Valitse sivu

Jokaisella on omat vahvuutensa, ja jokainen voi hyödyntää näitä vahvuuksiaan vapaaehtoistyössä. Karoliina Kaihovirta huomasi, että kirjoittaminen on hänelle luonteva tapa osallistua järjestötoimintaan. Tekemällään haastattelulla hän kokee antaneensa äänen ihmisryhmälle, jota ei muuten juuri huomioida mediassa.

Karoliina Kaihovirta on ammatiltaan freelancer-kirjoittaja ja sisällöntuottaja. Ammattikirjoittajana hän lähestyi FinFamin keskusliittoa: hän halusi kirjoittaa tärkeäksi kokemastaan omaisaiheesta, ja FinFamilla olikin tarjota hänelle valmis aihe ja haastateltava.

Kaihovirta haastatteli nimimerkillä esiintynyttä ”Oliviaa”. Olivian tarina, Joku kuolee nuorena, toiset syntyy vanhana, julkaistaan verkon lisäksi myöhemmin tänä vuonna myös FinFami-järjestön Labyrintti-lehdessä, ja se kertoo Olivian selviytymisestä sen jälkeen, kun hänen siskonsa teki itsemurhan. Teksti oli Kaihovirran ensimmäinen kosketus vapaaehtoistyöhön.

Olivian tarina oli Kaihovirrasta suuri ja koskettava.

– Olivia osasi sanottaa tunteensa hyvin, ja tämä teksti varmasti havahduttaa monia. Toki toivon, ettei olisi näin hankalia ihmiskohtaloita.

– Olen aiemmin tuottanut teksteilläni yrityksille rahaa, ja korona-aikana halusin tehdä jotain merkityksellisempää, esimerkiksi auttamalla järjestökenttää. Törmäsin sosiaalisessa mediassa Vastuunkantavat-ryhmään. Sitä kautta kohtasin FinFamin edustajan, ja päädyin kirjoittamaan tekstin.

Kaihovirralle haastattelutilanne oli luonteva, hän keskittyi kuunteluun ja kysymiseen. Aihe oli rankka: kun haastattelu oli ohi, hän joi muutaman kupin kahvia ja hengitteli, jotta olo tasaantuisi.

Kaihovirta koki Olivian tarinan tärkeäksi.

– Teen mielelläni työtä, jossa tuon esille ihmisiä, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. En aluksi tuntenut aihetta tai lapsiomaisten asemaa.

Karoliina Kaihovirta_kuva kotiarkisto

Kaihovirta kertoo, että kirjoittaminen ja Olivian kuuntelu asettivat asioita perspektiiviin. Omat murheet eivät tuntuneet niin suurilta, ja Kaihovirta oli tyytyväinen asioihin, jotka ovat omassa elämässä hyvin.

– En ole aiemmin pohtinut sisaromaisten asiaa, sillä useimmiten eri artikkeleissa esille nostetaan vanhemmat. Vanhempien voimavarat usein hupenevat sairaan perheenjäsenen hoitamisessa, ja sisarukset voivat siksikin jäädä sivuun.

Kaihovirta on kirjoittanut lapsesta saakka. Hän aloitti jo neljännellä luokalla kirjan kirjoittamisen, jota hän ei kuitenkaan saanut valmiiksi. Tämän jälkeen hän on kirjoittanut lisää erilaisten projektien merkeissä ja tehnyt esimerkiksi kaupallisia tekstejä.

Koska Kaihovirta on ammattikirjoittaja, ei hän tarvinnut FinFamilta suurempaa tukea kirjoituksessa.

Kaihovirta kannustaa muita kirjoitus- ja auttamishaluisia ottamaan yhteyttä järjestöihin. Yhteistyö FinFamin kanssa sujui hyvin, ja Kaihovirta sai nopeasti aiheen haastattelulleen ja Olivian yhteystiedot.

– Kannattaa luottaa omiin vahvuuksiinsa ja olla yhteydessä eri paikkoihin ja kysyä, onko tällaiselle tarvetta. Esimerkiksi joku voi olla mestari tekemään villasukkia, ja sillekin taidolle on varmasti tarvetta. Kirjoitan mielelläni FinFamille lisää!

FinFamin eri vapaaehtoistyön muodoista voit lukea täältä.

TEKSTI Miika Auvinen
KUVAT Marika Finne ja Karoliina Kaihovirran kotiarkisto

 

Lisätiedot ja yhteydenotot

Marika Finne
Marika Finne

Asiantuntija, viestintä

p. 045 844 0135
marika.finne
@finfami.fi

Pin It on Pinterest