhteishuoltajuus ei ole toteutunut tavallisimman kaavan mukaan.

– Miten olisin voinut viedä pienet lapset Pertille joka toiseksi viikonlopuksi?

Muistiongelmat ovat hankaloittaneet tapaamisten järjestämistä.

– Sairauden ja lääkkeiden, ehkä myös alkoholin, vuoksi asiat on otettava Pertin kanssa puheeksi monta kertaa, niin kasvokkain, puhelimitse kuin viesteinkin. Kun Pertin on määrä lähteä hakemaan lapsia vaikkapa balettitunnilta tai muusta harrastuksesta, saatan pirauttaa hänelle lähdön hetkellä varmistussoiton.

Muistiongelmat kuuluvat sairauteen, ja Rintala hyväksyy tosiasiat.

– Unohdukset on helppoa antaa anteeksi.  

Alkoholi on ongelmana vaikeampi.

– Lähihuoltaja on vastuussa siitä, etteivät lapset joudu promilleissa ajavan kyytiin.

Välillä käytössä on ollut alkometri.

– Olen puhalluttanut Perttiä ennen kuin olen päästänyt lapsia hänen autoonsa. Muutaman kerran olen soittanut poliisille epäillystä rattijuoposta tai vienyt miehen poliisiasemalle puhallutettavaksi.

 

Vaikeita ovat olleet myös potilaan tietosuojaan liittyvät kysymykset. Pitkään Rintala ei saanut hoitotahoilta tietoa ex-miehensä tilan heikkenemisestä, esimerkiksi psykooseista.

– Lastensuojelukin saattoi ilmoittaa minulle Pertin psykoosista vasta viikkoja jälkikäteen.

Rintala olisi siis huonolla tuurilla voinut jättää lapsensa psykoottisen isän luo hoitoon.

– Psykoosia ei voi mitata. Ei sitä aina tunnista ensisilmäyksellä.

Nyttemmin mies on onneksi ohjeistanut hoitotahoja välittämään kaiken tiedon myös entiselle puolisolleen.

– Selvitin, että lakikin suojaa tässä kysymyksessä lapsia. Lain mukaan yhteishuoltajana toimivalle ex-puolisolle on ilmoitettava vanhemman terveydentilassa tapahtuvista muutoksista, mikäli muutokset voivat vaarantaa lasten turvallisuuden.

Tiedonkulun ongelmat ovat tulleet yhteishuoltajuuden aikana vastaan muuallakin, esimerkiksi vakuutusasioissa.

– Viime huhtikuussa minulle selvisi, etteivät lasten vakuutukset olleet enää voimassa. Pertti oli päättänyt kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä ja tullut irtisanoneeksi kaikki vakuutuksensa. Koska hän oli aikanaan vakuutukset ottanut, hänellä oli oikeus myös niiden perumiseen, ilman että minua piti informoida asiasta. Näin siitä huolimatta, että minä maksoin laskut.

Salovaara menetti samassa rytäkässä henkivakuutuksensa.

– Vakuutusyhtiöstä häntä ei toppuuteltu, vaikka hänen tiedoistaan varmasti näkyy yhdellä silmäyksellä, mihin vakuutuksia on käytetty. Elinikäisesti sairaana hän ei saa tilalle samanlaista vakuutusta. Tällä on vaikutusta myös lasten turvaan.  

 

 

Elina Rintalan arkipäivää rytmittävät nykyisin teatterin harjoitukset ja esitykset sekä lasten koulunkäynti ja harrastukset. Yöllä on tehtävä kotitöitä.

– Kun olen saanut tytöt nukkumaan, pesen pyykkiä, silitän ja valmistan ruokia seuraavalle päivälle.

Tehtäviä on paljon, mutta hän on tyytyväinen eikä koe uhrautuvansa.

– Uskon, että avioero pelasti meidän muiden perheenjäsenten mielenterveyden. Olen onnellinen lapsistani ja työstäni. En pelkää enää mitään.

Yhteistyö ex-miehenkin kanssa sujuu paremmin.

– Pertti on oppinut aika hyvin kertomaan voinnistaan. Emme tarvitse kolmatta osapuolta neuvomaan, kuinka toimia kussakin tilanteessa.

Ex-puolisosta on tullut ystävä, jonka kanssa voi iloita lapsista.  

– Tätä iloa en voi jakaa samalla tavalla kenenkään toisen kanssa, Rintala sanoo.

TEKSTI: Aino Haavio
KUVAT: Marjaana Malkamäki

Juttu on julkaistu Labyrintti-lehdessä 2/2015.

Lisätiedot ja yhteydenotot

Etunimi Sukunimi
Etunimi Sukunimi

Tehtävänimike

p. 123 456 7890
[email protected]

Aiheesta muualla

Pin It on Pinterest