Arviolta 400 000 suomalaisista huolehtii psyykkisesti sairastuneesta läheisestään. Moni heistä pitää huolta sairastuneesta ilman tukea, ansiotyön ohessa. Työelämän joustoilla ja työpaikan myönteisellä asenneilmapiirillä turvataan se, että omaishoitotilanteessa oleva työntekijä jaksaa paremmin myös töissä.
Joka toinen suomalainen kärsii mielenterveyden häiriöstä jossain vaiheessa elämäänsä. Perheenjäsenen psyykkinen sairaus kuormittaa läheisiä ja sairastuneen hoito sitoo omaisen usein jatkuvaan päivystysvalmiuteen.
Työelämäjoustot, ennaltaehkäisevät palvelut ja varhainen tuki vahvistavat psyykkisesti sairastuneiden läheisten jaksamista arjessa ja työelämässä.
Monelle ansiotyössä olevalle omaishoitajalle mahdollisuus käydä töissä on tärkeää. FinFamin kokemustoimija, mielenterveysomainen Johanna Piispa, vastasi kysymyksiimme ja jakaa ajatuksiaan omaishoitajamyönteisestä työelämästä.
1. Valtaosa mielenterveysomaisista ei saa minkäänlaista tukea työn ja omaistilanteen yhteensovittamiseen. Miten työelämän tulee muuttua, jotta yhä useammat voivat huolehtia sairastuneesta läheisestään työn ohessa? Miten perheystävällistä työelämää voidaan rakentaa kunnissa?
“Oma kokemukseni on, että apua saa, mutta itse pitää uskaltaa puhua asiasta. Usein kuitenkin on niin, että läheisen kriisin kohdatessa on voimaton selittelemään ja päätyy sairaslomalle. Omaisen jaksamista töissä helpottaa, jos vähintään lähiesimies on tietoinen tilanteesta.
Työ on myös tärkeä tekijä oman jaksamisen kannalta. Töissä voi keskittyä muuhun kuin läheisen sairastumiseen. Toisaalta omaa vointia ja jaksamista on osattava kuunnella ja tunnistaa ne hetket, jolloin työtehtävät eivät suju ja on otettava sairaslomaa.
Työelämän tulee muuttua entistä joustavammaksi. Ne työtehtävät, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, tulee olla mahdollista tehdä työntekijälle sopivana aikana.
Kääntöpuolena on se, että on myös paljon työtehtäviä, jossa tarvitaan oman työyhteisön yhteistä ponnistelua ja yhteismietintää parhaan ratkaisun saamiseksi. Ennustankin, että tulevaisuudessa ryhmätyötaitoja tarvitaan entistä enemmän, kun kohdataan uusia asioita.
Mitä tiiviimmässä työporukassa työskentelee, sitä tärkeämpää on, että muut tietävät tilanteen. Oma esimieheni, kollegani ja omat alaiseni tietävät tilanteeni, ja olen sanonutkin, että tiukan paikan tullen saatan hävitä nopeastikin hoitamaan läheiseni asioita. Kokemus on, että työtoverit kyllä ymmärtävät, kun tietävät mistä on kyse.
Kunnissa – ja kaikkialla muuallakin – mielenterveysasioista voitaisiin yrittää puhua enemmän ja tuoda näkyvämmiksi. Mitä luontevampaa ja näkyvämpää mielenterveydestä keskustelu on, sitä vähemmän stigmaa ja häpeää mielenterveydenongelmiin liittyy.”
2. Mitkä työelämän joustoista ovat mielestäsi tärkeimmät mielenterveysomaisia ajatellen?
“Vapaus valita työssä tekemisen paikka (etätyö vs. toimistotyö) ja aika mahdollisimman itsenäisesti. Tämä koskee tietenkin vain sellaisia työtehtäviä, joissa nämä ovat mahdollisia. “
3. Mitkä ovat mielestäsi riskit, jos työssäkäyviä mielenterveysomaisia ei huomioida työelämässä?
“Riskinä ovat omaisen kannalta työpaikan vaihto, pahimmillaan töistä kokonaan poisjäänti ja ennenaikainen eläköityminen. Tavallaan samat riskit kuin mielenterveyskuntoutujallakin on.”
4. Kerro oma myönteinen kokemuksesi tilanteesta, jossa sinut on huomioitu esimerkillisesti työssäkäyvänä omaisena. Mikä vaikutti siihen, että kokemuksesi oli myönteinen kyseisessä tilanteessa?
“Merkittävää oli, että kerroin asiasta itse. Esimieheni on empaattinen ja on sanonutkin, että työt ovat vain töitä ja perhe on tärkein.
Olen tässä samaa mieltä. Jos ei jaksa hoitaa töitä, on syytä jäädä sairaslomalle. Toisaalta työn tekeminen on merkittävää ja nautin omasta työstäni silloin, kun voimavarat ovat kohdillaan.”
5. Vain noin 3% kaikista omaishoidon tuen saajista saa tukea läheisen psyykkisen sairauden vuoksi, vaikka perusteet tuen saamiselle tulisi olla yhtäläiset. Millaisia ajatuksia sinulla herää tähän liittyen?
“Ilmeisesti sairaanhoitopiirien resurssit ovat vajavaiset. Omaiset ovat usein niin väsyksissä, etteivät jaksa vaatia itselleen apua. Omaisen sairastuttua pitäisi läheisille tarjota automaattisesti apua, sillä apua on tarjolla, kun tietää mistä etsiä.
Itse olisin toivonut, että meidät olisi ohjattu FinFamille heti, kun omainen sairastui. Jouduin kuitenkin etsimään itse FinFamin toiminnan. Toisaalta, olemme saaneet apua myös kunnallisen psykiatrian poliklinikan kautta. Meille tarjottiin sitä ja otimme kiitollisina pariterapian vastaan.”
6. Minkä yhden asian toivoisit tulevien päättäjien nostavan esiin, kun puhutaan työelämässä olevien mielenterveysomaisten huomioimisesta?
“Mielenterveydestä on tärkeää puhua julkisesti.”
KUVAT Marika Finne
Lisätiedot ja yhteydenotot
