"On varmistettava, että itsemurhaa yrittänyt saa riittävän ja oikea-aikaisen hoidon. Samalla tarvitsemme järjestelmällisemmän toimintamallin, jossa myös läheisten tuen tarve arvioidaan", kirjoittaa FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen.
Itsemurhayritys koskettaa koko perhettä ja lähipiiriä. Läheisten kokemuksissa toistuvat jatkuva huoli, pelko, syyllisyys, avuttomuus ja valtava vastuu. Hyväänkin hetkeen voi olla vaikea luottaa, kun pelko uudesta itsemurhayrityksestä on jatkuvasti läsnä.
Läheinen voi yrittää valvoa, auttaa, rauhoittaa ja pitää arkea kasassa samalla, kun omat voimavarat ovat vähissä. Moni pohtii, mitä olisi voinut tehdä toisin ja olisiko itse voinut estää tapahtuneen. Läheiselle voi muodostua tunne, että hänen pitäisi pystyä kantamaan vastuu toisen hengestä.
Tämä on kohtuuton taakka.
Käypä hoito -suosituksen mukaan itsemurhayrityksen jälkeisen hoidon tulee olla aktiivista ja viiveetöntä. Hoidon tulee perustua huolelliseen arvioon sekä itsetuhoisuudesta että psykiatrisista ja psykososiaalisista tarpeista. Suosituksessa korostetaan myös turvasuunnitelmaa ja itsemurhayrityksen jälkeistä seurantaa. Toteutuvatko nämä periaatteet käytännössä?
Läheiset kertovat tilanteista, joissa sairaalahoidon jälkeen itsemurhaa yrittänyt on jäänyt odottamaan seuraavaa yhteydenottoa ilman selkeää suunnitelmaa. Joissakin tapauksissa turvasuunnitelmaa ei ole tehty. Toisinaan kotiutuminen on tarkoittanut käytännössä sitä, että vastuu turvallisuudesta siirtyy perheelle.
Yksittäiset kokemukset eivät tietenkään kerro koko palvelujärjestelmästä. Ne kertovat kuitenkin siitä, miltä järjestelmä voi näyttää läheisten näkökulmasta silloin, kun kriisi on pahimmillaan. Perheet ja lähipiiri voivat joutua keskelle kriisitilannetta ilman riittävää tietoa tai tukea.
Läheisiltä edellytetään usein myös oma-aloitteisuutta avun hakemisessa, vaikka alkujärkytyksessä he eivät välttämättä edes tiedä, millaista apua tarvitsevat. Tuen tarve voi tulla näkyväksi vasta viikkojen päästä, jolloin akuutin kriisituen mahdollisuus on jo mennyt.
Käypä hoito -suositus tarjoaa hyvän perustan. Suosituksessa korostetaan turvasuunnitelmaa, aktiivista kontaktia ja seurantaa sekä itsemurhayritysten uusiutumisen ehkäisyyn tarkoitettuja interventioita. Ongelma onkin ennen kaikkea siinä, miten nämä toimintatavat toteutuvat käytännössä ja miten myös läheiset otetaan mukaan kokonaisuuteen.
Tarvitsemme järjestelmällisemmän toimintamallin, jossa myös läheisten tuen tarve arvioidaan. Samalla on varmistettava, että itsemurhaa yrittänyt saa riittävän ja oikea-aikaisen hoidon. Kotiutumisen yhteydessä tulee olla selkeä suunnitelma jatkohoidosta, toimintaohjeet uuden kriisin varalle ja tieto siitä, mistä apua saa. Vastuu näiden selvittämisestä tai itsemurhaa yrittäneen selviytymisestä ei saa jäädä läheisille.
Itsemurhayrityksen jälkeen ei pitäisi syntyä tilannetta, jossa potilas saa hoitoa, mutta perhe jää yksin. Läheisen ei pidä joutua olemaan hoitaja, kriisityöntekijä ja koko perheen kannattelija samaan aikaan. Hän on läheinen, joka on itse joutunut kriisiin ja tarvitsee tukea.
Allekirjoittaja
Tiina Puranen, toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry
Lisätiedot ja yhteydenotot
